Hyvä psykologi,

olen huolissani, kun poikani on tosissaan ryhtynyt suunnittelemaan yhteistä elämää suomalaisen tytön kanssa. Suomalaiset ovat hyviä ihmisiä, mutta meidän kulttuurimme ovat silti niin erilaisia. Pelkään sitä, miten tulevaisuudessa lapsenlapseni kasvatetaan ja sitä, miten lastenlasten käy, jos avioliitto särkyy. Olen yrittänyt muistuttaa häntä siitä, että avioliitto omasta kotimaastamme tulevan tytön kanssa olisi siksi varmempi sijoitus. Monet sukuumme kuuluvista tytöistä olisivat valmiit hänen kanssaan avioitumaan. Sitä poika ei halua ja hän on jo täysi-ikäinen, joten en voi häntä pakottaa. Joudun myös selittelemään asiaa sukulaisilleni, joilla on myös ongelmia tyttäriensä naittamisessa. He ovat minuun tyytymättömiä, tiedän sen. Tästä on tullut ongelma minun ja poikani välille. Hän on minulle joskus vihainen, eikä kestä kuunnella mielipiteitäni. Sitten hän taas katuu ja pyytää anteeksi. Poikani on kasvanut pienestä pitäen Suomessa, mutta olen yrittänyt hänet kasvattaa myös oman kulttuurimme tavoille. Luulen, että olen epäonnistunut, kun jouduin yksin ilman miestä hänet kasvattamaan ja tämä tekee joskus minut surulliseksi. Pelkään, että tämä jatkuva riitely asiasta vie kaikkien hermot, minulla ainakin on nykyään melkein aina päänsärkyä. Mutta haluan yrittää kaikkeni, koska en halua, että meistä puhutaan pahaa ja että lapsenlapseni tulevat kärsimään. Mitä minun pitäisi tehdä, että saisin poikani muuttamaan mieltään?

Nimimerkki: Pelko tulevaisuudesta

Hyvä Kysyjä,

monissa kulttuureissa on tapana, että vanhemmat valitsevat lapsilleen puolison. Tässä käytännössä lienee sekä hyvät että huonot puolensa. Myös suomalaisessa kulttuurissa on toki tärkeää, että tulevat sukulaiset tulevat toistensa kanssa hyvin toimeen. Myös useimmille nuorille on merkittävä asia se, että omat vanhemmat hyväksyvät seurustelukumppanin ja että nämä tapaavat toisensa siinä vaiheessa, kun seurustelu alkaa muuttua vakavaksi. Vanhempien hyväksynnällä on siis suuri merkitys meidänkin kulttuurissamme näissä asioissa. Kerrot, että poikasi on kasvanut pienestä pitäen suomalaisessa kulttuurissa. Lienee selvää, ettei hän näe omasta kotimaastasi tulevia käytäntöjä aivan samalla tavalla kuin sinä, vaan hän on oppinut myös paljon erilaisia ajattelutapoja ja toimintamalleja, jotka hän on nähnyt hyviksi ja järkeviksi. Koeta luottaa poikaasi tässä suhteessa. Muista, että näette tilanteen hyvin eri tavalla, koska sinä et ole kasvanut ja muodostanut maailmankuvaasi samanlaisessa ympäristössä kuin hän.  Sinä uskot, että avioliitto omasta kotimaasta tulevan puolison kanssa olisi varmin ratkaisu. Poikasi ei kuitenkaan halua järjestettyä avioliittoa, joten avioliiton lähtökohdat olisivat onnettomat. Hän on rakastunut tähän suomalaiseen tyttöön. Tilanne olisi myös muualta Suomeen naimisiin tulevan morsiamen kannalta erittäin raskas ja vaikea näistä lähtökohdista. Mielestäni se ei olisi oikeudenmukaista myöskään häntä kohtaan, vaan tavallaan huijaamista.

Pelkäät kovasti sitä, että poikasi avioliitto suomalaisen kanssa hajoaisi. Onkin totta, että monikulttuurisista avioliitoista reilusti yli puolet päättyy tilastojen mukaan eroon.  Kuitenkin ulkomailta Suomeen muuton syistä tällä hetkellä kaikkein suurin on avioliitto suomalaisen kanssa. Joka kymmenes Suomessa solmittu avioliitto on monikulttuurinen. Monikulttuurisessa avo- tai avioliitossa asuu kaiken kaikkiaan yli 40 000 paria. Monikulttuurinen liitto on parhaimmillaan mahdollisuus tavallista antoisampaan parisuhteeseen ja se tarjoaa myös kaksikulttuurisessa perheessä kasvaville lapsille ainutlaatuiset lähtökohdat kahden tai useamman kielen osaajina ja kulttuurin tuntijoina. Kaikkien avioliiton ongelmien ei voi ajatella johtuvan kulttuurieroista, joten on hyvä olla omassa suhtautumisessaan avoin. Tärkeää on se tuki ja hyväksyntä, jonka nuori perhe ympäriltään saa. Muistathan myös, että poikasi lähtökohdat ovat hieman toisenlaiset kuin useimmissa monikulttuurisissa parisuhteissa. Hän on pitkälti myös suomalaiseen kulttuuriin lapsesta saakka kasvanut.

Tuskin pystyt muuttamaan tässä asiassa poikasi mieltä. Rakastumisen kaltaisissa tunneasioissa eivät usein ns. ”järkipuheet” paljon vaikuta. Neuvoisinkin, että pyrkisit olemaan enemmän kuunteleva osapuoli, yrittäisit luottaa poikasi harkintakykyyn sekä asettuisit hänen sekä hänen tyttöystävänsä tueksi. Se lienee ainut vaihtoehto, joka pitkän päälle tuottaa hyvän tuloksen. Sinun panoksesi tulevien lastenlasten kasvattamisessa omaan kulttuuriinne tulee olemaan tärkeä. Sinulla on heille annettavana sellaista tietoa ja kokemusta, jota esimerkiksi pojaltasi ei löydy.  Voit aloittaa hyvän suhteen rakentamisen lapsenlapsiisi jo siitä, että luot hyvän ja luottamuksellisen suhteen poikasi tyttöystävään. Mitä tulee ihmisten puheisiin ja ajatuksiin, niin et voi elää elämääsi niiden mukaan. Tuomitsijoita ja kadehtijoita riittää aina. Aseta oma ja oman perheesi tasapaino etusijalle.

psykologi Sirkku Suikkanen
Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalvelut

Siirry ylös