• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 1 ( 73 ) 2012

Rouva Presidentti valkokankaalla

Maaliskuun 31. päivänä 2012 Suomen elokuvateattereissa saa ensi-iltansa ainutlaatuinen elokuva: dokumenttielokuva presidentti Tarja Halosesta . Elokuvassa seurataan Suomen ensimmäisen naispresidentin arkea ja elämää lähes puolentoista vuoden ajan, aina hänen virkakautensa loppuun asti.

Rouva Presidentin vieressä.
Vasemmalta oikealle: Tatjana Doultseva, Miia Haavisto ja Päivi Nironen.

Koskaan aikaisemmin Suomessa ei ole päästetty kameroita seuraamaan tasavallan presidentin arkea näin pitkään ja näin läheltä kuin tässä Miia Haaviston ja Osku Pajamäen tuottamassa Rouva Presidentti -elokuvassa. Ohjaaja Aleksi Bardy tuo katsojille ainutlaatuisen näkökulman yhteiskunnallisen vaikuttamisen ylimmältä tasolta ja päästää kurkistamaan kulissien taakse. Rouva Presidentti on elokuva Suomesta, presidentistä johtajana ja rivakasta naisesta instituution takana. Tuloksena on jopa kansainvälisesti harvinaislaatuinen, kiertuetyyppinen seurantadokumentti, jossa selostuksen sijasta tilanteet puhuvat puolestaan ja kuljettavat katsojaa lähelle presidentti Halosen elämää.

– Saimme tilaisuuden päästä seuraamaan elämää Suomen presidentin back stagella. Lopputuloksena on välitön ja huumoriakin sisältävä näkymä siitä, millaista on presidentin arki ja millainen ihminen on Tarja Halonen virallisen instituution takana, kertoo elokuvan ohjaaja Aleksi Bardy.

Elokuvan tuotantoryhmä kulkee presidentti Halosen matkassa Suomessa ja ulkomailla, kabineteissa ja vapaalla. Rouva Presidentti -elokuvassa katsoja on läsnä tilanteissa, joita ei ennen ole ollut mahdollista nähdä: ennen merkittäviä julkisia tapahtumia ja niiden jälkeen, matkat ja siirtymät sekä kaikki tehtävät, joista Suomen presidentin työ muodostuu.

Mosaiikin päätoimittaja Tatjana Doultseva pääsi haastattelemaan elokuvan tuottajaa ja ohjaajaa Helsingissä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa:

– Tuottaja Miia Haavisto, halusitte kuvata Tarja Halosta sekä presidenttinä että tavallisena naisena. Miten nämä näkökulmat ovat yhteneviä ja miten ne eroavat toisistaan?

– Tarja Halosen naiseus tulee vahvasti läpi kaikessa hänen toiminnassaan. Kansainvälisissä korkean tason ympyröissä on hyvin vähän naisia, joten hänen naiseutensa herättää paljon huomiota ulkomailla. Tarja Halonen tuo voimakkaasti esiin naisten asemaa ja pitää yllä naisten oikeuksia ja naiskysymyksiä.

– Mitä mieltä olette, onko naisen helppoa olla Suomessa presidenttinä? Millä perusteella?

– Kun aloitimme kuvauksemme, Tarja Halosen toinen kausi presidenttinä oli juuri päättymässä, joten Suomi on jo aika hyvin tottunut siihen, että heillä on nainen presidenttinä. Emme havainneet mitään erityistä kitkaa, mutta uskon, että presidenttikauden alkuvaiheessa asiaan on kiinnitetty enemmän huomiota.

– Muuttuiko käsityksenne Tarja Halosesta elokuvan teon aikana? Jos muuttui, niin millä tavalla? Mikä teitä hämmästytti eniten?

– Ei muuttunut, mutta syveni. Itse en ollut kuvauksissa paikalla kuin 4 tai 5 kertaa, joten en päässyt seuraamaan häntä niin läheltä kuin muut. Yleensä paikalla oli vain pieni ryhmä: ohjaaja, kuvaaja ja äänittäjä. Mutta Tarja Halonen on antanut sävykkään kuvan instituutiosta, näyttänyt minulle millaista on tehdä työtä presidenttinä. Eniten on hämmästyttänyt hänen loputon huumorintajunsa.

– Sattuiko kuvausten aikana jotain ennalta odottamatonta, jotain suunnittelemattomia hassuja tilanteita?

– Mitään suuria ihmeellisyyksiä ei toistaiseksi ole tapahtunut. Yllättävää oli, että seremoniat, paraatit ja vastaanotot eivät todellakaan ole niin sujuvia, kuin mitä päällisin puolin saattoi ymmärtää. Niissä tapahtuu aina jotain sekaannuksia ja kommelluksia. Jos esimerkiksi verrataan virallisia seremonioita Moskovassa, niin siellä kaikki menee just eikä melkein. Suomessa tämä näyttää olevan vielä aika uusi perinne eivätkä ihmiset oikein tiedä miten heidän pitäisi toimia, kaikki on jotenkin ”kotikutoista”.

Esimerkiksi maakuntamatkailuilla ei useinkaan ole paljon väkeä vastaanottamassa presidenttiä. Lisäksi monet suomalaiset ovat vähän hassuja presidentin saapuessa. He eivät osaa puhutella presidenttiä, se on tavallaan jopa vähän liikuttavaa. Esimerkiksi koko elokuvan nimi, Rouva Presidentti, on valittu juuri sen takia, että suurin osa suomalaisista puhuttelee presidenttiä juuri näin, vaikka se on väärin. Pitäisi sanoa: ”Arvoisa Tasavallan Presidentti”. Muualla selvästi harjoitellaan ensin, miten arvovieras pitää ottaa vastaan. Suomessa kaikki on vähän epämuodollista.

Onneksi Tarja Halonen on lämmin henkilö, joka ei tärkeile eikä välitä ihmisten virheistä. Hän on hyvin spontaani ja saattaa yhtäkkiä poiketa suunnitelmista. Jos hän haluaa jutella jonkun kanssa, hän saattaa yhtäkkiä lähteä saattueesta johonkin muualle. Se on ollut aikamoinen ongelma ja haaste kuvauksissa, kun emme aina saaneet kuvattua kaikkea, mitä tapahtui. Siksi aloimme kuvata kahdella kameralla, että saisimme myös poikkeukselliset tilanteet filmille.

– Oliko helppoa päästä kuvamaan dokumenttielokuvaa Suomen tasavallan presidentistä?

– Aika oli meidän puolellamme. Toisen kauden loppu oli hyvä ja selkeä ajankohta, joten saimme presidentin kanslian tuen projektillemme. Ajankohdan alku ja loppu oli selvä, kauden keskellä olisi ollut vaikeampaa perustella ja päästä kuvaamaan. Saimme olla riippumaton ja puolueeton työryhmä, kanslia ja presidentti eivät päätä, mitä kohtauksia saamme esittää.

– Minkälaisia tavoitteita te asetitte tälle projektille? Saavutitteko tavoitteenne?

– Tavoitteenamme oli tehdä kiinnostava ja omalaatuinen dokumentti, joka kestää aikaa. Halusimme tehdä elokuvan, joka kertoo Suomesta, Tarja Halosesta ja suomalaisista. Mielestämme olemme hyvin saavuttaneet tavoitteemme. Haluamme tehdä hyvän elokuvan, jota ihmiset mielellään katsovat. Tällä hetkellä meillä on kuvaukset vielä kesken, noin 3-4 kuvauspäivää on vielä jäljellä ja sen jälkeen alkaa leikkaus ja lopullinen äänityö.

– Mitä haluaisitte kertoa lehtemme lukijoille Tarja Halosesta?

– Kehotamme tietysti kaikkia Mosaiikki-lehden lukijoita katsomaan tämän elokuvan. Se kertoo paitsi Suomen ensimmäisestä naispresidentistä, myös koko Suomesta ja Suomen presidentti-instituutiosta. Olen varma, että elokuva antaa lukijoillenne paljon uutta tietoa ja uusia näkökulmia myös suomalaisesta yhteiskunnasta.

– Onko teillä jo jotain uusia ideoita seuraavaa dokumenttielokuvaa varten? Millaisia?

– Kyllä on. Käymme paraikaa neuvotteluja Brasiliassa ja tarkoitus on aloittaa siellä seuraavan dokumenttielokuvan kuvaukset. Aiomme kertoa brasilialaisista katutaiteilijoiden elämästä. Siellä on katutaiteilijoita, jotka kiipeävät rakennusten seiniä pitkin korkeisiin rakennuksiin ja maalaavat niihin poliittisia ja kriittisiä katumaalauksia. He elävät todella mielenkiintoista elämää.

– Heitä on varmaankin helpompaa päästä kuvaamaan kuin tasavallan presidenttiä?

– Itse asiassa ei. Tietenkään ei tarvitse kysyä lupia presidentin kansliasta ja viranomaisilta, mutta kaikki katutaiteilijat eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa, heillä ei ole sähköpostia eikä puhelimia. Yhteyksien pito ja asioiden järjestely täältä Suomesta käsin on äärimmäisen vaikeaa. Täytyy olla iso määrä, jopa kolmisen kymmentä välikättä, että saamme pidettyä yhteyttä. Paikan päällä asiat järjestyvät kyllä helpommin.

Aleksi Bardy halusi päästä kuvaan Mosaiikki-lehtien kanssa.
Vasemmalta oikealle: Päivi Nironen, Aleksi Bardy ja Tatjana Doultseva.

Tuottaja Miia Haaviston jälkeen pääsimme haastattelemaan elokuvan ohjaajaa, Aleksi Bardya:

– Ohjaaja Aleksi Bardy, halusitte kuvata Tarja Halosta sekä presidenttinä että tavallisena naisena miten nämä näkökulmat ovat yhteneviä ja miten ne eroavat toisistaan?

– Ensisijaisesti halusimme kuvata Tarja Halosta ihmisenä, joka on myös presidentti, nainen, feministi, vaimo ja juristi. Halusimme näyttää, mitä on presidentin työ, esittää Tarja Halonen henkilönä ja instituutiona.

– Mitä mieltä olette, onko naisen helppoa olla Suomessa presidenttinä? Millä perusteella?

– Kyllä sen huomaa, että Tarja Halonen on nainen eikä mies, häntä kohtaan on paljon ennakkoluuloja, samoin hän saa paljon ulkonäköä koskevaa arvostelua. Näyttämästämme elokuvan pätkästäkin saatoitte huomata, miten tarkka Halonen on siitä, miten ja milloin häntä valokuvataan. Kyseessä on kuitenkin jo Tarja Halosen 12. virkavuosi, joten hän on jo hyvin tottunut tilanteeseen ja suomalaisetkin ovat jo tottuneita siihen, että presidenttinä on nainen.

– Muuttuiko käsityksenne Tarja Halosesta elokuvan teon aikana? Jos muuttui, niin millä tavalla? Mikä teitä hämmästytti eniten?

– Käsitykseni syveni ja tarkentui, mutta ei muuttunut. Eniten hämmästytti, millaisella tarmolla ja energialla Tarja Halonen tekee työtään! Hän jaksaa olla aina iloinen, vaikka tekeekin hämmästyttävän pitkää päivää. Samoin hän jaksaa aina tuoda esiin itselleen tärkeitä asioita: naisten asemaa ja kestävää kehitystä.

– Mikä kuvauksissa oli kaikkein vaikeinta ja mikä oli helpointa?

– Helpointa oli tietysti kuvata julkisia lehdistötilaisuuksia ja seremonioita, mutta niitä me emme nimenomaan halunneet kuvata, koska niitä näytetään muutenkin. Me halusimme kuvata sitä, mitä ei ole vielä nähty ja se oli joskus aika vaikeaa. Oli vaikeaa sopia aikatauluista ja saada luvan päästä kuvaamaan erilaisiin tilanteisiin, mutta lopulta onnistuimme.

– Sattuiko kuvausten aikana jotain ennalta odottamatonta, jotain suunnittelemattomia hassuja tilanteita?

– No kerran sattui hauska tilanne, kun ampiainen lähti pörräämään Tarja Halosen ympärillä, mutta yleisesti ottaen ei sattunut mitään suurempia kommelluksia, että jotain menisi pieleen. Tarja Halonen on hyvin spontaani ihminen, jos hän on kiinnostunut jostain asiasta tai haluaa mennä puhumaan jonkun ihmisen kanssa, hän myös menee ja tekee sen. Se yllätti aina joskus.

– Minkälaisia tavoitteita te asetitte tälle projektille? Saavutitteko tavoitteenne?

– Tavoitteemme oli kuvata Tarja Halosta läheltä, hänen työtään ja arkeaan, presidenttiä instituutiona. Mielestämme onnistuimme siinä hyvin.

– Mitä te odotatte elokuvan katsojilta? Millaisia tunteita haluatte elokuvan nostattavan?

– Toivomme, että elokuva on viihdyttävä ja tyydyttää katselijoiden uteliaisuudenhalua, että he saavat nauraa ja ihastella kanssamme. Esimerkiksi kun saavumme Kremliin Medvedjevin vastaanotolle – kaikki on niin suurta! Toivomme, että katsoja saa myös liikuttua ja jakaa Tarja Halosen haikeuden työuransa päättymisestä.

– Tiedättekö, mitä Rouva Presidentti aikoo tehdä presidenttikautensa jälkeen?

– Mitään henkilökohtaisia salaisuuksia hän ei ole meille kertonut, mutta tiedämme, että hän on yleisellä tasolla puhunut, että hän toivoo löytävänsä jonkun mielekkään tavan toimia kansainvälisesti.

– Tämä oli ensimmäinen pitkä dokumenttielokuvanne, aiotteko jatkaa tätä elokuvamuotoa?

– Kyllä. Opiskelen elokuvakoulussa dokumenttielokuvien tekoa. Työ on todella mielenkiintoista ja poikkeaa tavallisen elokuvan teosta, sillä tässä ei ole mitään valmista käsikirjoitusta. Dokumenttielokuvan teko on hieno laji.

– Onko dokumenttielokuvien tekeminen mielenkiintoisempaa kuin tavallisten elokuvien teko?

– Dokumenttielokuvien teko on hyvin erilaista. Fiktiota tehdessä on valmis käsikirjoitus ja suunnitelma, jota aletaan vain tehdä ja saadaan tietty loppuratkaisu. Dokumenttielokuvaa tehdessä moni asia voi muuttua vielä teon aikana ja lopputulos on koko ajan avoin.

– Mitä haluaisitte kertoa lehtemme lukijoille Tarja Halosesta?

– Ensinnäkin Tarja Halonen opiskelee venäjää yhden tai useita tunteja viikossa. Hän ei neuvottele Medvedjevin ja Putinin kanssa venäjäksi, mutta yleisiä ja yksinkertaisia asioita hän hoitaa itse venäjäksi. Hänellä on hyvät suhteet sekä Medvedjeviin että Putiniin ja tämän puolentoista vuoden aikana hän tapasi Putinin ainakin kolme tai neljä kertaa. Venäjä on hänelle tärkeä asia.

– Oliko vaikeaa kuvata dokumenttielokuvaa Venäjällä?

– Venäjällä liikuimme journalistidelegaation mukana, joten oli aika helppo kuvata. Kerran sattui yksi hassu tilanne, kun seisoimme Kremlin pihalla ja odottelimme, että pääsimme sisään. Kuvaajamme alkoi aikansa kuluksi valokuvaamaan yhtä rakennusta ja saman tien paikalle tuli Miliisi, joka sanoi ettei täällä saa kuvata. Yksi ryhmässä ollut toimittaja hermostui ja alkoi tivata miliisiltä: ”Miksi sitä rakennusta ei saa kuvata? Onko se joku salainen rakennus? Ettekö te muka tiedä, että se rakennus on rakennettu jo yli 300 vuotta sitten? Eiköhän siinä ajassa kaikki ole jo ehtineet huomata, että se rakennus seisoo siinä? Usko tai älä, kaikki tietävät jo, että se on olemassa!” Miliisi kuitenkin piti päänsä eikä antanut kuvauslupaa.

Mosaiikki ry kiittää tuotantoryhmää lämminhenkisestä haastattelusta ja ainutlaatuisen dokumenttielokuvan tekemisestä. Odotamme innolla elokuvan ensi-iltaa ja uusia mielenkiintoisia dokumenttielokuvia.

Rouva Presidentti -elokuvan tuottavat Helsinki-filmi Oy ja Funny Films Oy, jotka kuuluvat Suomen suurimpaan riippumattomaan elokuva- ja televisiotuotantoyhtiökonserniin Yellow Film & TV:hen. Elokuvan jakelusta vastaa Scanbox Entertainment Finland Oy ja rahoittajina ovat olleet YLE, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK ja Suomen Elokuvasäätiö. Elokuvan ensi-ilta esitetään kaikissa Suomen suurissa kaupungeissa.

Haastattelu: Tatjana Doultseva
Teksti: Päivi Nironen
Venäjännös:Lidia Popova

Siirry ylös