Materiaali julkaistaan säätiön tuella:

Lakiosa perinnöstä

Perhe- ja perintöoikeus, 2018

Lakiosaon vähimmäisosa vainajan jäämistöstä, joka perillisellä on oikeus saada vainajan testamentin määräyksistä riippumatta. Perintökaaren säännösten mukaan jokaisella rintaperillisellä sekä ottolapsella ja näiden jälkeläisillä on oikeus lakiosaan. Lakiosa voidaan täyttää omaisuutena tai testamentinsaaja voi testamenttimääräyksestä tai erinäisistä olosuhteista johtuen maksaa lakiosan sen arvoa vastaavana rahamääränä.

Lakiosa on puolet rintaperilliselle lain mukaan kuuluvan perintöosan arvosta. Jos testamenttia ei ole, lapset perivät koko vainajan omaisuuden. Jos testamentilla on määrätty muu edunsaaja, tai joku/jotkut useista lapsista, ei testamentin perusteella voida kuitenkaan jakaa kuin puolet jäämistöstä, mikäli lakiosia vaaditaan

Ennakkoperintö ja lahja lakiosalaskennassa

Rintaperillinen voi vaatia, että lakiosaa laskettaessa otetaan huomioon perittävän antamat ennakkoperinnöt, jotkin lahjat ja lahjanluonteiset luovutukset. Huomioon otettavia lahjoja ovat sellaiset perittävän eläessään antamat omaisuuserät, jotka voidaan tarkoituksensa puolesta rinnastaa testamenttiin. Huomioitavaksi voivat tulla myös lahjat, joilla on pyritty suosimaan lahjan saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi (ns. suosiolahjat). Lakiosan määrää laskettaessa pesän varoihin voidaan vaatia lisättäväksi myös perittävän maksamat ylisuuret henkivakuutusmaksut.

Ennakkoperinnöt ja em. lahjat arvostetaan laskennallisesti luovutushetken arvoon. Kuolinpesän laskennallista arvoa ei siis arvioida sen pohjalta, millainen pesän varallisuus olisi, jos tällaisia ennakollisia luovutuksia ei olisi tapahtunut. Ennakkoluovutusten arvo voi näin ollen inflaation myötä heikentyä lakiosalaskentaan mennessä. Mikäli pesän varoista ei voida luovuttaa lakiosan laskennallista osuutta, voivat ennakkoluovutusten saajat joutua palauttamaan saamaansa omaisuutta lakiosan täydentämiseksi. Lakiosaan oikeutettu voi tarvittaessa vaatia lakiosansa täydennystä kanneteitse tuomioistuimessa.

Lakiosan vaatiminen ja lakiosasta luopuminen

Lakiosaan oikeutetun on vedottava testamentin tehottomuuteen antamalla lakiosailmoitus testamentin saajalle kuuden kuukauden kuluessa saatuaan testamentista ja sen sisällöstä säädösten mukaisen tiedon. Perillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on luopunut lakiosasta, esimerkiksi hyväksymällä testamentin. Lakiosan vaatiminen on yksilöllinen vaatimus. Jokaisen lakiosaan oikeutetun tulee siis itse esittää lakiosavaatimuksensa. Jos joku lakiosaan oikeutetuista ei vaatimusta esitä, se ei lisää lakiosavaatimuksen esittäneen lakiosan määrää. Kukin rintaperillinen voi siis vapaasti päättää lakiosansa vaatimisesta ja siitä, mitkä ennakkoluovutukset hän vaatii lakiosan määrän laskentaan lisättäviksi. Eri rintaperillisten lakiosat voivat yksilöllisistä vaatimuksista riippuen poiketa toisistaan.

Lakiosaoikeuden menettäminen

Rintaperillinen voi menettää lakiosaoikeutensa jos hänet on laissa säädetyin tavoin ja syistä tehty perinnöttömäksi. Perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on «tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä», tai jos perillinen «jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää». Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on tarvittaessa pystyttävä näyttämään toteen.

Lesken vähimmäisoikeuksien vaikutus lakiosaan

Lesken vähimmäissuoja eli oikeus hallita asuntoa ja asuinirtaimistoa on vahvempi kuin rintaperillisen lakiosaoikeus. Jos kuolinpesässä ei ole muuta omaisuutta kuin lesken hallintaoikeuden alainen asunto irtaimistoineen, on mahdollista, että rintaperillinen ei esittämästään vaatimuksesta huolimatta saa lakiosaansa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Tällöin rintaperillisen oikeus lakiosaan realisoituu vasta lesken kuoleman jälkeen.

Tasinko-oikeus ja lakiosa

AL 103 luvun 2 §:n nojalla eloon jääneellä varakkaammalla puolisolla (leskellä) on oikeus pidättäytyä tasingon antamisesta ensiksi kuolleen puolison rintaperilisille. Tämä privilegi voi vaikuttaa myös pesän reaalijäämistön suuruuteen.

Jotta saataisiin selville se, joudutaanko tasinkoprivilegi ottamaan huomioon lakiosalaskelmissa, tehdään avioliittolain mukainen osituslaskelma. Laskelma tehdään ositussääntöjen mukaan. Tämän avulla saadaan selville ensiksi kuolleen puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö ja lesken omaisuus

Kuollutta puolisoa varakkaampi leski voi siis itse päättää, luovuttaako perillisille tasinkoa vai käyttääkö tasinkoprivilegin omaksi hyväkseen. Mikäli leski haluaa maksaa tasingon, se lasketaan kuolleen puolison avio-osan perusteella.

Jos leski vetoaa tasinkoprivilegiin, muodostuu perittävän reaalijäämistö hänen omaisuutensa säästöstä, joka vaikuttaa suoraan lakiosia pienentävästi. Privilegin käytöstä on lesken ilmoitettava osituksessa. Jos leski on kuollut eikä ositusta ensin kuolleen jälkeen ole lesken eläessä toimitettu, tai edes aloitettu, lesken perilliset eivät enää voi vedota tasinkoprivilegiin. Tasinkoprivilegiin vetoaminen on siis lesken henkilökohtainen oikeus.

Artikkelin tuotti Perhe- ja perintöoikeuden tiimi

Lähde: lindblad.fi

Siirry ylös