• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3-4 ( 115-116 ) 2016

Kansantanssin Riemuvuosi

Kansantanssi on vanhin ja levinnein harrastus Suomessa.
Tällä hetkellä innokkaita on laskettu olevan noin 20 000 henkeä.

Suomalaiset kansantanssit ovat melko ainutlaatuisia. Ne eroavat merkittävästi Euroopan muiden maiden tansseista mukaan lukien myös naapurimaat. Suomessa kansantanssit ovat sekoitus vanhoista hovi- ja vakiotansseista, jotka ovat joskus olleet suosittuja kaikkialla Euroopassa, mutta vain täällä ne ovat säilyneet paremmin kuin muualla.

Vanhimpia suomalaisia tansseja, joita tanssittiin soitinmusiikin tahtiin (viulu, klarinetti, säkkipilli), ovat menuetti ja polska. Menuetti syntyi 1600-luvulla ranskalaisessa kuninkaan hovissa, missä tanssin ammattilaiset keksivät sen vanhasta ranskalaisen Poitue-alueen kansantanssista. Se tarkoittaa, että kansantanssit ja hovitanssit alkoivat saada vaikutuksia toinen toisestaan. Menuetti oli juhlallinen tanssi, jota tanssittiin seremoniaalisesti, ilman hymyn häivettäkään, mutta perinteisesti menuetin jälkeen esitettiin elävä ja iloinen tanssi polskaa, jolloin syntyi elävä kontrasti. Polska on tanssi, joka syntyi Puolassa (sitä ei pidä sekoittaa polkkaan). Siitä tuli hyvin suosittu Ruotsissa, josta se siirtyi myös Suomeen 1600-luvulla.

Kaikkein tärkein piirre suomalaisissa kansantansseissa on se, että ne ovat aina sosiaalisia tansseja, eikä niissä ollut koskaan kilpailua, kuten monissa muissa maissa. Siksi niistä puuttuvat akrobaattiset liikkeet, korkeat hypyt ja muut liikkeet, jotka on tarkoitettu erottuakseen muista. Suomi on rauhaa rakastava maa, minkä vuoksi suomalaisilla ei ole sotatansseja tai miekkatansseja, jotka ovat melko suosittuja muissa Euroopan maissa. Suomalaisissa tansseissa ei myöskään erotella sukupuolia: niin naiset kuin miehetkin voivat ottaa osaa kaikkiin tansseihin.

Suomessa rakastetaan tanssia, mistä syystä he suhtautuvat tähän asiaan vakavasti: tanssille on olemassa myös erityinen rahoitusjärjestelmä. Erityistä huomiota annetaan suomalaisille kansantansseille. Tanssiryhmät jaetaan tanssikokoonpanoihin ja sosiaalisiin kerhoihin, joita on Työväen- ja kansalaisopistoissa. Minäkin rakastan tanssimista ja olen harrastanut jo neljättä vuotta tanssia suomalaisessa kansantanssikerhossa Jyväskylän kansalaisopistossa. Tällä ryhmällä on pitkät perinteet ja pitkä historia. Ryhmämme vanhin jäsen Martti Moilanen kertoo, että aloitti suomalaisten kansantanssien harrastamisen Jyväskylän Työväenopistossa 55 vuotta sitten! Nykyisin ryhmässämme tanssii eri-ikäisiä miehiä ja naisia, mutta suurin osa on yli 60 vuotta… Kukaan ei katso tanssijan ikää tai ammattitaitoa, vaan kaikki nauttivat liikkeistä ja hyvästä seurasta.

Paula Kettu.

Opettelemme erilaisia suomalaisten tanssien muotoja: katrillia ja polkkaa, menuettia ja masurkkaa, valssia ja jenkkaa. Puolivuosittain valmistamme uuden tanssin joulu- ja kevätkonsertteihin. Viimeiset kaksi vuotta tanssinopettajanamme on ollut Paula Kettu. Vuonna 2008 hän valmistui tanssinopettajaksi Oulun seudun ammattikorkeakoulusta pääaineenaan suomalainen kansantanssi. Nuori, energinen nainen on aina erinomaisella mielellä ja puolet hänen innostaan siirtyy jokaiseen meistä muista.

Paula Kettu on tanssin ja koreografian opettaja jyväskyläläisessä kansantanssiyhdistyksessä ISOn Tanhuujat ry ja vetää tunteja eri kansantanssiryhmille, joissa harrastaa lapsia: Mini-Koko (3–5-vuotiaat), Pauha (11–14-vuotiaat), nuoret ja aikuiset: Haipakka, Isottaret, Tosi-Isot, FolkJam (uudenlaista aerobic-tanssia suomalaisen kansantanssin tyylillä) ja tanssin tekniikkaryhmä. Tämän yhdistyksen tanssijat osallistuvat erilaisille kansantanssin festivaaleille ja kilpailuihin eikä vain Suomessa vaan myös muissa maissa. Tämän lisäksi Paula työskentelee freelancer-ohjaajana kaikkialla Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä myös tanssijana eri projekteissa. Viime vuonna hänen ryhmänsä Pauha nimettiin Keski-Suomen alueen vuoden tanssijaryhmäksi.

Tänä vuonna Paula Kettu järjesti Jyväskylässä flash mobin, joka oli omistettu
150-vuotiaalle suomalaiselle kansantanssille. Meidän ryhmämme yhdessä ISOn Tanhuujien kanssa esiinnyimme tyytyväisinä tässä tapahtumassa, joka järjestettiin Jyväskylän Forum-ostoskeskuksessa. Tämä tilaisuus oli 5.2.2016 eri puolilla Suomea. Kaikkialla maassa vastaavanlaisissa flash mobeissa tanssittiin Koiviston polskaa. Tämä oli ensimmäinen tanssi, joka on dokumentoitu ja tanssitaan samalla tavalla kuin ensimmäisessä esityksessäkin.

Vaikuttaa ainutlaatuiselta, että suomalaisen kansantanssin syntyminen on nimetty näin tarkasti, koska tavalliset ihmiset ovat aina tanssineet juhlissa… Jotta voisi ymmärtää, miten tämä päivämäärä on keksitty, niin pitää hieman tutkia historiaa.

Kansantanssit olivat suosittuja eurooppalaisten balettien näyttämöillä kansallisromantiikan hengessä pitkän aikaa. Suomalaisten kansantanssien kehittymisen ja leviämisen sysäykseen vaikuttivat kansanvaellukset Sveitsissä. Vuonna 1865 Helsingfors Dagbal -lehdessä yksi (tällä hetkellä kaikille tuntematon) matkamies kirjoitti artikkelin Sveitsistä, missä hän oli käymässä, ja paikallisesta juhlasta, johon hänellä oli ilo osallistua. Hän piti erityisesti esitysten kansallisesta värityksestä, muun muassa kansantansseista. Artikkelin kirjoittaja ehdotti, että myös Suomessa järjestettäisiin tällaisia suomalaisen kansantanssin juhlia. Lehdessä julkaistiin tähän aiheeseen liittyvä juttusarja, mikä herätti innostunutta keskustelua. Tämän seurauksena Suomeen kutsuttiin kuuluisa sveitsiläinen koreografi T. Gerber opettamaan koreografioita ja tanssin liikkeitä. Tanssin pohjalle hän otti liikkeitä suomalaisista kansantansseista, jotka eroavat toisistaan eri puolilla Suomea.

Ensimmäinen suomalalaisen kansantanssin konsertti järjestettiin Taiteilijaseurassa Runebergin päivänä 5.2.1866 Helsingissä. Yksi sen järjestäjistä oli Zacharias Topelius, joka oli suomalainen kirjailija ja runoilija sekä karjalais-suomalaisen ja saamelaisen kansanperinteen tutkija.

Kuva on Suomen Taiteilijaseuran vuosijuhlasta.
Kuvassa Säkylän kansantanssiryhmä, jossa on mukana myös Zacharias Topelius.
Kuva Museovirasto / C. A. Hård 1866
www.tanssinriemu.fi/kansantanssi/kansantanssin-syntymapaiva-5-2-2016/

Ensimmäiseen esitykseen osallistui 60 henkilöä, jotka jakautuivat kolmeen ryhmään: pohjoisen asukkaat, länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset. Jokainen ryhmä esitti oman ohjelmansa, joka esitteli suomalaisen kansantanssin paikallisia erikoisuuksia. Pohjoisen ihmiset tanssivat menuetin, valssin ja polskan, länsisuomalaiset Tanttulin (”Kiikkuri, kaakkuri, kirjava lintu…” Tämä on perinteinen suomalainen laulu ja tanssi. Se oli suosittu Karjalassa ja yleensä sitä kutsuttiin Kaakkuriksi) ja Ylänteen polskan (Ylänne on ollut yksi Suomen kunnista) ja itäsuomalaiset Heinolan polskan (Heinola on kaupunki Suomen itäosassa) ja Koiviston polskan (itäinen kaupunki Koivisto sijaitsee tällä hetkellä Venäjän puolella ja sen nimi on Primorsk). Tämä esitys oli menestys ja antoi sysäyksen suomalaisen kansantanssin kehittymiselle, joka löysi tiensä teatterilavoille ja myöhemmin siitä tuli suosittu vapaa-ajanmuoto.

Tanssin ryhmätunnit ovat todella tärkeitä lapsille, nuorille ja vanhuksille, koska ne antavat mahdollisuuden harjoittaa luovuutta, mutta tanssiessa ei tarvitse välttämättä osata soittaa mitään soitinta tai olla hyvä ääni. Minulle suomalainen kansantanssi antaa mahdollisuuden sukeltaa suomalaiseen kulttuuriin ja tanssia iloisessa seurassa. Ilmoittautuminen tunneille tapahtuu yleensä elokuun alussa, tarkempia lisätietoja saa sivuilta isontanhuujat.net ja elokuussa sivuilta opistopalvelut.fi/jyvaskyla/

Teksti: Natalia Savela
Internet-sivujen materiaalia käytettiin hyödyksi osoitteista:
www.kansantanssi.com, www.tanssinriemu.fi/, https://isontanhuujat.net

Valokuvat: Natalia Savela ja Tatjana Doultseva
Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös