Suomeen tarvitaan ulkomailta jopa 200 000 uutta työntekijää

Sami Pakarinen

Kansainvälinen kilpailu osaavasta työvoimasta on kovaa, ja Suomen pitäisi omaksua aiempaa ennakoivampi linja, kirjoittavat Sami Pakarinen ja Jussi Pyykkönen Helsingin Sanomissa 31.8.22

Viime kuukausien aikana yhä useampi suomalainen on nähnyt merkkejä työvoiman saatavuusongelmista. Palveluita on jouduttu rajoittamaan, lentomatkustajien turvatarkastus ei toimi, ja vanhuksia siirretään pois terveyskeskussairaaloista. Työvoimapula koskettaa lähes kaikkia vähintään välillisesti. Ellei asiassa ryhdytä toimiin, tilanne vain vaikeutuu.

Suomessa on miljoona 45—64-vuotiasta työllistä. 2040-luvulla heitä ei enää juuri työelämässä nähdä. Työmarkkinoilta poistuvien tilalle tulevat nykyiset lapset ja nuoret. Nykyisistä alle 20-vuotiaista työmarkkinoille siirtyy 2040-lukuun mennessä arviolta 800 000 henkeä.

Työmarkkinoilta siis poistuu noin 200 000 ihmistä enemmän kuin työmarkkinoille tulee.

Suomi on ollut 2000-luvulla nettomaahanmuuton maa. Suomeen on siis toistaiseksi tullut enemmän väkeä kuin maasta on lähtenyt. Maahanmuuton mittakaava on kuitenkin ollut vaatimaton. Kaikissa keskeisissä verrokkimaissa ulkomaisen työvoiman osuus on selvästi suurempi.

Kansallisissa väestöennusteissamme oletetaan, että nettomaahanmuutto jatkuu ja joiltain osin paikkaa väestöllistä epäsuhtaa. Kansainvälinen kilpailu osaavasta työvoimasta on kuitenkin niin kovaa, ettei takeita edes maahanmuuton pysymisestä nykytasolla ole.

Nykyisellä politiikalla ei tulla ratkomaan sitä työvoimapulaa, joka jo tällä hetkellä ravistelee erityisesti kaupungeissa toimivia yrityksiä. Puhumattakaan siitä, mitä 2040-luvulla tapahtuu.

Työvoimapula on erityisen suuri ongelma nimenomaan yksityiselle sektorille. Yksityisen sektorin työpaikat joutuvat joustamaan suhdanteiden ja tarjontarajoitteiden mukaan. Vaikka tuottavuus yhteiskunnassa kasvaa, on nykyisten linjausten perusteella valitettavan todennäköistä, että julkinen sektori tarvitsee ja vie yhä enemmän työvoimaa tulevaisuudessa. Siitä hoitajamitoituksen kaltaiset lyhytnäköiset uudistukset pitävät huolen.

Meillä ei ole varaa siihen, että yksityisen sektorin kasvu tyrehtyy, kun työikäisen väestön määrän annetaan vähentyä. Suomen on välttämätöntä päästä kahden prosentin kasvu-uralle. Tämä on mahdollista vain, jos sekä tuottavuus että työikäisen väestön määrä kasvavat. Kestävälle kahden prosentin kasvu-uralle pääsy korjaisi myös julkisen talouden pitkän aikavälin ongelmat.

Kansainvälisillä kentillä Suomen pitäisi omaksua huomattavasti nykyistä ennakoivampi linja. Meidän pitäisi ottaa työvoimatarvetta koskevat ennusteet osaksi kehitysyhteistyötä ja maahanmuuttoprosesseja. Työlupien käsittelyä tulisi nopeuttaa. Suomi voisi myös kouluttaa ihmisiä heidän lähtömaissaan nykyistä enemmän. Koulutus voitaisiin rahoittaa kehitysyhteistyörahojen uudelleenkohdennuksen kautta.

Lisäksi voitaisiin luoda uusi maahanmuuton väylä, jossa byrokratia olisi hoidettu jo koulutuksen aikana lähtömaassa. Se merkitsisi inhimillisestä ja taloudellisesta näkökulmasta huomattavaa parannusta nykytilaan.

Tarvitsemme myös lyhytaikaisen työnhakuviisumin, jonka haltija voisi etsiä Suomesta töitä, aloittaa työskentelyn täällä ja käynnistää yritystoimintaa, mutta ilman oikeutta suomalaiseen sosiaaliturvaan. Jos töitä löytyy viisumin voimassa ollessa, se olisi peruste pitkäaikaisen oleskeluluvan myöntämiselle.

Perheenyhdistämisen tulorajat eivät tällä hetkellä tue ulkomaisen työvoiman pääsyä Suomeen. On kummallista, että nelihenkisessä perheessä toiselta vanhemmalta edellytetään käytännössä yli 40 000 euron vuosituloja, jotta hän voi saada puolison ja kaksi lasta mukaansa Suomeen. Teollisuuden palveluksessa työskentelevistä alle puolet yltää tuollaiseen palkkatasoon.

Suomi tarvitsee 200 000 uutta työntekijää ulkomailta. Tarvitsemme täysin uudenlaista otetta ja ajatusmallia. Viennin edistämisen rinnalle on nostettava työn edistäminen.

Liite: Suomeen tarvitaan ulkomailta 200 000 työntekijää

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 31.8.2022

Lähde: Elinkeinoelämän keskusliitto

Venäjännös: Elena Karataeva

Siirry ylös