Väkivalta uhkaa levitä kouluista muualle yhteiskuntaan, varoittaa tutkija: „Tältä ei voi enää sulkea silmiä“

Rehtoreille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan väkivaltaa on kouluissa koko ajan enemmän. Akatemiaprofessori vaatii pikaisia toimia tai levottomuudet leviävät laajemmin yhteiskuntaan.

Saara Hirvonen, 14.3.2023

Rehtorien mukaan kaikenlainen väkivalta kouluissa on lisääntynyt, ilmenee rehtoribarometrista. Helsingin yliopisto on toteuttanut kyselyn joka vuosi 2019 alkaen yhteistyössä Suomen Rehtorit -yhdistyksen kanssa.

Väkivallan lisääntyminen on ollut lineaarista aina vuodesta 2019 saakka, kertoo akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.

— Se ei ole dramaattista, mutta huolestuttavaa on, että kaikenlainen väkivalta — fyysinen, psyykkinen, väkivallan uhka, kiusaaminen, konfliktit ja netissä tapahtuva väkivalta — on lisääntynyt kouluissa, hän sanoo.

Kysely lähetetään noin parilletuhannelle rehtorille Suomessa. Siihen osallistuu noin 600 rehtoria joka vuosi, ja vastauksia on saatu hyvin koko maasta.

Kyselyssä selvitetään väkivaltaa kiusaamisesta ja juoruilusta aina seksuaaliseen ja fyysiseen väkivaltaan asti. Väkivallan lisääntyminen näkyy sekä määrällisesti että laadullisesti.

Salmela-Aron mielestä signaalit ovat selvät, joten olisi korkea aika ryhtyä nopeisiin toimiin.

— Tämä pitää ottaa vakavasti. Nyt on pysähdyttävä miettimään, millaisia yhteiskunnallisia muutoksia tarvitaan.

Ääripäät korostuvat, sanoo rehtori

Espoossa vuodesta 2000 rehtorina toiminut Simo Juntunen kokee, että oppilaiden puhekulttuuri on muuttunut.

— Kielenkäyttö on todella rumaa toisia kohtaan, ja vapaa-ajalla sosiaalisessa mediassa tapahtuva kiusaaminen on joskus todella julmaa. Tämä heijastuu myös kouluun, kun kiusaaja ja kiusattu kohtaavat samassa paikassa ja jopa samassa luokassa.

Juntunen johtaa noin 500 oppilaan Martinkallion koulua. Espoolaisessa peruskoulussa muutos ei ole rehtorin mukaan ollut kovinkaan suuri reilun 20 vuoden aikana.

Helsinkiläisessä Vesalan peruskoulussa sattui viime viikolla tilanne, jossa 13-vuotiaan tytön epäillään puukottaneen toista oppilasta kotitalouden tunnilla. Juntusen koulussa oppilailla ei ole rehtorin mukaan ollut puukkoja mukana.

— Seuraan kyllä tilannetta, ja on todella huolestuttavaa, jos kotitaloustunnilla joutuisi miettimään, minkälaisia veitsiä saa olla esillä.

Helsingissä 14 vuotta rehtorina toimineen Outi Lehtolan mielestä oppilaiden ääripäät ovat eriytyneet.

— Meillä on oppilaita, jotka voivat huonosti, ja vastaavasti toisessa päässä paljon oppilaita, joilla on erittäin hyvät sosiaaliset vuorovaikutustaidot. Kouluarjessa näkyy myös vaikeuksia, joiden taustalla on monimuotoisia ongelmia, kuten oppilaiden neuropsykologisia pulmia.

Lehtolan mukaan tilanteita ei voi hoitaa pelkkinä kurinpidollisina tapauksina tai keskusteluina, vaan vaikeimpien oppilaiden kanssa tehdään monialaista yhteistyötä eri viranomaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Hankalien oppilaiden osalta tilanne on korostunut seitsemän—kahdeksan viime vuoden aikana.

Nuorten kyynistyminen johtaa ongelmiin koko yhteiskunnassa

Rehtoribarometrin tuloksista erottuvat suuret kaupungit ja pääkaupunkiseutu maaseutuun verrattuna. Erot eivät kuitenkaan ole Salmela-Aron mukaan dramaattisia.

— Teemme vertailevaa tutkimusta australialaisten kanssa. Heillä on todella isoja eroja kaupunkien ja muun maan välillä. Suomi on varmasti tulossa tässä suhteessa perässä, mutta onneksi meillä ilmiöihin voi vielä puuttua ja niitä voi ennaltaehkäistä.

Nuorten pahoinvointi on näkynyt tutkijan mukaan pitkään, mutta koronapandemia pahensi tilannetta.

Salmela-Aro sanoo, että 2000-luvulla syntyneillä on paljon kyynisempi asenne koulua ja yhteiskuntaa kohtaan kuin sitä aiemmilla sukupolvilla.

— Tältä ei voi enää sulkea silmiä. Pitkään on jo näkynyt kyynistä suhtautumista koulunkäyntiin, ja nyt se alkaa toteutua. Koulu on ensimmäinen instituutio, jonka nuoret kohtaavat. Sitten se alkaa laajentua muualle yhteiskuntaan ja muita eri instituutioita kohtaan.

Tilanne voi johtaa syrjäytymiskehityksen voimistumiseen.

— Ei koeta enää yhteenkuuluvuutta yhteiskuntaan, naapurustoon, kouluun eikä kavereihin. Myös perheissä voi olla vaikeuksia, ja sitä kautta voi lähteä kehittymään ulkopuolisuuden kokemuksia, mikä tuo haasteita koko yhteiskuntaan.

Vanhemmat tiiviimmin mukaan kouluihin

Salmela-Aro näkee, että koulu on tärkeä osa naapurustoa, samoin opettajat ja rehtorit. Yhteistyöhön tarvitaan myös vanhemmat ja koko alueen naapurusto.

— Vanhemmat ja huoltajat tulisi ottaa enemmän mukaan koulujen arkeen. Heille tulisi mahdollistaa tehdä kiinteämmin yhteistyötä koulun kanssa. Vanhempien ja opettajien välillä tulisi olla hyvät suhteet. Silloin keskustelu myös vastoinkäymisten kohdalla on helpompaa.

Aikuisilla on vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Nuoruudessa korostuu autonomian ja vaikuttamismahdollisuuksien tarve, ja on tärkeää, että tätä tuetaan.

— On myös lasten ja nuorten etu, että on olemassa hyvä verkosto, joka puuttuu asioihin.

Rehtorit ovat Salmela-Aron kanssa samaa mieltä: koulut tarvitsevat yhteistyötä vanhempien kanssa lasten ja nuorten tukemiseksi.

— Koulu ei pysty yksin tekemään kaikkea, mitä halutaan tai vaaditaan. Vanhempien olisi hyvä puuttua erityisesti vapaa-ajalla tapahtuvaan kiusaamiseen, Juntunen sanoo.

— Yläkouluikäisille on tärkeää, että vanhemmat ovat tukena, mutta en näe vanhempien koululle tulemista laajemmassa statuksessa kuin huoltajan roolissa. Nuorten monialaisessa auttamisessa huoltajilla on iso rooli, että nuorelle saadaan kaikki mahdollinen apu, Lehtola jatkaa.

Vakavissa konfliktitilanteissa Lehtola edellyttää keskustelua nuoren ja tämän huoltajan kanssa ennen kuin nuori voi palata omaan luokkaansa.

— Kutsumme sitä paluuneuvotteluksi. Käydään tilanne läpi, ja arvioin, olemmeko samalla viivalla ja onko nuoren hyvä aloittaa koulupäivä omassa ryhmässään.

Lehtolan mukaan uusi ilmiö on se, että on myös nuoria ja huoltajia, jotka eivät ole valmiita kohtaamaan ongelmia ja keskustelemaan niistä.

— Emme pääse itse asiaan, vaikka oppilas on käyttäytynyt huonosti tai tehnyt väärän teon. Tällaisia tapauksia on ollut vuosien varrella yhä enemmän.

Rehtorien kyselyvastaukset heijastelevat myös työhyvinvointia. Viime vuonna joka neljäs rehtori koki olevansa voimakkaasti työuupunut.

Rehtoribarometri tehdään jälleen huhtikuussa, ja sen tulokset julkistetaan marraskuussa.

Lähde: yle.fi

Venäjännös: Irina Kekman
Käännöksen tarkistus: Sofia Rattuli

Siirry ylös