№ 9-10 ( 121-122 ) 2016



TOIMITUKSELTA

Hei, arvoisat lukijat!

Ihan vähän aika sitten toivotin teille hyvää tulevaa vuotta ja nyt uusi vuosi on jo menossa. Olemme palanneet töiden ääreen. Kiitos siitä toimintamme päärahoittaja Raha-automaattiyhdistykselle (RAY). Tästä vuodesta lähtien tällä organisaatiolla on uusi nimi: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA). Se on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen. STEA jakaa avustuksia Veikkaus Oy:n pelituotoista sosiaali- ja terveysjärjestöjen yleishyödyllisiin, terveyttä ja hyvinvointia edistäviin hankkeisiin.

Tarkemmin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksesta (STEA) voi lukea sivuilla 8–9 Mosaiikki-lehdessä.

Tiesittekö, että RAY:llä oli pelikonemuseo? Sinne oli kerätty mielenkiintoisia näyttelyesineitä viime vuosisadan ensimmäisistä peliautomaateista nykyaikaisiin ”yksikätisiin rosvoihin”.

Peliautomaattimuseo on myös Venäjällä. Se sijaitsee Moskovassa, ja se on perustettu kolmen innokkaan kaveruksen toimesta, jotka alkoivat kerätä kokoelmaansa monta vuotta sitten innostuessaan neuvostoaikaisista peliautomaateista. Sain tietää tästä museosta täysin sattumalta ollessani työmatkalla Moskovassa. Päätin käydä katsomassa ja pidin siitä todella paljon, enkä ollut ainoa, koska museossa oli lisäkseni todella paljon kävijöitä, nuorisosta vanhempaan ikäluokkaan. Päätin pyytää museontyöntekijä Giljana Basangova valmistamaan artikkelin tästä epätavallisesta paikasta Mosaiikki-lehden lukijoille. Kysyin uteliaisuuttani, oliko ulkomailla jo julkaistu juttuja museosta. Luulin, että saisin kielteisen vastauksen, mutta erehdyin. Museosta oli kirjoitettu jo Isossa-Britanniassa. Joten valitettavasti, me emme ole ensimmäisiä.

Museon työntekijät, nuoret naiset, olivat todella ystävällisiä ja tietävät paljon kaikkea mielenkiintoista itse peliautomaateista kuin myös niiden valmistuksen historiasta. Joka päivän museon kävijöille vedetään lyhyitä kierroksia. Myös minä osallistuin mielelläni nuorisoryhmään ja kuuntelin opasta. Neuvostoliitossa peliautomaatteja alettiin tehdä ja valmistaa ”huvituksen ja virkistyksen vuoksi sekä kansan silmämitän ja reaktion kehittämiseksi”. En ole koskaan aiemmin miettinyt tätä, vaikka muistan automaatteja omasta lapsuudestani, esimerkiksi, pelit Morskoi boi (suom. Meritaistelu) ja Zond (suom. sondi). Tällaisia automaatteja oli elokuvateatterimme aulassa, jonne me, koululaiset, juoksimme tuntien jälkeen, ja joskus myös koulutuntien aikana, katsomaan piirrettyjä.

Ihmetyksekseni sain tietää oppaalta, että moskovalaisessa museossa on myös sellainen peliautomaatti, joka liittyy Suomeen. Mutta miten? Ottakaa selvää lukemalla artikkeli. Toivon, että pidätte artikkelista. Mutta kuten sanotaan, niin on parempi nähdä kerran joku kuin kuulla siitä kymmenen kertaa. Jos teillä on mahdollisuus käydä niissä itse, niin käykää, ette tule katumaan sitä.


Kunnioittavasti, Tatjana Doultseva,
Mosaiikki-lehden päätoimittaja

Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика