• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 74 ) 2012

Jyväskylä – kaupunki vai kylä?

erään asukkaan mietteitä...

Tänä vuonna Jyväskylän kaupunki, jossa olen asunut jo merkittävän osan elämästäni (sanalla 'merkittävä' tarkoitan yli kymmentä vuotta kestänyttä ajanjaksoa), täyttää 175 vuotta. Kaupungille tällainen ikä ei ole vielä kovin suuri (riippuu tietysti siitä, mihin verrataan), mutta sekä Jyväskylälle että minulle, kaupungin uudelle asukkaalle, se on tietysti suuri ja vaikuttavan ”pyöreä” luku. Ottaen huomioon Suomen melko vähätapahtumaisen historian ja valtion itsenäisyyden lyhyen ajan, voi hyvin ymmärtää, että 175 vuotta on jo suuri ikä. Koska ihmiskunta on tottunut viettämään juhlavuosia aina 25 vuoden välein, nykyistä kaupungin syntymäpäivää voi pitää ainakin melkein pyöreänä juhlavuotena.

Tässä yhteydessä pyydän hieman kirjailijan vapautta ja luvan poiketa vähän aiheesta...

Muistan, kuinka yksitoista vuotta sitten, tutustuessani ensimmäistä kertaa kaupunkiin ja käydessäni Keski-Suomen museossa, löysin esitteen, jossa kerrottiin näyttelystä nimeltään ”Jyväskylä – kaupunkiko sekin on?” Se vaikutti kiinnostavalta ja niinpä perehdyin museon kertomukseen Keski-Suomen pääkaupungin yksinkertaiseen historiaan, miten se kasvoi pienestä kylästä teollistumisen, tieteen ja kulttuurin kasvun myötä kaupungiksi...

Muutaman vuoden kuluttua sama kysymys (Onko Jyväskyläkin kaupunki - vai sittenkin kylä?) nousi toistuvasti mieleeni. Nyt, yli kymmenen vuoden kuluttua se on taas ajankohtainen. Onko se kenties Jyväskylän ikuinen kysymys? Vaikka en ehkä kykene vastaamaan tähän kysymykseen, yritän ainakin ymmärtää sen syitä ja seurauksia.

Aloitetaanpa sen alueen asukkaista, jossa kaupunkimme sijaitsee. On selvää, että juuri asukkaat, jotka asuvat tietyssä taajamassa, tässä tapauksessa kaupungissa, muodostavat kaikki sille tyypilliset piirteet. Se on täysin ymmärrettävää.

Vilkaistaanpa hetkeksi taaksepäin Keski-Suomen historiaan, jotta voisimme tutustua niihin juuriin, joista aidot keskisuomalaiset muotoutuivat. Internetistä ja muista historian lähdeteoksista voimme lukea kuuluisasta Heikki Ihanninpojasta, joka ilmeisesti oli nykyisen kaupungin asutuksen perustaja. Tai siis, Heikki tuli ja alkoi asua Jyväskylän alueella ja sitten jostain odottamattomasta syystä hänet mainittiin vanhoissa asiakirjoissa ja hänen nimensä ja sukunimensä jäi historiaan. Ei tietenkään voida pitää totena, että juuri tämä Heikki olisi ”keittänyt koko tämän sopan”, jota myöhemmin alettiin kutsua ”leipäkyläksi”. Hänellä kävi vain tosi hyvä tuuri...

Tietojeni mukaan ensimmäinen heimo, joka tuli alueelle lounaasta olivat hämäläiset. (Toimitukselta: Suomalaisten lähteiden mukaan ensimmäiset asukkaat olivat saamelaisia, jotka siirtyivät hämäläisten tieltä pohjoiseen.) Heihin liittyivät saamelaiset, jotka siirtyivät pohjoisesta etsimään lämpöisempiä maita. Vielä sitäkin aikaisemmin nämä kansat, monien muiden kansojen tapaan, olivat tulleet Suomeen idästä (nykyisestä Karjalasta) ja etelästä, nykyisen Baltian alueelta. Niille alueille (Karjalaan ja Baltiaan) suomalais-ugrilaiset heimot ilmestyivät vielä mystisemmältä alueelta, jota nykyään kutsutaan Uraliksi. Mistä suomalais-ugrilaiset juuret saapuivat Uralille, historia ei kerro mitään, sillä Uralin takana on ääretön Siperia. Se seutu näyttää yhä edelleen syrjäiseltä, nuhruiselta ja pelottavan salaperäiseltä. (Toimitukselta: suomalaisten lähteiden mukaan suomalais-ugrilaiset kansat levittäytyivät Uralille ja Suomeen Volga-joen mutkasta, suunnilleen nykyisen Nižni Novgorodin alueelta.)

Tarkoittaako se sitä, että maan ensimmäiset asukkaat, jolle sittemmin rakennettiin Jyväskylä, olivat alun pitäen kotoisin maasta, josta tuli nykyinen Venäjä? Hyvin todennäköistä!

Kaikki jo tiedämmekin, että Suomi on harvaan asuttu maa. Esimerkiksi kanssani työskentelevät suomalaiset hämmästelevät aina täysin aidosti: ”Miten se voi olla mahdollista!!! Miten yhteen Venäjän Moskovaan voi mahtua lähes kolme Suomea?!” Johonka minä aina ”vakavana” vastaan: ”Helposti, sehän on tehty kumista!”

Ymmärrämme asiat parhaiten vertailemalla niitä. Nykyisessä Jyväskylässä asuu noin 132 000 asukasta 1 466,3 km²:n alueella. Kaupunki kuuluu Suomen kymmenenneksi suurimman kaupungin joukkoon (7. sija). Venäläisessä Jyväskylän ystävyyskaupungissa Jaroslavlissa 205 km²:n alueella asuu lähes 600 000 asukasta. Huomasitteko eron!

Muinaisessa Jyväskylässä asui vielä vähemmän väkeä, suorastaan olematon määrä ihmisiä, vain muutama hassu talo. He elivät erillään, maanviljelijöinä perintötiloillaan. Mutta väistämättä aika sanelee omat lakinsa, ja jopa sellaisessa kiireettömässä ja rauhalliselta näyttävässä maassa kuin Suomi tapahtui muutoksia. Jyväskyläläinen kylä kasvoi ja laajeni, kunnes se oli kasvanut niin suureksi, että sitä saattoi jo rohkeasti kutsua kaupungiksi. Ja niin tehtiin, tismalleen maaliskuun 22. päivänä vuonna 1837. Paikkaa alettiin kutsua kaupungiksi, mutta eihän kyse ole pelkästä nimestä! Tarvittiin voimaa, jotain erikoista, kunnon pläjäys, jotta satunnainen ohi kulkeva kauppias katselisi lintuperspektiivistä ja huudahtaisi ihastuksissaan: ”Oho!!! Kattokaapa, miten suuren kaupungin ne mokomat pistivät pystyyn!”

Pian Keski-Suomen kaupunkia alettiin rakentaa valtavalla nopeudella. Rakentamisen rinnalla kasvoivat teollisuus, avattiin kulttuurirakennuksia, talous kasvoi... Ikään kuin näiden kaikkien muutosten seurauksena nuoreen kaupunkiin alkoi muuttaa väkeä ympäröivistä kylistä ja kauempaakin. Jopa kaukaisen pohjoisen asukkaat kiinnostuivat uudesta kehittyvästä kaupungista. Vaikka uusien asukkaiden virta oli syntyperän ja heimon tasolla hyvin monipuolinen, heidän sosiaalinen statuksensa oli aika yhtenäinen. Lähes kaikki olivat entisiä maanviljelijöitä.

Kulttuurin kehittymisen ja muutamien korkeakoulujen avaamisen jälkeen Jyväskylän kaupunki nousi uudelle asteelle ja siitä tuli suomalaisten ja monien ulkomaalaistenkin opinahjo. Siitä huolimatta merkittävä osa kaupungin asukkaista ja vierailijoista on edelleen sitä mieltä, että Jyväskylä on yhä maaseutukaupunki, vaikka se onkin koko Keski-Suomen suurin kaupunki.

Surffaillessani internetissä törmäsin muutamiin foorumeihin, joilla jyväskyläläiset kertovat omasta kaupungistaan. Keskustelijoiden joukossa ei mielestäni ollut yhtään ulkomaalaista ja näytti siltä, että kaikki keskusteluun osallistuja olivat nuoria ihmisiä. Minusta oli mielenkiintoista ”kuulla”, mitä nuoret supisuomalaiset ajattelevat Jyväskylästä ja sen seudusta. Lisään joukkoon vielä muutamia työkavereideni kommentteja:

”Jyväskylän keskusta on pieni kylä kirkon ympärillä.
”Jyväskylä on paras paikka heti – Espoon jälkeen...”
”Kerta kaikkiaan maailman paras paikka!”
”Jyväskylä on vehnäpelto keskellä metsää.”
”Tosi hyvä kaupunki, täällä on paljon hyviä kauppoja! Ja kaunis, on paljon kauniita kauppoja...”
”Kaupoissa ei muuta kuin tönitä! Ettäs tulittekin tänne, maalaiset!” – totesi henkilö, joka itse muuten asuu maaseutumökissä jossain Petäjäveden liepeillä.

”Joskus nuorena kävin konsertissa Jyväskylän kaupunginteatterissa. Sinä iltana esitettiin Vivaldin kuolematonta musiikkia ”Neljä vuodenaikaa”. Kiinnitin huomiota muusikkojen ulkonäköön. Näytti siltä, kuin heidät olisi kauheassa kiireessä kerätty kadulta. Heillä oli päällään kenellä mitäkin. Mietin silloin, että olikohan se ihan tarkoituksella: kaikilla oli eri soittimet, jokainen soittaa omaa stemmaansa, ehkä heidän vaatteensakin olivat siksi kirjavia – jokaisella omat vaatteensa, soittimen mukaan. Mutta sitten kun lavalle nousi pörröpäinen viulisti valkoisessa ryppyisessä paidassa ja haalistuneissa farkuissa soittamaan sooloa, tärkeintä osiota, teki mieli peittää silmät ja pitää ne kiinni koko konsertin loppuun saakka! On pakko todeta, että soitto ja varsinkin ensimmäisen viulistin soitto oli todella korkeatasoista, mutta puitteet musiikin ympärillä! Minun mielestäni Jyväskylä ja sen asukkaat ovat juuri sellaisia kuin tämä konsertti: taitoa ja osaamista löytyy, mutta maalaisuus tunkee läpi joka suunnalta.”

Niin, todennäköisesti, kuten kaikilla kaupungeilla, Jyväskylälläkin on omat plussat ja miinukset. On puutteita ja heikkouksia, mutta löytyy myös hyvä hetkiä ja todellisia vahvuuksia. Ja kaupungin asukkailla on tietysti tästä kaikesta omat henkilökohtaiset mielipiteensä. Mutta haluaisin silti päättää tämän kirjoitelman erittäin positiivisilla aalloilla, Alvar Aallon myötävirrassa, joka antoi tavalliselle, entiselle maaseutukaupungille oman ainutlaatuisen tyylinsä, charminsa ja jätti siihen jälkensä. Uutta Jyväskylää ei turhaan kutsuta ”Aallon kaupungiksi”, jopa kaupungin vaakunassa on kuvattu aalto ”isolla A:lla”.

Nykyisen Jyväskylän asukkailla on mistä ylpeillä.

Ensinnäkin, korkeatasoinen koulutus: lähes joka kolmas kaupungin asukkaista on opiskelija. Ilmiötä voidaan selittää sillä, että paljon nuoria muuttaa kaupunkiin opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun ja yliopistoon, mutta myös aikuisten, keski-ikäisten ja iäkkäiden ihmisten opiskelumahdollisuudet ovat kaupungissa todella monipuoliset. (Haluan vielä huomauttaa, että 'opiskelu' ja 'kulttuuri' ovat ihan eri käsitteitä). Muuten, Jyväskylässä voi halutessaan opiskella käytännössä koko elämänsä ajan, lapsesta eläkeikään asti. Jyväskyläläisten keskuudessa viljellään asiasta myös mustaa huumoria:

”99-vuotiaan vanhuksen hautajaisissa kaveri kysyy toiselta:
– Kuule, mihin hän oikein kuoli?
– Kerrotaan, että se opiskeli kuolemaansa asti!”

Toinen kieltämättä hieno asia, joka erottaa kaupungin monista muista, on tieteen ja teollisuuden saralla tapahtuva korkean teknologian ja innovaatioiden kehitys: ennen kaikkea paperiteollisuuden (Metso Paper), energiantuotannon (Fortum), informaatioteknologian (Agora), terveydenhuollon ja ympäristönsuojelun saralla saadut huikeat saavutukset.

Kolmanneksi, mikä ilahduttaa itseäni eniten, on urheilusaavutusten korkea taso sekä liikunnan ja terveellisten elämäntapojen eteen tehty työ. Mielestäni se on hyvin ajankohtainen asia ja tarpeellista juuri meidän kaupungillemme, vaikka ihan jo senkin takia, että joka vuosi Jyväskylään tulee tuhansia uusia opiskelijoita ja matkailijoita eri puolilta Suomea ja ulkomailta.

Nämä kolme hyvin tärkeää asiaa eivät vielä kerro kaikkea, mihin voisi kiinnittää huomiotaan. Mutta vaikka emme huomioisi mitään muuta, voimme selvästi havaita, että kaupunki kasvaa jatkuvasti, ylläpitää ja laajentaa yhteyksiään muiden kaupunkien kanssa ja pitää yhteyttä kansainvälisiin kollegoihinsa. Toisin sanoen, Jyväskylä kehittyy jatkuvasti! Se on erittäin tärkeää nuorelle ja dynaamiselle kaupungillemme.

Teksti ja kuvat:Lev Mikaelov 2012. Jyväskylä
Suomennos: Päivi Nironen

Siirry ylös