Laihuushäiriö

Rouva psykologi,

Kaipaan neuvoa tyttäreni tilanteessa. Hän on teini-ikäinen, kaikin tavoin hyvin koulussa ja urheiluharrastuksessaan menestynyt tyttö. Nyt kun koulunkäynti on muuttunut viime vuonna vaativammaksi, hän on alkanut reagoida aivan uudella tavalla. Tyttö on hermostuneempi ja alakuloinen. Minusta hän on aivan liian laiha ja ihmettelen hänen sairaalloista tarkkuuttaan syömisen suhteen. Hän kieltäytyy monista ruuista, koska sanoo niitä lihottaviksi ja usein välttelee eri tavoin ruokailutilanteita. Ennen, pikkutyttönä, ei näitä ongelmia ollut. Perheen yhteiset ruokahetket olivat hänelle tärkeitä. Hän oli jopa hieman pyöreä. Hänen veljillään ja isällään olikin usein tapana kiusoitella häntä tästä ominaisuudesta. Edelleenkin tyttäreni tekee paljon ruokaa ja leipoo muulle perheelle usein. Hän on kuitenkin laihduttuaan muuttunut ulkonäöltään niin paljon, että useimmat tuttavamme eivät häntä heti kadulla tunnista. Eräänä päivänä havahduin siihen, miten hän näyttää olevan pelkkä luuta ja nahkaa. Onko tilanteesta syytä huolestua ja mitä pitäisi tehdä?

Nimimerkki ”Äiti”

Hyvä nimimerkki ”Äiti”,

On mahdollista, että erilaiset stressi- ja painetekijät nuoren naisen elämässä laukaisevat joskus tämäntyyppistä reagointia. Itseensä kunnianhimoisesti suhtautuva ja itseltään paljon vaativa nuori nainen haluaa olla täydellinen joka suhteessa. Kauneusihanteet vaativat hoikkuutta, eikä tilannetta ole auttanut se, että isä ja veljet ovat suhtautuneet hänen pyöreyteensä kiusaamalla. Joskus tämäntyyppisten asenteiden kohteeksi joutuminen herkässä iässä saattaa laukaista halun laihduttaa ja päästä eroon ei-toivottavasta ominaisuudesta. Ongelmana on se, että laihduttaminen saattaa ryöstäytyä käsistä ja muuttua pakonomaiseksi. Koska tyttärenne terveydentilan muutos voi edellyttää monenlaisia tutkimuksia, olisi hyvä, että hakeutuisitte yhdessä hänen kanssaan lääkärin vastaanotolle. Kyse voi olla nk. laihuushäiriöstä, mutta oireita voi aiheuttaa joku muukin syy.

Kun puhutaan varsinaisesta laihuushäiriöstä, on ihminen laihtunut niin paljon, että ruumiinpaino on vähintään 15 % alle pituuden mukaisen keskipainon, eli niin sanottu Body Mass Index eli BMI on korkeintaan 17,5. Painoindeksin voitte laskea jo 16 vuotta täyttäneen nuoren kohdalla jakamalla painon pituuden neliöllä metreinä. Häiriöstä kärsivä pyrkii laskemaan painoaan välttämällä “lihottavia” ruokia. Lisäksi potilas saattaa oksennella jo syömiään ruokia, käyttää ulostuslääkkeitä, ruokahalua hillitseviä tai nesteitä poistavia lääkkeitä ja harrastaa liiallisesti liikuntaa. Usein häiriötä sairastava henkilö on mielestään liian lihava ja hän pelkää kovasti lihomista, mikä saa hänet asettamaan itselleen alhaisen painotavoitteen. Kyseessä on ruumiinkuvan vääristymä, sillä asianomainen ei enää näe itseään totuudenmukaisesti. Monesti kuukautiset jäävät painon laskun myötä tytöiltä pois. Häiriöön voi liittyä masentuneisuutta tai kuvaamaanne ahdistuneisuutta. Ensimmäinen ongelma yleensä on saada sairastunut henkilö myöntämään se, että tilanne ei ole enää normaali. Ongelma muistuttaa tässä suhteessa alkoholismia. Vaikeissa tapauksissa on yleensä hankalaa saada henkilöä tekemään yhteistyötä syömiseen liittyvien tapojen muuttamisessa. Tämä ja ruumiinpainon normalisointi ovat kuitenkin kaikkein tärkeimmät tavoitteet. Neuvoisin, että puhutte tyttärellenne asiasta ja suostuttelette hänet kertaalleen lääkärin vastaanotolle. Terveysaseman lääkäri arvioi sen, mihin toimenpiteisiin olisi aluksi hyvä ryhtyä. Läsnäolonne alkutilanteessa voi olla tarpeen, koska totuudenmukaista kuvaa syömiseen liittyvistä ongelmista ei muuten ehkä saada esiin. Tarpeen vaatiessa tyttärenne ohjataan jatkohoitoon muille asiantuntijoille. Hän tarvitsee asiallista tietoa tilanteestaan sekä ohjeita siihen, kuinka saada itsensä taas hyvään kuntoon. Äitinä osoitatte nyt erinomaista valppautta. On tärkeää, ettei tilanteen anneta mennä liian pitkälle, vaan pyritään katkaisemaan laihtumiskierre ajoissa.

Sirkku Suikkanen, psykologi
Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalvelut

Siirry ylös