Psykologi
Kunniaan liittyvä väkivalta – avioliittoon pakottaminen ja muu henkinen ja fyysinen väkivalta perheen ja suvun sisällä
Hyvät psykologin palstan lukijat! Tällä kertaa tavallisen kysymyksen sijaan psykologin palstalla käsitellään asiaa, joka silloin tällöin tulee vastaan nimenomaan maahanmuuttajaperheissä. Perheiden tyttärien vapautta, esimerkiksi seurustella tai avioitua kenen kanssa haluavat, saatetaan kontrolloida hyvinkin ankarasti, uhkailemalla ja väkivallalla. Kun kyse on tämäntyyppisestä pakottamisesta, puhutaan kunniaan liittyvästä väkivallasta. Sillä tarkoitetaan perinteisten, patriarkaalisten yhteisöjen kunnian käsityksiin pohjautuvaa väkivaltaa. Tämäntyyppisellä kontrollointitavalla on pyritty suojelemaan erityisesti miesten ja sukujen kunniaa. Kunniaa katsotaan yleensä uhkaavan varsinkin naisten ”sopimattoman” käyttäytymisen tai vääränlaisen parinvalinnan. Tämän vuoksi kunniaväkivalta suuntautuu pääosin naisiin. Kunniaväkivallalla pyritään sekä ehkäisemään että kostamaan miehiin kohdistuvaa häpeää. Kunniaväkivalta, päivittäinen kontrollointi ja uhkailu rajoittaa Suomessakin monien maahanmuuttajataustaisten tyttöjen ja –naisten elämää. Kunniaväkivaltaan osallistuu perhe tai laajempi yhteisö, joka vaatii rangaistusta kunniattomana pitämälleen henkilölle. Tavallisessa perheväkivallassa taas väkivaltainen henkilö toimii usein yksin.
Avioliittoon pakottaminen
Yksi kunniaan liittyvän väkivallan muodoksi luokiteltava tapa on avioliittoon pakottaminen. Moniin perinteisiin kulttuureihin on lähes itsestäänselvyytenä kuulunut, että avioliitto on ennen kaikkea sukujen asia. Euroopassa katsotaan kuitenkin, että vastentahtoinen pakottaminen naimisiin on paljon raiskaustakin pahempi ihmisoikeusloukkaus. Joissakin yhteisöissä perheet yrittävät estää kunniattomana pitämäänsä käyttäytymistä pakkoavioliitolla. Jos maahanmuuttajanuori kieltäytyy avioitumasta perheen toiveen mukaisesti, voi alkaa väkivaltakierre. Ison-Britannian hallituksen alaiseen pakkoavioliittoyksikköön raportoidaan keskimäärin 300 tapausta vuosittain. Tavallisesti perheiden juuret ovat Aasiassa, mutta toisinaan myös Lähi-idässä, Afrikassa ja Euroopassa. Fadime Sahindalin kunniamurhan jälkeen Ruotsissa on 2004 astunut voimaan laki, joka kieltää avioliittoon pakottamisen. Laki mahdollistaa ulkomaille avioliittoa varten vietyjen alaikäisten lasten avioliittojen mitätöimisen.
Euroopassa kunniaväkivallan kaikkia muotoja pidetään periaatteessa rikoksina ja ihmisoikeusloukkauksina. Kunniaväkivallan katsotaan kuitenkin uhkaavan varsinkin islamilaisia maahanmuuttajanaisia. Kunniaväkivaltaan on ollut pitkään vaikea puuttua, sillä sitä on puolustettu kulttuurilla ja uskonnolla, ja eri kulttuurien oikeudeksi on katsottu säilyttää tapansa. Nykyisin on alettu entistä enemmän kritisoida Euroopassa vuosikymmenet vallinnutta kulttuurirelativismia, jonka mukaan eri kulttuurien käytännöt ovat yhtä oikeutettuja. Tämän on todettu aikaansaavan viranomaisten haluttomuutta toimia vieraisiin kulttuureihin kuuluvien naisten ihmisoikeuksien hyväksi, joka taas estää kunniaväkivallan kitkemistä.
Kunniaväkivallan suhteen jotkut tunnetut musliminaiset ovat olleet jopa julkisen keskustelunavaajan asemassa. Tällainen on esimerkiksi Hollannissa kansanedustajana toiminut, sittemmin Yhdysvaltoihin siirtynyt somalinainen Ayaan Hirsi Ali. Kirjassaan Neitsythäkki hän kritisoi voimakkaasti eurooppalaista kulttuurirelativismia. Hän syyttää eurooppalaisia rasistiksi leimautumisen pelosta, joka estää puuttumasta ihmisoikeusloukkauksiin.
Periaatteessa kunniaväkivalta, mukaan luettuna avioliittoon pakottaminen, on kielletty kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, joihin on sitoutunut valtaosa maista. Isossa osassa maailmaa kunniaväkivallan muodot, kuten avioliittoon pakottaminen, ovat kuitenkin käytännössä hyväksyttyjä riippumatta lainsäädännön tai ylempien viranomaisten kannasta. Miehellä on myös usein oikeus pahoinpidellä vaimoaan ja pakottaa tämä yhdyntään tai lasten tekemiseen. Kunniamurhat ja vakava ruumiillinen vahingoittaminen kunnian vuoksi on kielletty lähes kaikkialla, ja joskus niistä jopa saa kovemmat rangaistukset, mutta silti on joka vuosi tapauksia, joissa syyllisiä ei saada vastuuseen. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan tämä johtuu usein varsinkin paikallisviranomaisten kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta toimia.
Kuinka ratkaista tilanteita?
Mannerheimin lastensuojeluliitto on käynnistänyt kunniaväkivallan ehkäisyyn liittyvän Amoral-hankkeen ja sen edustajat vierailivat lokakuussa 2007 Jyväskylässä kouluttamassa viranomaisia. Amoral-hankkeen kouluttaja-konsultti Rebwar Karimi kuvasi viranomaisille sitä, miten monilla maahanmuuttajavanhemmilla on vaikeuksia löytää omaa paikkaansa yhteiskunnassa. He voivat kokea valtakulttuurin uhkana, joka yrittää tunkeutua heidän perheeseensä ilman lupaa. Aiemmin itsestäänselvyyksinä pidetyt, opitut kasvatusmenetelmät eivät enää toimikaan tai ne saattavat olla täysin kiellettyjä ja tuomittuja suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka jokaisen vanhemman kuuluisi olla asiantuntija omien lastensa kasvatuksessa, maahanmuuttajan vanhemmuus voi siis väliaikaisesti kadota. Vanhemmat saattavat päätyä käyttämään hyvinkin tiukkoja kasvatusmenetelmiä, koska eivät tunne ympäröivää yhteiskuntaa kovin hyvin ja kokevat sen pelottavana. Lukutaidottomien ja kouluttamattomien asema voi olla erityisen vaikea, sillä he saattavat eristäytyä omaan maailmaansa.
- Jos maahanmuuttajavanhemmat näkevät ympärillään vain kielteisiä piirteitä kuten työttömyyttä, rasismia ja kiirettä, on ymmärrettävää, jos he haluavat suojella lapsiaan suomalaiselta kulttuurilta ja sen toimintatavoilta. He voivat ajatella, että tyttären liikkumisen rajoittaminen tai kielto tavata poikia ovat suurempien ongelmien, kuten kunniattoman käyttäytymisen, ennaltaehkäisyä, kuvaa Amoral-hankkeen kouluttaja-konsultti Rebwar Karimi. Karimin mielestä kunniaväkivallassa molemmat osapuolet ovat uhreja. Kärjistynyt tilanne ei ratkea, jos perheensä ahdistelema nuori nainen lähetetään turvakotiin. Teko todennäköisesti lisää perheen vihaa ja valmiutta väkivaltaan. Todellinen ratkaisu edellyttää molempien osapuolten kuulemista ja ratkaisujen etsimistä koko perheelle. - Paras keino ennaltaehkäistä kunniaväkivaltaa on auttaa vanhempia sopeutumaan yhteiskuntaan ja näkemään myös sen valoisia puolia. Sosiaalityöntekijät tai poliisit eivät voi ratkaista kulttuurisidonnaisia kysymyksiä yksin. Haasteellisiin neuvottelutilanteisiin tarvitaan kulttuuritulkkeja ja koko maahanmuuttajayhteisöä, korostaa Karimi. Kunniaväkivaltaan liittyvässä aiemmin Suomessa toteutetussa Kunniaväkivallan ehkäisy -hankkeessa on todettu, että kriisitilanne ratkeaa parhaiten, jos maahanmuuttajayhteisö saadaan yhteiseen neuvottelupöytään. Keskustelu on hyödyllistä, koska siten yhteisön jäsenet näkevät, että kaikki eivät pidä tällaista "kunniaa" yhtä tärkeänä. Suomalaista viranomaista voidaan tarvita koordinoimaan prosessia ja etsimään yhteisöstä sopivan arvovaltainen tai muuten koko yhteisön hyväksymä henkilö neuvonpidon välittäjäksi. Usein niin kutsutut kunniaväkivaltakulttuurit ovat myös neuvottelukulttuureita. Siksi neuvottelun mahdollisuutta ei pidä jättää käyttämättä, kommentoi jo edesmenneen hankkeen projektivastaava Tanja Tauro.
Jyväskylässä hyvin vaikeaan tilanteeseen joutuva nuori voi olla yhteydessä suoraan poliisiin. On hyvä muistaa, että esimerkiksi uhkailu tappamisella on Suomessa jo vakava rikos. Tarvittaessa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa voi hakeutua turvaan kriisikeskus Mobileen, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Osoite on Asemakatu 2, 2. kerros. Puhelinnumero: 014-625 960. Myös Amoral-hanke tarjoaa sekä viranomaisille että maahanmuuttajille neuvontaa. Yhteystiedot löydät alla olevista linkeistä, joita käytetty myös tämän kirjoituksen lähteinä. Lainaan lopuksi Suomessa kunniaväkivaltaan liittyvässä koulutuksessa aiemmin vierailleen tohtori Salman Asifin sanoja: - Mielestäni pitäisi puhua kunniattomuusväkivallasta. Eihän kukaan saa väkivallan avulla kunniaansa takaisin, Asif toteaa.
www.amoral.mll.fi
www.amoral.mll.fi/in_english/
Sirkku Suikkanen, psykologi
Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalvelut
