• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 74 ) 2012

Hei kaikki, rakkaat lukijat

Toimituksen työssä täytyy olla tekemisissä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Mitä kaikkea tässä saakaan tietää, ennen kuin kaikki aineisto on kerätty ja lehti julkaistu. Haluan kertoa yhdestä tapaamisesta teillekin. Kerran toimistolle poikkesi yksi nainen hakemaan Mosaiikki-lehteä. Kävi ilmi, että vaikka hänen Suomeen muutostaan ei ollut vierähtänyt vielä kovinkaan pitkää aikaa, hän oli jo ehtinyt havaita tiettyjä suomalaisen yhteiskuntaelämän erityispiirteitä. Esimerkiksi häntä, kuten monia muitakin maahanmuuttajia, hämmästytti alussa hidas ja verkkainen elämäntapa.

”Suomeen muuton jälkeen suomalainen mieheni sanoikin koko ajan: ’Tee ihan rauhassa vaan, mikä kiire sinulla muka on?’ ” nainen totesi keskustelumme aikana. Sitten hän jatkoi: ”Mutta en minä pystynyt. Olin tottunut tekemään kaiken nopeasti. Hidas elämäntapa sai minut tuntemaan oloni erittäin epämukavaksi. Sama epämukava tilanne jatkui niin kauan, kunnes lähdin junalla tapaamaan sukulaisiani.

Junassa tapasin yhden pariskunnan. Keskustelimme siinä ja kerroin, että asun nykyään Suomessa, mutta en mitenkään pysty tottumaan siihen, että kaikki täytyy tehdä vähän kerrallaan, askel askeleelta, hitaasti ja huolellisesti. Keskustelukumppanini mies naurahti ja sanoi: ’On ihan normaalia aloittaa pienestä. Astia täyttyy vähän kerrallaan, pisara pisaralta. Sinun elämäsi on nyt samanlainen kuin se astia. Jos kiirehdit, roiskutat vain turhaan vettä ympärillesi. Kun otat rauhallisesti, ehdit tehdä kaiken ajoissa.’

Niinkö se on. Tämän satunnaisen tapaamisen jälkeen aloin pikku hiljaa vähentää hosumista ja hätäilyä. Käyn suomen kielen kursseilla, luen kirjoja, hoidan kotia. Elämä on muuttunut ymmärrettävämmäksi ja tutummaksi – Luojan kiitos!”

Lopuksi nainen pyysi: ”Jos voitte, niin kertokaa tämä tarinani myös muille ihmisille. Ehkä se voi auttaa jotakuta toistakin. Olisin todella iloinen, jos se helpottaisi jonkun elämää.”

Mikäs siinä, minäkin olen iloinen, jos tämä pieni elämäntarina voi olla jollekin avuksi. Lopuksi haluaisin jakaa vielä seuraavan elämänohjeen: Kärsimys on hyödyksi. Se vahvistaa, niin kuin avannossa uiminenkin. Kärsimyksiin takertuminen on kuitenkin vaarallista. Kukaan ei voi jäädä asumaan avantoon. Toivon, ettei kukaan Mosaiikin lukijoista takerru kärsimyksiinsä, vaan että eläisitte täysipainoista elämää!

Ystävällisin terveisin, Tatjana Doultseva,
Mosaiikin päätoimittaja
Suomennos: Päivi Nironen

Siirry ylös