Avioliitto ulkomaalaisen kanssa

Rouva psykologi,

Tiedustelen Teiltä neuvoja avioliittoni ongelmiin. Olen suomalainen nainen, asun Etelä-Suomessa ja olen ollut noin kaksi vuotta avioliitossa toisesta kulttuurista tulevan miehen kanssa. Meillä on vuoden ikäinen pieni lapsi. Tutustuimme kesälomamatkallani mieheni kotimaassa neljä vuotta sitten. Tutustuminen ja rakastuminen olivat ihana kokemus. Kun loma loppui, palasin Suomeen, mutta olimme koko ajan puhelimitse yhteydessä toisiimme. Sitten jo reilun kuukauden kuluttua matkustin takaisin ja jäin asumaan mieheni perheen luokse. Minusta pidettiin hyvää huolta siellä ja auttelin perheen omistamassa pienessä ravintolassa. Kunnollista ansiotyötä minulla ei ollut, vaan mieheni käytännössä elätti minua. Lapsen hyvän koulunkäynnin turvaamiseksi päätimme muuttaa Suomeen. Täällä kummallakaan meistä ei ollut alkuun koulutusta eikä työtä, joten tilanne oli vaikea. Vaikka aikaa on hieman kulunut, elämäntilanteemme ei ole paljoa muuttunut. Hoidan lasta kotona, ja mieheni on suurimman osan ajasta työtön tai pitkät illat pizzeriassa. Parisuhteemme on alkanut rakoilla, sillä olemme ehkä molemmat jollain tapaa masentuneita. Koen, että mieheni saisi auttaa minua enemmän lapsen hoidossa ja siivoamisessa. Hän viipyy mielestäni aivan liian pitkiä aikoja poissa kotoa. Hän ilmoittaa lähtevänsä pistäytymään kaverinsa luona ja tuleekin vasta kuuden tunnin kuluttua takaisin. Minä taas haluaisin, että menisimme eri paikkoihin yhdessä. Toisinaan ystävät istuvat meilläkin tuntikausia, jolloin minulta on mennä hermot. En voi osallistua seurusteluun täysivaltaisesti, vaan näköjään riittää se, että hymyilen ja kaadan hänen kavereilleen teetä. Sitten alkaa taas papatus heidän omalla kielellään. Joskus koen, että mieheni on kovin tyytymätön siihen, miten käyttäydyn vieraiden läsnäollessa, mutta mitään kunnon selityksiä en saa. Väkivaltaa tms. ei suhteessamme ole, mutta tuntuu, että olemme edelleen vieraita toisillemme. Koska taloudellinen tilanteemme ei ole hyvä, olen kokenut aivan mielettömäksi sen, miten mieheni lähettää rahojamme sukulaisilleen, kun heillä on jokin rahoitusongelma menossa. Siitä tulee riitaa. Totta kai minäkin haluaisin auttaa heitä, mutta kun meidän tulisi ostaa itsellemme esim. kunnollisia huonekaluja ja uusia vaatteita. Haluaisin esim. pitkästä aikaa käydä syömässä jossain hyvässä ravintolassa tai mennä kampaajalle. Kun meillä on nyt lapsi, ei tästä suhteesta voi noin vain lähteä, koska en halua lapselle rikkonaista perhettä. Toisaalta ihmettelen, millainen perhe tämä sitten lapselle olisi, jos vanhempien suhde ei ole aivan tasa-arvoinen.

Nimimerkki ”Miten tästä eteenpäin?”

Hyvä nimimerkki ”Miten tästä eteenpäin?”

Olet tavannut miehesi neljä vuotta sitten ja olette ehtineet tässä ajassa avioitua, saada lapsen ja muuttaa Suomeen. Kaikki nämä käänteet ovat varsin isoja muutoksia hyvin lyhyessä ajassa ja vaativat sopeutumista. Et kerro, onko Teillä sukulaisia apunanne jokapäiväisessä elämässä ja millaista Sinun oma sosiaalinen elämäsi on. Ensimmäisenä tulee kuitenkin mieleen, ettei ole hyväksi, jos olet paljon yksin vauvan kanssa kotona. Tarvitset seuraa ja mahdollisuuksia puhua ehkä samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa, esimerkiksi muiden monikulttuurisessa perheessä lapsia hoitavien ja kasvattavien äitien kanssa. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosastot järjestävät erilaisia vanhempainkerhoja ja säännöllisiä vertaisryhmätapaamisia, jotka voisivat toimia pienenä henkireikänä. Kysele aktiivisesti oman paikkakuntasi tarjonnasta ja katsele kaikki ilmoitustaulut, ilmaisjakelulehtien ilmoitukset ja selaile nettisivuja. Tarvitset ihmisiä, joiden kanssa puhua jokapäiväisestä elämästäsi ja ajatuksistasi. Se auttaa jo paljon. Miehesi on ilmeisesti oman kulttuurinsa traditioiden mukaan täysin luontevasti osannutkin jo hakea tukea ja seuraa itselleen. Tämä on hyvin tärkeää hänen henkisen hyvinvointinsa kannalta, eläähän hän itselleen täysin vieraassa kulttuurissa. Myös tieto työtilaisuuksista yms. kulkee usein tutulta tutulle ja apukin järjestyy moneen hankalaan tilanteeseen tuttujen ja kavereiden kautta, kun sitä jossain isommassa asiassa tarvitaan.

Mitä tulee kotoa poissaoloihin ja siihen, kuinka toimitaan muiden vieraillessa teillä, olisi asiat vain puhuttava rauhallisesti selväksi. Ette todennäköisesti tiedä, mitä toinen toiseltanne odotatte. On tärkeää, että kerrot, miltä Sinusta suomalaisena naisena tuntuu olla vierailun aikana pelkkä kahvin kaataja. Toisaalta jos miehesi olisi suomalainen, miten tilanne silloin etenisi? Anna puolisollesi ohjeita ja neuvoja ja pyydä häntä neuvomaan sinua. Ystävät ja sukulaiset ja lojaliteetti näitä kohtaan on monissa nk. yhteisöllisissä kulttuureissa paljon tärkeämpi asia kuin meillä. Omasta ajasta ja rahasta ollaan valmiita luopumaan silloin kun toinen tarvitsee apua. Olisi hyvä, että lukisit ja opiskelisit miehesi kulttuuriin ja mahdolliseen uskontoon liittyviä asioita lisää, sillä se auttaa sinua hahmottamaan sitä, mitä kömmähdyksiä vuorovaikutuksessa välillänne tapahtuu.

Yksi merkittävä kysymys on tietenkin se, millä kielellä kommunikoitte keskenänne. Jos miehesi ei osaa vielä hyvin suomea etkä sinä miehesi kieltä, te oletettavasti puhutte jotain molemmille vierasta kieltä? Toiseen ihmiseen tutustuminen on aina aikaa vievä asia. Kokemuksesi siitä, että olette toisillenne vieraita, on siis monella tavalla täysin realistinen havainto. Varsinkaan jos yhteistä kieltä ei ole, jää puhumalla kommunikointi kovin rajalliseksi. Yhteisen elämänne historia on myös niin lyhyt, ettette voi tunteakaan toisianne vielä kovin hyvin. Elämässänne on vasta hiljattain alkanut arki. Tätä ennen olet itse elänyt itsellesi eksoottisessa ympäristössä ja kaikki on ollut uutta, jännittävää ja vailla arkipäivän huolia. Nyt on tärkeää kaiken keskellä molempien panostaa kielten opiskeluun. Sinullekin tekisi hyvää opiskella miehesi kieltä, tuleehan se olemaan lapsesi toinen kotikieli. Yhteinen kieli lähentää Teitä myös perheenä. Elämäntilanteenne on hankala ja masennuksen tunteet näin suurien sopeutumisvaatimusten edessä ovat aivan terve ja normaali reaktio. Neuvoisin kuitenkin, ettei periksi kannata kovin helposti antaa. Avioeron ottaminen on yksinkertainen asia, mutta sen seurannaisvaikutukset ovat sekä teidän molempien että lapsenne kohdalla isoja. Lisäksi arki tulee kaikissa uusissakin suhteissa vastaan. Mieti, mitä asioita arvostat ja elämältäsi haluat. Vaikka ongelmia nyt onkin, on kaksikulttuurinen perhe suuri rikkaus siinä kasvaville lapsille. Tällä hetkellä on tärkeää, että saatte ja voitte nauttia yhteisen pienen lapsenne kehityksen ja kasvun seuraamisesta. Se on täysin ilmainen elämän tarjoama ihme ja yhteinen ilo teille kahdelle. Mikäli tilanne ei tunnu mielessäsi helpottuvan, puhu tunteistasi neuvolassa tai varaa suoraan neuvonta-aika paikalliseen kasvatus- ja perheneuvolaan. Siellä voitte asioida yhdessä myös perheenä ja saada tilanteeseenne apua.

Sirkku Suikkanen, psykologi
Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalvelut

Siirry ylös