Psykologi
Syrjinta ja rasismi
Hyvä psykologi!
Kyselen Teiltä, kuinka selviytyisin kokemani kanssa. Kuljin täällä kotikaupungissani keskellä päivää kadulla, kun minua tönäistiin ja minulle huudettiin erittäin aggressiivisesti. Huutaja oli pelottavan oloinen nuori mies, joka vaikutti ehkä hieman humalaiselta. En uskaltanut sanoa yhtään mitään. Loukkaava huuto viittasi kuitenkin suomalaisesta poikkeavaan ulkonäkööni. Eniten pelästyin sitä, että tuo mies kävi kimppuuni. Tietysti minun miehenä pitäisi pitää puoliani, mutta toisaalta en halua tapella. Pelkään, että jos vahingoitan toista ihmistä, minua ulkomaalaisena syytetään erityisen kovasti ja joudun vaikeuksiin. Pelkään myös sitä, että hieman sairaana ihmisenä minua pystytään vahingoittamaan pahemmin ja että vammautuisin jollain tavoin lopuksi elämääni. Olen ollut hyvin rasittunut tuon tapahtuman jälkeen, enkä pysty oikeastaan rauhoittumaan ja rentoutumaan kävellessäni yksin ulkona. Minua vaivaa jatkuvasti pieni kireyden ja varuillaan olemisen tunne. Erityisen stressaantuneeksi tunnen itseni pimeässä kävellessäni. On vaikea lähteä lyhyttäkään matkaa kotoa kauppaan pimeään aikaan tai esimerkiksi juoksemaan lenkkiä, kun aina saa olla hieman varuillaan. Kaupungilla liikkuminen ei tuo enää samaa nautintoa kuin ennen, kun ajattelen, että tämä sama kaveri voi taas tulla vastaan. Olen siis häpeäkseni joutunut huomaamaan, että pelkään, oikeastaan pelkään sananmukaisesti omaa varjoanikin.
Olen Suomessa ollessani aina kiinnittänyt huomiota siihen, miten ilkeästi ihmiset katselevat minua. Lähes joka päivä joku katsoo pitkään ja vihaisesti. Sellaistakin tietysti sattuu, että ollaan varsin ystävällisiä. Mutta tuntuu, kuin suomalaiset eivät osaisi suhtautua luontevasti hieman erinäköiseen ihmiseen tai että kaikki näköiseni ihmiset yhdistetään terrorismiin tai ääri-islamilaisiin liikkeisiin. Minulla on ollut pari-kolme suomalaista tyttöystävää, jotka ovat valittaneet siitä, miten meitä tuijotetaan liikkuessamme yhdessä, eikä tämä tuijotus ole ollut ystävällistä. Usein myös tuntuu siltä, että saan eri paikoissa jotenkin töykeämpää kohtelua ja palvelua kuin suomalaiset. Esimerkiksi pankissa olimme asioimassa tyttökaverini kanssa vierekkäisillä tiskeillä. Molemmilla oli sama asia hoidettavana; piti tallentaa matkalla käyttämättä jääneet setelit takaisin pankkitilille. Pankki tarkasti jokaisen minun setelini ja kyseli niiden alkuperän, mutta samaa ei tehty suomalaisen tyttökaverini kohdalla. Tämä tuntui hyvin loukkaavalta. Olen asunut suomessa yli kymmenen vuotta ja puhun kieltä sujuvasti. On kuitenkin äärimmäisen raskasta kokea olevansa toisen luokan kansalainen joko suoraan tai epäsuoraan. Uskon, että tällainen asennoituminen kasvattaa ja vahvistaa meissä ulkomaalaistaustaisissa vihaa valtaväestöä kohtaan, koska kukaan ei jaksa ottaa tällaista koko ajan vastaan. Anna hyvä neuvo siihen, kuinka voisi ”psyykata” itseään ja asennoitua selviämään tällaisessa maailmassa eteenpäin.
Nimimerkki Mustatukka
Hyvät lukijani ja nimimerkki Mustatukka!
Rasistinen ja syrjivä asennoituminen, joka ilmenee kysyjän esittämällä tavalla suorana huuteluna, väkivaltana tai uhkaavana ilmapiirinä esim. vihamielisen tuijottelun kautta, on yleisempää, kuin ollaan valmiita myöntämään. Ulkonäöltään suomalaisista poikkeavat maahanmuuttajat tietävät tästä asiasta paljon. Monesti ihmiset ovat erittäin arkoja kertomaan kokemuksistaan. He eivät puolestaan halua loukata valtaväestön ihmisiä ja kertovat asioista lähinnä omien ystävien kesken.
Rasistinen, epäsuora tai suora syrjivä kohtelu ja asennoituminen ovat ehdottomasti väärin ja ne rikkovat myös Suomessa voimassa olevia lakeja. On hyvä muistaa, että laki on asiassa täysin yksiselitteinen. Tässä ote yhdenvertaisuuslain 6 §:stä: ”Syrjinnän kielto: Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa. Syrjinnällä tarkoitetaan: 1) sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä); 2) sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä); 3) henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (häirintä); 4) ohjetta tai käskyä syrjiä.”
Vastaan kysymykseesi, että mielestäni ei ole olemassa yhtään hyvää tapaa, miten huonoa kohtelua voisi oppia sietämään tai miten siihen voisi itseään ”psyykata”. Siihen ei voi muutoinkaan asennoitua kuin yhdellä tavalla: kun rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, on kysymyksessä rikos. Eli kun seuraavan kerran joudut tilanteeseen, missä koet tulleesi kohdelluksi syrjivästi tai rasistisesti, paina ensimmäisenä mieleen faktat: mitä tapahtui, kuka teki, missä ja milloin. Mene tämän jälkeen lähimmälle poliisiasemalle tai soita 112. Poliisi on velvollinen kirjaamaan asian, jota pidät rikoksena. Poliisi kyselee sinulta tietoja mm. siitä, mitä tapahtui, rikoksen tekijän nimen ja/tai tuntomerkit, rikospaikan osoitteen, esim. ravintolan nimen, kärsitkö vahinkoa, esim. kävitkö lääkärissä ja suhtauduttiinko etniseen taustaasi vihamielisesti.
Poliisi kutsuu sinut myöhemmin uudelleen kuulusteluun. Ota mukaan henkilöllisyystodistus ja saavu kutsuttuna ajankohtana paikalle. Mikäli ehdotettu aika ei käy sinulle, sovi hyvissä ajoin uusi aika. Paikalla ovat sinä ja poliisi. Jos tarvitset tulkkia tai lakimiestä, sinulla on oikeus saada heidät paikalle. Jos kerrot etukäteen, että tarvitset tulkkia, poliisi järjestää maksuttoman tulkkauksen.
Voit itse pyytää lakimiehesi paikalle. Jos et tunne ketään, poliisi voi järjestää lakimiehen. Kysy lakimieheltäsi etukäteen, joudutko itse maksamaan lakimiehen palkkion. Lue rauhassa poliisin kuulustelukertomus. Tarkista, että se on kirjoitettu oikein. Jos siinä on virheitä, pyydä että ne korjataan. Jos esimerkiksi rikos on mielestäsi rasistinen, varmista, että poliisi kirjoittaa sen.
Sinulla on oikeus saada kopio omasta kertomuksestasi. Sinun täytyy kertoa totuus poliisille. Jos uhri valehtelee, se on rikos ja se myös haittaa poliisin työtä. Jos poliisi ei löydä riittävästi todisteita rikoksesta, se keskeyttää tai lopettaa tutkimisen. Vähäisissä rikoksissa poliisi voi rangaista tekijää sakolla. Vakavat tapaukset poliisi vie syyttäjälle, joka päättää, käsitelläänkö rikos käräjäoikeudessa. Vähäisissä rikoksissa syyttäjä ei syytä rikoksesta. Kun syyttäjä nostaa syytteen, voi mennä useita kuukausia ennen kuin asia käsitellään käräjäoikeudessa.
Jos olet nähnyt rikoksen, olet todistaja. Rohkaise uhria kertomaan asiasta poliisille. On tärkeää, että ilmoittaudut poliisille ja uhrille. Jos olet tyytymätön poliisin toimintaan, voit ottaa yhteyttä asiaasi käsitelleen poliisin esimieheen. Kerro hänelle kenen kanssa ja milloin olet asioinut poliisissa. Voit tehdä kirjallisen valituksen poliisipäällikölle, lääninhallitukseen tai sisäasiainministeriöön. Voit myös tehdä valituksen eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Suomessa toimii myös nk. vähemmistövaltuutettu, jonka toimistossa on asiakaspalvelu, jonne voi ottaa yhteyttä, jos olet kokenut tai havainnut syrjintää etnisen alkuperäsi tai ulkomaalaisuutesi takia tai jos koet tulleesi rasistisesti tai epäasiallisesti kohdelluksi samoista syistä. Syrjintätapauksissa vähemmistövaltuutettu ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin. Muuhun kuin etnisyyteen tai ulkomaalaisuuteen liittyvän syrjinnän valvonta tai siihen liittyvä neuvonta eivät kuulu vähemmistövaltuutetun toimialaan. Tarvittaessa vähemmistövaltuutettu ohjaa tapauksen oikealle viranomaiselle.
Vähemmistövaltuutetun toimistoon voi olla yhteydessä puhelimitse, sähköpostilla tai lähettämällä kirjeen. Päivystävän puhelimen numero on 071 878 8666 ja se toimii arkipäivisin klo 10-12. Puhelimessa päivystävä ylitarkastaja antaa neuvontaa asian selvittämiseksi ja sopii mahdollisista jatkotoimenpiteistä asian viemiseksi eteenpäin. Puhelimessa sinua voidaan palvella suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Päivystyksessä saattaa olla palaveritaukoja. Tällöin puhelut kääntyvät vaihteeseen, jossa ilmoitetaan tarkemmin asiakaspalvelun tavoitettavuudesta. Syrjintätapauksissa ja muissa kysymyksissä voi lähettää sähköpostia osoitteeseen ofm@ofm.fi. Kirjeet voi lähettää osoitteeseen: Vähemmistövaltuutetun toimisto, Mikonkatu 25, PL 26, 00023 VALTIONEUVOSTO. Mikäli et osaa suomea, ruotsia tai englantia, voit kirjoittaa kirjeen tai sähköpostin myös omalla äidinkielelläsi, jolloin vähemmistövaltuutetun toimisto käännättää kirjeen. Tästä ei aiheudu asiakkaalle kustannuksia. Toivomus on, että toimittamasi tekstin pituus olisi korkeintaan kaksi sivua. Asiakastapaamisesta on aina sovittava etukäteen, mutta vähemmistövaltuutetun toimiston palvelut ovat maksuttomia.
Myös muut kuin ihmisen etnisyyteen tai vähemmistöasemaan kohdistuvat rikokset ovat rikoksia, mm. kunnianloukkaus ja laiton uhkaus saattavat olla kyseessä kun ihmistä kutsutaan ”ryssäksi” tai ”neekeriksi”. Eli vaikka Suomessa onkin sananvapaus, on sitä rajattu rikoslain keinoin muun muassa siten, että kunnianloukkaus, törkeä kunnianloukkaus sekä laiton uhkaus on säädetty rangaistaviksi teoiksi. Kunnianloukkauksena pidetään sitä, että henkilöstä esitetään valheellinen tieto tai vihjaus, joka aiheuttaa vahinkoa, kärsimystä tai henkilöön kohdistuvaa halveksuntaa tai joka muulla tavalla halventaa henkilöä. Kunnianloukkauksena ei kuitenkaan pidetä arvostelua, joka kohdistuu henkilön menettelyyn julkisessa toiminnassa, eikä selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä tapana arvostella. Kunnianloukkauksesta voidaan tuomita myös, jos esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen, joka aiheuttaa kärsimystä ihmisille, joille vainaja oli erityisen läheinen. Kunnianloukkaustapauksissa loukatun henkilön itse täytyy pyytää poliisia tutkimaan asiaa. Laiton uhkaus tapahtuu, jos esimerkiksi nostaa aseen toista vastaan tai uhkaa muulla rikoksella siten, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Myös laiton uhkaus on asianomistajarikos, eli rikoksen uhrin täytyy itse ottaa yhteyttä poliisiin.
Mikäli sinusta tuntuu, että olosi ei tapahtuneen tönimisen jälkeen enää ole ollut hyvä, kannattaa sinun puhua tilanteesta omalle lääkärillesi tai esimerkiksi psykologille. On tyypillistä, että henkisesti traumatisoivan tapahtuman jälkeen ihminen kärsii ahdistuneisuudesta, mikä voi ilmetä kuvaamallasi tavalla ylivireytenä, pelokkuutena tai jännittyneisyytenä. Traumatisoivasta kokemuksesta muistuttavat asiat laukaisevat helposti pahan olon, ja asiasta voi nähdä esim. painajaisia tai se tunkeutuu tahtomatta yllättäen mieleen valveilla ollessa. Ihminen alkaa myös vältellä paikkoja tai asioita, jotka muistuttavat tapahtuneesta. On tärkeää, että haet itsellesi apua ajoissa. jos oireet ovat kiusallisia. Joissain tilanteissa rikoksen uhriksi joutunut saattaa myös tarvita oikeudenkäyntiä varten lääkärin lausunnon paitsi aiheutetuista fyysisistä vammoista myös psyykkisestä kärsimyksestä.
Sirkku Suikkanen, psykologi
Lisätietoa:
Vähemmistövaltuutetun toimisto, Mikonkatu 25, PL 26, 00023 Valtioneuvosto. Puh. 071 878 8666, päivystys arkipäivisin klo 10–12. www.vahemmistovaltuutettu.fi sivuilla on tietoa 13:lla eri kielellä, mm. venäjäksi.
Oikeusapua antavat yleiset oikeusaputoimistot. Jokaisessa kaupungissa / kunnassa on oma oikeusaputoimisto.
Oikeusaputoimiston yhteystiedot saat selville:
- puhelinluettelosta
- kunnan/ kaupungin neuvontanumerosta
- oikeusministeriöstä, puh. 09-1601 (vaihde).
- internetistä osoitteesta: www.oikeus.fi/9361.htm
www.rasmus.fi > jos kohtaat rasismia tai syrjintää, tietoa mm. venäjäksi, englanniksi ja arabiaksi. >
Kortteinen Juhani ja Makkonen Timo: Oikeutta rasismin ja syrjinnän uhreille, Ihmisoikeusliitto, Helsinki 2000
