• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 5-6 ( 117-118 ) 2016

Hellevin puolukkamehua skoolaamassa

Tänä vuonna elo- ja syyskuun tuulet/myrskyt ja runsaat sateet ovat olleet ennen arvaamattomia. Jopa sääennustajat ovat välittäneet tietoja ”hihasta”. Säävarauksia kaikessa: matkailussa, kaupoissa, lomailussa, vapaa-ajan vietossa.

Seitsemäntenä syyskuuta aamu kuitenkin alkoi aurinkoisena, pikkusen viileänä, mutta perinteisenä, vanhan ajan kunnollisena syyssäänä. Monikon ja Vaajakosken Venäjäseuran suunnittelema yhteinen marjastus-sienestys-kalastusretki sai hyvän alun – mieliala oli korkealla niin sään kuin myös tavoitteiden osalta. Retki alkoi kokoontumisella Vaajakosken ABC:llä. Kymmenen maissa 4 henkilöautoa otti suunnan Hankasalmelle.

Matkalla Hankasalmeen syksyn ihanat värit niittyjen vihreästä ja lehtipuiden kullan-keltaisesta ja punaisesta kertovat taas kerran luonnon vanhenemisesta yhden vuoden verran. Kertoo se siitäkin, että mekin olemme viisastuneet, vaikka askeleemme ovatkin pikkusen lyhentyneet, näkö ja muisti joskus takkuilee, mutta silti elämä on ihanaa. Tätä vuodenaikaa kutsutaan ”eläkeläisten hurmaavaksi syksyksi”. Elämän Syksyähän se on!

Neljän auton porukka rientää täysillä eteenpäin. Liikennettä ei juurikaan ole, asfaltti hyvässä kunnossa, aurinko lämmittää ja odotukset ovat korkealla. Kuskeilla onkin rento olo… Näin noin 60 km ja sitten alkoi: ratissa oli herättävä ja tiellä oltava tarkka: kylä ja metsätie muistutti, ettei kaikki olekaan vain ”fiilistelyä”. Oli semmoista ”rallikuskin” tuntua. Kuitenkin paikalle tulimme ehjinä ja hyvissä voimin.

Pihalla odotti hymyilevä joukko ja emännän, Hellevin, hellät halaukset. Emäntä kertoi elämästään ja tutusti vieraat ympäristöön. Äkkiseltään tuntui: olisiko tämä maanpäällinen Paratiisi: hieno huvila, kukkivat kukkapenkit, omena- ja luumupuut täynnä hedelmiä, tyrnipensaat keltaisine marjoineen, perunamaa, talon ulkokulmalla komea labradorinnoutaja (olikin puusta veistetty!!!), koristepuu!, savusauna, pikku satama veneineen ja vieressä liplatti Kynsivesi.

Saatuaan ohjeet, ryhmä suuntasi puolukkaan, minä virveli kädessä kalaa narraamaan. Kuitenkin tulin itse narratuksi – pari nykäystä eivät tuottaneet tulosta. Koko syksy on kalaharrastajille ollut synkkä – jostain syystä kala ei vaan tule treffeille.

Kello 15 alkoi väki palata metsästä – puolukoita oli runsaasti: Tamaran ja Nadjan ämpärit melkein täynnä, joillakin karvarouskuja pusseissa. Rikas maa ja moni pahoitteli, ettei ottanut mukaan poimuria: marjoja oli ”pilvin pimein”. Elämä opettaakin joka hetki!

Maukas ruoka ja ”jälkiruokaa sielulle”

Sillä välin Emäntä apujoukkoineen laittoivat ruokaa: maukas kaali-jauheliha keitto, vihannessalaatti, ruisleipä, grillimakkara, ohukaiset monella eri hillolla, kahvi. Monia kiinnosti Hellevin tuore puolukkamehu, sillä skoolattiin ja saimme mehureseptinkin oikein paperille kirjoitettuna. Kiitos ja kokeilemaan!

Mutta olikin yksi ehto ennen ruokahetkeä: yhteislaulua. Johtuiko se tyhjästä mahasta vai innosta – laulut sujuivat erinomaisesti!

Yhteisen pöydän antimia nautiskellen alkoi ”Muistojen Kultaisten ruusujen ” hetki. Jokainen kertoi lyhyesti elämästään: mistä tullut, millä mielin on asunut ja onko kotikaipuuta ”mörköjen” maassa, kuten siitä Hellevi kyseli. ”Mörköjen maassa” viihtyvät kaikki erinomaisesti. Ei kuultu valituksia, kuitenkin ”Muistojen kultaiset ruusut” nousivat esiin. Lämmöllä muisteltiin ”ennenaikaa” Itäisessä naapurissa. Ja olipa muistelmissa matkustamista: Habarovskista Eestiin, se tekee n. 12 500 km. Maailmankansalaisia!

Haluamme kiittää retken suunnittelijoita ja toteuttajia: Alina Ahtamoa, Kaija Hännistä, Hellevi Halttusta apujoukkoineen. Kiitos ja Hyvää syksyä Teille ja kaikille retkelle osallistuneille.

Teksti: Robert Jokelainen
Kuvat: Monikko ry
Venäjännös: Lidia Popova

Siirry ylös