Murrosikäisen kasvatusongelmat

Rouva Sirkku,

Käännyn puoleesi vanhimman poikani ongelmien kanssa. Hän on koulussa ylä-asteella ja muuttunut vuodessa ykskaks aivan erilaiseksi kuin ennen. Ennen niin mukava poika suhtautuu nyt melkein kaikkeen, mitä me vanhemmat sanomme tai teemme, jotenkin halveksuen ja hänen sanansa joskus pistävät sydämeeni kuin piikki. Hänen suhtautumisensa ärsyttää minua kovasti. Hän on muuttunut niin epäsiistiksi, mutta kun asiasta huomauttaa, hän aivan raivostuu. Pojan huone on kuin kaatopaikka, äärimmäisen harvoin saan hänet vähän sitä siistimään. Hän viihtyy suomalaisten kavereittensa kanssa ja olen epäillyt, onko poika ottanut heistä mallia.  He tuntuvat viihtyvän minusta liiankin hyvin keskenään ja koulutyö tuntuu välillä kiinnostavan aivan liian vähän. Poika viihtyy myös liikaa mielestäni netissä, kuuntelee siellä yölläkin joskus musiikkia ja menee keskustelupalstoille. Mihin tässäkin voi vetää rajan? Mieheni on välillä kiukuissaan pojan pukeutumisesta ja velttoudesta. Hänen mielestään koko ongelma johtuu siitä, että Suomi hänet pilasi ja hän ei koskaan täällä ole oppinut vanhempien kunnioittamista. Itse olemme mieheni kanssa tehneet ankarasti työtä aivan nuorista lapsista saakka ja vanhempia piti kunnioittaa ja totella aivan joka asiassa, muuten tuli kepistä. Täällä emme voi lain mukaan ojentaa poikaamme kepillä. Toisaalta en häntä haluaisikaan lyödä, kun poika on välillä kuitenkin todella kultainen. Mutta miten tähän poikaan saisi hieman ryhtiä? Pelkään että hän näyttää myös huonoa esimerkkiä nuoremmille sisaruksilleen.

Nimimerkki: Nuoren miehen äiti

Hyvä nuoren miehen äiti!

Nyt kuulostaa kyllä siltä, että poikasi on tullut murrosikään. Tämän kehitysvaiheen tavanomaisiin piirteisiin kuuluu tismalleen näitä kuvaamiasi asioita. Fyysisen kypsymisen ja aikuistumisen lisäksi lapsi alkaa vähitellen itsenäistyä, irrottautua vanhemmistaan psykologisella tasolla. Se näkyy juuri sillä tavoin, ettei hän enää hyväksy ja ihannoi vanhempiaan erehtymättöminä auktoriteetteina. Hän alkaa kritisoida näiden näkemyksiä ja tekemisiä. Usein nuoret omaksuvat jopa vanhempien arvomaailman suhteen täysin vastakkaisia ajattelutapoja. Nuori voi olla myös hyvin ehdoton omassa ajattelussaan. Nuoren pisteliäät mielipiteet voivat olla hyvin koettelevia vanhemmalle, jonka kärsivällisyys on tässä vaiheessa koetuksella. Rajat pitää silti asettaa, eikä aivan törkeitä puheita kotona tule hyväksyä, vaikka eri mieltä pitääkin saada olla. Ei ole hyväksi sekään, että nuoren itsetuntoa lannistetaan. Tämä voi johtaa myös entistä pahempiin kahakoihin.

Minusta on hyvä merkki se, että pojallasi on ystäviä, joiden parissa hän viihtyy. Toki on hyvä, että seuraat nuoresi tekemisiä ja menemisiä ja että jotkut aikarajat on kotiintuloissa ja muissa asioissa olemassa. Netin suhteen kannattaa kyllä vetää raja siihen, ettei kouluiltoina netissä keikuta enää esimerkiksi klo 22:n jälkeen. Silloin on koululaisten syytä jo rauhoittua nukkumaan. Viikonloput ovat eri asia, mutta esimerkiksi muun perheen yöunta häiritsevää toimintaa ei tule missään tapauksessa lapselle sallia. Kuten sanoin, rajat on oltava ja tällä tavoin lapselle voi opettaa  kunnioitusta muita kohtaan.

Nuori kapinoi kaikenlaisia määräyksiä ja rajoja vastaan, mutta toisaalta hänelle ei tule antaa liikaa periksi tärkeissä asioissa. Vaikka nuori korostaakin omaa aikuisuuttaan ja sitä, että hän itse selviää ja haluaa päättää omista asioistaan, hän ei silti ole vielä kypsä vastaamaan itsestään. On jopa niin, että joutuessaan liikaa omilleen tai vastaamaan asioista, joihin ei ole vielä kypsä, nuori kokee turvattomuutta ja saattaa sitten ajautua hakemaan lohtua ja tukea vääristä asioista.

Kuvaamasi vaihtelu suloisuuden ja kamaluuden välillä on kovin tavallista murrosikäiselle. Teille vanhempina voi olla vaikeaa katsella sitä, kun oma nuorenne elää Suomessa aivan eri tavalla nuoruuttaan kuin Te aikanaan. Olkaa tyytyväisiä siitä, että hänen ei tarvitse tehdä työtä toimeentulon hankkimiseksi ja että hän voi kasvaa rauhassa aikuiseksi. Te olette olleet kuin kukat kuivassa maassa, hän saa kasvaa vapaasti mehevässä mullassa. Hän ei pysty tässä vaiheessa ymmärtämään sitä, miten eri tavalla te tilanteen koette, vaan voi pitää puheitanne omasta lapsuudestanne ja nuoruudestanne ärsyttävinä.  Näin varsinkin jos vertailuja tehdään riitojen yhteydessä.

Toivon Teille vanhempina kärsivällisyyttä ja voimia asettaa rajoja ja rakastaa lapsianne. Nuoruusiän psykologinen kuohunta on pojilla yleensä ohi noin 18-vuotiaana.

Sirkku Suikkanen
psykologi

Siirry ylös