Pakkohäiriö

Hyvä rouva Sirkku,

Kirjoitan entisessä kotimaassamme asuvan veljeni puolesta. Hän on ollut nuoresta saakka sairas. Hänen ongelmaansa ei ole löydetty kunnollista ratkaisua. Hänellä on tapana olla äärimmäisen tarkka joka asiasta, kodistaan ja tavaroistaan. Hän ei anna kenenkään koskea kotonaan mihinkään ruoanlaittovälineisiin. Jos joku niin tekee, niin veljeni täytyy pestä astioita sen jälkeen vaikka kuinka pitkään. Hän on liiankin huolellinen näin tehdessään, eikä valmista tule moneen tuntiin. Samalla tavalla hän pesee itseäänkin. Kun tavallinen ihminen kylpyhuoneessa käyttää puoli tuntia, niin hänellä menee kolme tuntia. Jos häntä pyytää kiirehtimään tai hänen toimensa keskeytetään ja estetään jollain tapaa, hän on valtavan vihainen koko loppupäivän. Hän myös rukoilee hyvin tarkasti ja säännöllisesti. Käsien pesu on hänelle sellainen rituaali,  etten ole koskaan nähnyt kenenkään pesevän käsiään niin pitkään ja huolellisesti. Joskus ihailimme häntä erityisen puhtaana ja uskonnollisena henkilönä, mutta näen ettei hän nauti elämästään. Hän ei ole myöskään mennyt naimisiin, kukaan ei ole hänelle kelvannut. Epäilen että asia on myös toisinpäin; häntä pidetään niin pahantuulisena ja omituisena, ettei kukaan halua hänen vaimokseen. Itsekin hän on joskus huokaissut asiasta, että tietää näiden tapojen ja päähänpinttymien olevan itselleen iso ongelma, mutta ei voi asialle mitään. Millä tavalla häntä voisi auttaa?

Sisar

Hyvä Sisar,

Kuvailet tilannetta, joka tuottaa varmasti hyvin paljon kärsimystä veljellesi.  Kuulostaa siltä, että hän on pahasti omien peseytymisrituaaliensa ja muiden puhtauteen liittyvien tapojensa vanki. Rituaalit vievät häneltä kohtuuttomasti aikaa ja varmasti sitäkin kautta vaikeuttavat muita tärkeitä asioita hänen elämässään. Et kerro, käykö hän työssä tai miten hän elättää itsensä, mutta tämänkaltaiset oireet ja päivittäiset kiireet sopivat kovin huonosti yhteen. Jos nämä ovat hänen ainoita oireitaan, niin kyse voi olla nk. pakko-oireisesta häiriöstä. Näiden häiriöiden kuvaan voi kuulua likaan liittyviä pelkoja, mikä johtaa tuohon erityisen perusteelliseen pesemisen tarpeeseen. Ihmisellä voi myös olla tarve pitää asioita ja tavaroita aina tietyssä symmetrisessä järjestyksessä tai hän voi jatkuvasti epäillä, että on unohtanut jotakin tai ollut huolimaton ja tarkastaa tekemisiään aivan loputtomiin. Esimerkiksi kotoa lähtö saattaa kestää tämäntyyppisistä ongelmista kärsivällä ihmisellä pitkään, kun asioita pitää varmistella uudelleen ja uudelleen. Joillakin ihmisillä voi olla pakko-ajatuksia johonkin sairauteen liittyen niin, että he pakonomaisesti pelkäävät sairastavansa jotakin vakavaa vaivaa tai olevansa juuri siihen sairastumassa. Tavallisia ovat myös pelot esimerkiksi erilaisista sukupuolitaudeista ja syövästä. Tämäntyyppinen ihminen voi käyttää joskus lääkäripalveluita aivan kohtuuttoman paljon. Tämäntyyppisistä pakko-oireisista häiriöistä kärsivillä voi myös olla pakonomaisia ajatuksia siitä, että hän on syyllistynyt johonkin muita vahingoittavaan tekoon ja tähän ajatukseen liittyy sitten tarve jatkuvasti tarkastaa asioita.

Pakko-oireiset häiriöt, joita on erityyppisiä, ovat ahdistuneisuushäiriöihin kuuluvia tiloja. Niiden keskeisimmät oireet ovat edellä kuvatun tyyppisiä pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja. Pakkoajatukset ovat toistuvasti mieleen tunkeutuvia ajatuksia, joita kyseinen henkilö ei pysty poistamaan mielestään, vaikka ne tuntuvat ahdistavilta.  Pakkotoiminnot ovat toistuvia toimintojen sarjoja, joiden tehtävänä on vähentää pakko-ajatuksiin liittyvää ahdistuneisuutta. Usein näistä häiriöistä kärsivät ihmiset ovat myös masentuneita.

Kuvaat että veljesi on tietoinen siitä, että kyseessä on vakava ongelma. Näistä häiriöistä kärsivien ihmisten sairaudentunto, eli oivalluskyky oman tilan suhteen, vaihteleekin paljon. Kun kyse on pitkäaikaisesta tilanteesta niin kuin kuvaat, aiheuttaa oireilu jo paljon haittaa ihmissuhteissa ja johtaa herkästi sosiaaliseen eristäytymiseen.  Oireet näissä tilanteissa saattavat pahentua hitaasti. Niin kuin kuvaat, aikanaan jopa ihailitte veljeäsi huolellisena ja hyveellisenä henkilönä, mutta aikaa myöten tilanne on ilmeisesti käynyt vaikeammaksi. Monet potilaista häpeävät oireitaan ja ovat epävarmoja sen suhteen voiko mikään auttaa heitä. Tilanteeseen on kuitenkin saatavissa apua. Sekä lääkehoito että käyttäytymistä muovaava psykoterapia ovat osoittautuneet tehokkaiksi hoitomuodoiksi.  Voi olla, ettei taipumuksesta reagoida tämäntyyppisellä käyttäytymisellä pääse aivan kokonaan eroon, mutta vaikeimpiin ja elämää haittaaviin pakko-oireisin lääkitys tuo apua. Sukulaistesi kannattaa siis saattaa veljesi lääkärin vastaanotolle ja kertoa siellä kaikista näistä oireista. Avun saaminen voi muuttaa hänen elämäänsä paljon.

Sirkku Suikkanen
psykologi

Siirry ylös