Psykologi
Vierasmaalainen vävypoika
Rouva psykologi,
Kirjoitan Teille kysyäkseni neuvoa yksityisessä asiassa. Olen tullut Suomeen noin kaksi vuotta sitten, koska vaimoni on suomalainen. Elimme minun kotimaassani ensin pari vuotta tapaamisen jälkeen, kunnes lapsemme syntyi. Tähän kaupunkiin muuttaessani en tuntenut täältä alkuun ketään, sitten löysin muutamia maanmiehiäni ja asiat alkoivat sujua vähän paremmin. Työtä olen saanut jonkin verran heidän kauttaan. Vielä silloin kun asuimme kotimaassani, vaimoni ei valittanut ongelmia niin usein, kun hän nykyään tekee. Ihmettelen mikä häntä vaivaa. Hän on saanut palata omaan kotimaahansa sukulaistensa lähelle, ja hänellä pitäisi olla kaikki helppoa verrattuna niihin paineisiin, joita minulla on. Silti en valita samalla tavalla. Hänen jatkuva kritiikkinsä tekee minut kuitenkin masentuneeksi. Minulla ei ole vakituista työtä muuta kuin kavereiden järjestämänä silloin tällöin, koska en osaa vielä kovin paljon suomea enkä ole hankkinut täällä koulutusta. Perheelläni oli kotimaassani ravintola ja olen työskennellyt siellä koko ikäni. Toimettomana olo Suomessa tuntuu raskaalta ja käy itsetunnolle ilman sitäkin, että vaimoni koko ajan asiasta muistuttaa. Vaimoni ei tunnu sietävän mitään omia tekemisiäni ja suunnitelmiani. Hän ei tunnu ymmärtävän, että asiat saadaan kyllä pikkuhiljaa kuntoon. Hän on menettänyt kaiken kärsivällisyytensä ja huutaa ja moittii minua. Hän tuntuu odottavan, että kaikki tapahtuu aivan silmänräpäyksessä. En tiedä mitä sanoisin tai tekisin noiden kohtausten aikana, mutta ne tekevät minut hyvin surulliseksi ja alan kaivata takaisin omaan kotimaahani. Meillä on nyt kuitenkin yhteinen pieni tytär, enkä voisi jättää häntä ikinä. Aiemmin kotimaassani eläessämme en kiinnittänyt huomiota siihen, miten vaimollani on selvästi pyrkimys määrätä ja kontrolloida aivan kaikkea. Hän ei tunnu sietävän ystäviäni, eikä aina osoita vieraanvaraisuutta näitä kohtaan. Tämä tuottaa minulle suurta häpeää. Ystävänikin ovat panneet merkille, että vaimoni on hieman vaikea henkilö. Minä en kohtele häntä mitenkään huonosti, vaikka eräs vanhempi ystäväni neuvoikin, että yrittäisin ratkaista tilanteen kurittamalla hieman vaimoani. En voi tehdä sellaista lapseni äidille. Toivoisin että puhumalla asiat taas korjaantuisivat entiselleen, jolloin olimme hyvin onnellisia. Vaimoni sukulaiset eivät ole auttaneet asiassa lainkaan, vaan heidän suhtautumisensa minuun on tavattoman kriittistä. Appivanhempani puhuvat aina silloin tällöin siitä, miten minun maassani naisten asema on huono ja miten miehet ovat tyranneja kodeissaan ja että täällä ei sama peli vetele. Myös silloin tällöin saan kuulla, että me ”etelämaalaiset” olemme epäluotettavia aviomiehiä. Siitä ei sitten puhutakaan mitään, miten löyhätapaisia ja moraalittomia pohjoismaalaiset naiset ovat. Olen kyllästynyt kuuntelemaan näitä kansallisuuteeni kohdistuvia mustamaalaavia juttuja joka paikassa suomalaisten kanssa. Itsestäni en toisaalta niin välitä, mutta vaimoni ja lapseni ovat minulle tärkeitä. Miten siis voisin parantaa ja kohentaa taas suhdetta vaimooni?
Nimimerkki ”Vierasmaalainen vävypoika”
Hyvä ”Vierasmaalainen vävypoika”,
Kiitos suuresti kirjeestäsi. Edessäsi on suuria haasteita. Olet muuttanut itsellesi tuntemattomaan maahan, ja täällä Sinun tulisi nyt sitten opetella kieli, ehkä opiskella joku uusi ammatti, hankkia työpaikka, kasvattaa lap-sesi ja hoitaa perhettäsi. Olet päässyt jo ihan mukavasti alkuun ja rohkaisen Sinua panemaan merkille jo saavuttamasi hyvät asiat. Olet mm. solminut kontakteja ja tätä kautta työllistynyt jonkin verran. Tämän olet ilmei-sesti tehnyt ilman suomenkielen taitoa ja omin avuin. Nyt ongelmasi on se, että vaimosi reagoi elämänne muutoksiin purkamalla vihaisia tunteitaan ulospäin ja tämä huolestuttaa sinua. Hän odottaisi asioittenne jär-jestyvän ehkä toisella tavalla ja ehkä paljon nopeammin. Oletteko ehtineet puhua, mitä toisiltanne juuri nyt odotatte ja millä aikataululla?
Välillänne voi olla kummankin omasta kulttuurista johtuvia eroja siinä, mitä tulee seurustelutapoihin ihmisten kanssa. Olisi hyvä, että puhuisitte näitäkin asioita rauhassa selväksi, koska on mahdollista, ettei vaimosi ymmärrä lainkaan, mitä odotat häneltä esim. vieraiden läsnäollessa, ja mitä hän taas odottaa sinulta. Miehen ja naisen rooli vaimona ja aviopuolisona, isänä ja äitinä vaihtelee paljon kulttuurista toiseen. Asiat, joita pidetään suotavina jossain muualla, eivät ole arvostettuja täällä ja päinvastoin. Ihmisillä on hyvin paljon vääriä ennakkokäsityksiä siitä, millaista ihmisten elämä on ja millaisia ihmiset muualla ovat. Nämä näkyvät myös ennakko-luuloina, joista sinäkin olet ”etelämaalaisena” miehenä saanut osasi. On varmasti väsyttävää kuulla jatkuvasti näitä samoja kielteisiä käsityksiä. Voit puolestasi jakaa oikeaa tietoa omasta maastasi aina kun se onnistuu ja yrittää muuttaa näitä vääristyneitä käsityksiä. Kaikki eivät ehkä kykene kuuntelemaan, eivätkä ikinä luovu ennakkoluuloistaan, mutta on monia, joiden elämään ja ajatteluun tulet esimerkilläsikin vaikuttamaan lähipii-rissäsi.
Kun nyt puhut vaimosi lisääntyneestä kärsimättömyydestä, huutamisesta ja haukkumiskohtauksista, niin epäilen, ettei hänkään voi kovin hyvin. Hän odottaisi sinulta ehkä enemmän tukea kuin mitä hän kokee saavansa. Voi olla, että itse koet ponnistelevasi kovastikin yhteisen hyvänne eteen, mutta vaimosi ehkä odottaa tuen tulevan jossain muussa muodossa. Suomalaiselle naiselle yleensä miehen ja naisen tasa-arvoisuus, apu kotitöissä, yhteinen aika jutella ja ehkä harrastaakin ja toisaalta yksilöllinen huomioiminen naisena ovat tärkeitä asioita. Miehen odotetaan kantavan ilman muu-ta yhdessä tasavertaisesti taloudellista vastuuta kodin rakentamisesta ja hankinnoista. Onko siinä suuri ero siihen, millaiseen aiempaan elintasoon sinä ja vaimosi olette tottuneet? On tärkeää, että puhutte odotuksis-tanne toistenne suhteen suoraan. On asioita, jotka eivät ehkä toteudu heti ja saattavat molempien kohdalla vaatia opettelua ja harjoittelua. Myös rahan käytöstä ja kulujen jakamisesta on hyvä sopia mahdollisimman avoimesti.
Ajatuksesi siitä, että haluat kohdella lapsesi äitiä hyvin, kertoo että suhtaudut vaimoosi kunnioittavasti ja rakastavasti. Se on erittäin hyvä lähtökohta kahden ihmisen parisuhteelle ja hyvä maaperä myös pienelle lapsellenne kasvaa ja kehittyä. Aika ja esim. työasioiden ratkeaminen tulee auttamaan kokonaisuudessa varmasti paljon. On tärkeää, että elämänne ei keskity nytkään vain tulevaisuuden huolien ja raskaiden asioiden ympärille, vaan että jaksatte tehdä yhdessä asioita, jotka ilahduttavat ja virkistävät teitä. Mikäli koet, että jokin seinä sinun ja vaimosi välillä on noussut pystyyn, olisi ulkopuolisen asiantuntijan kanssa keskustelu ehkä paikallaan. Voit olla yhteydessä paikkakuntasi kasvatus- ja perheneuvolaan ja varata sieltä aikaa esim. psykologille tai muulle työntekijälle. Varaa kuitenkin ensin yhteistä aikaa rauhalliseen keskusteluun kahden kesken vaimosi kanssa sellaisena aikana, kun ette ole väsyneitä. On viisautta välttää asioiden selvittelyä silloin kun ollaan väsyneitä, nälkäisiä tai muutoin kiireisiä. Hyvät yhteiset hetket taas antavat voimaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Toivon perheellenne onnea ja menestystä!
Sirkku Suikkanen, psykologi
Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalvelut
