Tässä numerossa:
Arkisto:
2015 |
Pilottinumero 2015
Vaikka pöytätennis on olympialaji, ei se ole Suomessa mitenkään erityisen suosittu. Me kaikki tietenkin muistamme, miten otimme yhteen kavereiden kanssa pioneerileirillä tai pihalla. Nyt puhumme oikeasta olympiaurheilulajista, tarkemmin sanottuna yhdestä tytöstä, jonka panos Suomen pöytätennikselle olympialajina on mittaamattoman arvokas.
Katrin Pelli (Katja) on 14-vuotias, hän on muuttanut Vantaalle noin viisi vuotta sitten Virosta ja edustaa venäjänkielistä urheiluseura SPINNISKOLAA (spinniskola.fi). Hän pelaa 3. divisioonan joukkueessa.
Hän on ikäluokkansa moninkertainen suomenmestaruusmitalisti sekä yksilö- että joukkuekilpailuissa. Viimeisin voitto on vuodelta 2015, se oli pronssimitali yksilö- ja joukkuemestaruuksissa 15-vuotiaiden tyttöjen sarjassa.
Lukuisien voittojen lisäksi Katrin ilahduttaa seurassaan lahjakkaalla ja kekseliäällä työllään aloittelevien pelaajien parissa. Hän tuo tähän vaikeaan prosessiin oman erityisen ja ainutlaatuisen maailmankatsomuksensa. Katrinilla on harvinaislaatuinen ja selvä lahja lapsityöhön: kaikki aikuisetkaan eivät pysty pitämään kasassa kahtatoista eri suuntaan torakoiden lailla juoksevaa pienokaista, mutta Katrin pitää helposti ryhmän huomion itsessään, vetää mielenkiintoisia leikkejä, viestejä ja kilpailuja.
Esitimme muutaman kysymyksen Katrinille itselleen.
Kuinka monta vuotta olet harrastanut pöytätennistä ja minkäikäisenä aloitit?
Olen pelannut melkein viisi vuotta, ensimmäistä kertaa tulin pelaamaan 10-vuotiaana.
Mitä harrastit ennen kuin aloitit pöytätenniksen?
Balettia ja tennistä.
Miksi valitsit juuri pöytätenniksen ja mikä vaikutti valintaasi?
Isäni oli harrastanut lapsena pöytätennistä ja minäkin halusin kokeilla.
Millaisia treenejä teillä on? Kuinka monta kertaa viikossa harjoittelet?
Treenit ovat intensiivisiä. Mitä vanhemmaksi kasvat, sitä pitemmät ovat harjoitukset. Meillä on viikossa kuudet harjoitukset, minä pääsen suurimpaan osaan niistä. Osa harjoituksista pidetään lasten ja valmentajan kanssa, osa seuran aikuisten kanssa. Treenien lisäksi pelaamme divisioonissa, viikonloppuisin on usein kilpailuja tai leirejä.
Mikä on parasta seurassanne? Missä olette käyneet ja mitä voittaneet?
En pysty erittelemään mitään konkreettista, mikä seurassamme olisi kaikkein mielenkiintoisinta. Tykkään kaikesta, mutta kaikkein siisteintä ovat matkat ja kilpailut ulkomailla. Olemme käyneet Virossa, Ruotsissa, Saksassa, Venäjällä ja Kiinassa. Jos en minä, niin joku muu joukkueestamme voittaa mitalin, ja se on hienoa.
Onko sinulla paljon ystäviä seurassa?
Kyllä, hyvin paljon. Olemme kavereita keskenämme, olemme harjoitelleet ja matkanneet kilpailuihin yhdessä vuosikaudet, kannustamme toinen toistamme, pelaamme usein joukkuepelejä, kuten käsipalloa ja salibandyä, se luo joukkuehenkeä ja yhtenäisyyttä.
Millaisia voittoja ja tuloksia haluaisit saavuttaa pöytätenniksessä?
En ole vielä miettinyt tätä asiaa. Haluaisin kilpailla useammin ulkomailla, tutustua uusiin ihmisiin, nähdä ja saada kokemusta.
Kenelle suosittelisit pöytätennistä?
Luulen, että pöytätennis sopii kaikille, erityisesti lapsille ja nuorille.
Valmentajasi sanoo, että toimit valmentajan apulaisena. Miten pitkään olet auttanut seurassa?
Olen itse pelannut seurassa viisi vuotta, aloin avustaa suunnilleen kaksi vuotta sitten. Kun seuraan alkoi tulla lisää väkeä, niin valmentaja valitsi minut tekemään lapsityötä.
Miksi juuri sinut valittiin avustajaksi?
Olin tuolloin seurassa kaikkein vanhin ja tulen hyvin toimeen lasten kanssa. Siskoni on minua seitsemän vuotta nuorempi, siksi minulla oli kokemusta lasten kanssa olemisesta.
Miten itse arvioit työsi sujuvan?
Aina se ei onnistu, mutta yleensä kyllä. Uudet lapset eivät aina tottele ja kiukuttelevat. Asiat saadaan kyllä kuntoon nopeasti, aina voidaan sopia tai pyytää valmentajaa apuun.
Haluaisitko olla koko elämäsi ja tehdä työtä urheilun parissa?
Kyllä, haluaisin kovasti.
Mitä harrastat?
Olen jo kauan tykännyt piirtää.
Tällaisia mielenkiintoisia ihmisiä asuu Vantaalla. Toivotamme Katjalle menestystä niin hänen urheilu-urallaan, kuin vaikeassa opetustyössään ja piirtämisessä.
Teksti: Svetlana Tchistiakova
Kuvat: Maunulan Spinni ry
Suomennos: Tiia Moilanen