• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 7 ( 50 ) 2009

Näkökohtia maahanmuuttajien työllistymisestä

Maahanmuuttajan työllistymistä vaikeuttavat monet sellaiset tekijät, jotka eivät kantasuomalaiseen vaikuta. Tavallisin ongelma on työn tai koulutuksen kannalta riittävän kielitaidon puute ja joskus koulutukseen perustuvat ongelmat. Maahanmuuttajan lähtömaasta ja henkilöhistoriasta saattaa aiheutua puutteita jo yleissivistävässä peruskoulutuksessa, pahimmillaan maahanmuuttaja saattaa olla luku- ja kirjoitustaidoton. Toisaalta huomattavalla määrällä, jopa pääosalla maahanmuuttajista on aivan suomalaista peruskoulutusta vastaavat tiedot ja taidot. Suomessa työllistyminen vaatii yleensä myös ammatillisen koulutuksen.

Suomalaisessa työelämässä vaaditaan lähes aina käytännön taitojen lisäksi teoreettiset tiedot, joita koskeva koulutus saattaa eri maissa vaihdella suurestikin. Osa koulutusta ja joillakin aloilla jopa koko koulutus saattaa olla vahvasti kulttuurisidonnaista, jolloin tärkeää on tuntea myös suomalainen tapa tehdä asioita ja ajatella asioista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetus on vielä erikseen. Niissä saattaa olla aivan omanlajisiaan ongelmia. Kun varsinkin yliopistoissa saattaa tutkinnon hankkia muullakin kuin suomen tai ruotsin kielellä, saattaa tämä puolestaan kostautua työmarkkinoille pyrittäessä. Vain suurimmissa yrityksissä on yleensä työkielenä muu kuin suomi tai ruotsi.

Oma merkityksensä on myös Suomen lainsäädännön tuntemisella. Esimerkiksi työturvallisuutta, asiakas- ja potilasturvallisuutta tai rakentamisen tapaa ja vaatimuksia koskevat säännöt saattavat maittain vaihdella. Yhdessä maassa sallittu on toisessa maassa kiellettyä ja päinvastoin.

Maahanmuuttajan ongelmana ovat erilaiset ennakkoluulot ja -odotukset. Työnantajan kannalta maahanmuuttajan työllistäminen saattaa alkuvaiheessa olla kalliimpaa kuin suomalaisen työllistäminen kulttuuristen seikkojen ja kielitaidon takia. Työhön perehdyttämiseen tarvitaan hieman enemmän muiden työntekijöiden aikaa. Vakavampi kysymys on ylimitoitettu kielitaitovaatimus. Toisinaan esitettyyn ajatukseen täydellisestä kielitaidosta voi vain vastata, että tuskin kellään suomalaisellakaan on täydellistä suomen kielen taitoa. Kielitaidossa on kysymys työelämän ja koulutuksen kannalta riittävästä taidosta. Sama koskee tietysti myös koulutusta. Työnantajat saattavat myös pelätä asiakkaiden tai maahanmuuttajan työtovereitten asenteita, vaikka työnantajalla itsellään ei olisikaan kielteistä käsitystä maahanmuuttajista.

Myös viranomaisten toiminnassa saattaa olla maahanmuuttajan työllistymisen kannalta ongelmia. Viranomaisetkin ovat ihmisiä, joilla saattaa olla puutteelliset tiedot tai vääristyneet asenteet. Lisäksi viranomaisten oletetaan selviytyvän kaikista palvelujen käyttäjistä samalla tehokkuudella, vaikka tosiasia on, että maahanmuuttaja tarvitsee esimerkiksi työllistämispalveluihinsa enemmän aikaa. Maahanmuuttajalla ei useinkaan ole verkostoja ja yhteiskunnan tuntemusta ja tietoa, joka auttaa kantasuomaista työllistymään ja selviytymään vähemmillä viranomaispalveluilla.

Maahanmuuttajille suunnatun tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen tehostaminen olisi tärkeää kaikissa vaiheissa. Maahanmuuttajaa on hänen työllistämispolullaan ohjattava ja neuvottava koulutuksen ja työllistymisen eri vaiheissa. Siksi työvoima- ja koulutusviranomaisten sekä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen on työskenneltävä yhdessä. Maahanmuuttaja on tarvittaessa saatettava palvelusta seuraavaan. Viranomaisvastuita on selkeytettävä. Tämä merkitsee sisäasiainministeriön koordinaatiovastuun vahvistamista sekä alue- ja paikallistasolla työ- ja elinkeinokeskusten ja -toimistojen roolin selkeyttämistä. Viranomaisten voimavaroissa on otettava huomioon maahanmuuttajan tarve saada enemmän neuvontaa ja ohjausta. Maahanmuuttajien on voitava myös käyttää samoja palveluja kuin kantasuomalaisten kaikissa niissä tilanteissa, joissa ei ole nimenomaista tarvetta erillisiin maahanmuuttajapalveluihin.

Yksittäisen maahanmuuttajan kannalta tärkeää olisi, että hänen tullessa maahan kartoitetaan hänen tietonsa ja taitonsa kotoutumista silmällä pitäen. Olisi myös selvitettävä, voidaanko yksilöä koskeva kotoutumissuunnitelma laatia ainakin osittain viranomaista velvoittavaksi. Yleisesti palveluja on nopeutettava, koska pitkät odotusajat ja vastuun siirtely viranomaiselta toiselle hukkaa viranomaisvoimavaroja, turhauttaa maahanmuuttajan ja passivoi hänet vain toiminnan kohteeksi. Viranomaisten tiedon lisäämiseksi olisi tärkeää myös luoda järjestelmä, jolla seurataan maahanmuuttopalvelujen kehittymistä, tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

Maahanmuuttaja olisi kartoituksen jälkeen tarvittaessa ohjattava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ammatilliseen koulutukseen tai koulutukseen, jossa täydennetään hänellä jo oleva ammattitaito suomalaiseen työelämään sopivaksi. Koulutuslainsäädännön mahdollisuuksia opintojen vastaavuuden arviointiin ja osaamisen tunnustamiseen on vahvistettava, jotta maahanmuuttajaa ei tarpeettomasti pidetä koulutuksessa oppimassa tietoja ja taitoja, jotka hänellä jo on. Tarvittaessa maahanmuuttajille on annettava perusopetusta ja ammatillinen peruskoulutus. Toisaalta maahanmuuttaja on ohjattava myös lukioon, ammattikorkeakouluun ja yliopistoon, kun hänen pohjatietonsa ja -taitonsa antavat siihen mahdollisuuden. Perusopetusta vaille jääneiden maahanmuuttajien saamista perusopetukseen ja joskus jopa luku- ja kirjoitustaidon opetukseen on tehostettava. Vaille perusopetusta jäänyttä maahanmuuttajaa ei saa unohtaa kotiinsa hoitamaan lapsia ja jättää eristyksiin ympäröivästä yhteiskunnasta.

Kielikoulutus on erityisen keskeinen kysymys työllistymisessä. Kielen opetusta olisi voitava järjestää maan kaikissa osissa. Opetuksen järjestelyissä on otettava nykyistä paremmin huomioon maahanmuuttajalla jo oleva suomen tai ruotsin kielen taito samoin kuin hänen kykynsä opiskella vierasta kieltä. Yleensä ensimmäinen vieras kieli on ihmisille vaikein ja toisen ja kolmannen vieraan kielen opiskelu on jo helpompaa. Opetuksen järjestelyissä voidaan ainakin Helsingin, Turun ja Tampereen seudulla ottaa nykyistä paremmin huomioon erilainen taitotaso opetusryhmiä järjestettäessä. Maan sellaisissa osissa, joissa maahanmuuttajia on vähän, maahanmuuttajalla jo olevan suomen tai ruotsin kielen taidon tason huomioon ottaminen saattaa olla vaikeampaa.

Kielenopetus pitää saada katkottomaksi. Sen tulisi alkaa maahanmuuton yhteydessä ja jatkua osana kaikkea muuta koulutusta ja työelämää. On tärkeä, että koululaitoksessa äidinkielenä opetettavan suomen tai ruotsin kielen asemesta maahanmuuttajalle opetetaan suomea tai ruotsia toisena kielenä. Järjestelmän tulisi laajentua osaksi kaikkien niiden oppilaitosten toimintaa, joissa tätä opetusta tarvitsevia oppilaita on. Tärkeä näkökohta olisi myös suomen ja ruotsin kielen opettaminen ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, jotta työllistyminen voidaan varmistaa tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Kunnat ovat laatineet kotoutumisohjelmia. Useissa kunnissa ne ovat kuitenkin päässeet vanhenemaan, kun maahanmuuttajien määrät ja olosuhteet muutenkin ovat muuttuneet. Kuntien tulisi päivittää kotoutumisohjelmansa. Erilaisia erityistoimia voidaan toteuttaa kunnissa, joissa on suurehko maahanmuuttajamäärä. Pelkästään hoitamalla pääkaupunkiseudun erityistoimet on toimenpiteet suunnattu jo puoleen Suomen maahanmuuttajaväestöstä, ja jos mukaan otetaan Turun ja Tampereen seutu, on kolme neljäsosaa maahanmuuttajista erityistoimien piirissä.

Työelämän toiminnoissa ja työnantajien ja elinkeinon harjoittajien toiminnassa voidaan antaa ohjausta paitsi työnantajille itselleen myös yritysten esimiehille sekä ammattiyhdistysliikkeen luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Tarvittaessa voidaan koko työyhteisöäkin kouluttaa sen maahanmuuttajaosaamisen kannalta. Samalla on tärkeää, että myös maahanmuuttajat itse haluavat sopeutua työyhteisöön ja tutustua työtovereihinsa. Sama koskee tietysti myös koulutusta. Maahanmuuttajan on hyväksyttävä, että asiat eivät ole samalla tavalla ja ajatukset eivät kulje aina samoja ratoja kuin hänen kulttuurissaan, mutta toisaalta maahanmuuttajan kohtuulliset vaatimukset voidaan ottaa huomioon koulutuksessa ja työelämässä. Joustoa, liikkumista ja halua ymmärtää toista tarvitaan molemmin puolin.

Tärkeää voisi olla elinkeinoelämän ja yrittäjien järjestöjen kautta tapahtuva parhaiden käytäntöjen levittäminen. Kun jossakin työpaikassa tai yrityksessä on hyviä kokemuksia maahanmuuttajien työllistämisestä ja kotouttamisesta, tulisi tieto toimintatavoista levittää siten, että asia hyödyttäisi myös muita yrityksiä.

Suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa on vahvasti ollut esillä se, että maahanmuuttaja ei ole vain työvoimaa, vaan hän on ihminen, jolla usein on perhe. Maahanmuuttajan puoliso on itsenäinen henkilö. Jos hän on itse maahanmuuttaja, on hänellä maahanmuuttajan oikeudet eikä vain joitakin maahanmuuttajan puolison oikeuksia. Vastaavasti lapsista on huolehdittava pitkää aikaväliä silmälläpitäen. Heille on annettava paitsi kielenopetusta myös normaalit lapsille kuuluvat palvelut, kuten päivähoito, perusopetus ja perusopetuksen jälkeinen opetus. Olisi erittäin tärkeää, että maahanmuuttajalapset osallistuisivat esiopetukseen, jolla on erittäin suuri merkitys myöhemmälle koulumenestykselle. Olisi pohdittava esiopetuksen ottamista osaksi oppivelvollisuutta.

Nuorten maahanmuuttajien on tärkeää osallistua perusopetukseen valmistavaan opetukseen ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaan koulutukseen, jotta he voivat käyttää myöhemmin hyväkseen perusopetusta ja ammatillista koulutusta. Kuntien on erityisesti havahduttava valmistavan opetuksen ja koulutuksen järjestämiseen. Koulujen ja oppilaitosten on tärkeää pitää yllä yhteyttä maahanmuuttajavanhempiin. Tällä yhteydenpidolla voidaan välittää puolin ja toisin kulttuurista tietoa ja välttää monia väärinkäsityksiä. Lisäksi se on menetelmä, joka on omiaan pitämään lapset koulutuksessa.

Maahanmuuttajilla on omaa järjestötoimintaa. Se on tärkeää jo sen takia, että sen kautta voidaan levittää tietoa siitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii ja mistä saa tukea. Omassa järjestötoiminnassa voidaan välittää kokemuksia, hyviä ja huonoja, tavoiteltavia ja vältettäviä menettelyjä. Samalla on kuitenkin tärkeää, että maahanmuuttajat rohkeasti osallistuvat myös muuhun järjestötoimintaan. Onpa kyse urheiluseuroista, kaupunginosayhdistyksistä, kuoroista tai sosiaalialan järjestöistä osallistuminen niihin antaa tietoa yhteiskunnasta, luo hyödyllisiä kontakteja ja vähentää myös kantasuomalaisten kielteisiä asenteita. Työelämän kannalta erityisen keskeistä on osallistua ammattiyhdistystoimintaan, joka takaa, että maahanmuuttajiin suhtaudutaan työpaikalla positiivisesti ja että he saavat ne palkka- ja muut työsuhteen edut, jotka heille kuuluvat. Ammattiliiton jäsenyys myös antaa mahdollisuuksia työsuhteen päättymisen ja irtisanomisen yhteydessä saada apua ja toimeentuloa.

Viimeisenä seikkana voisi mainita, että maahanmuuttajien osallistuminen yleisesti yhteiskuntaan, äänestäminen vaaleissa, vaikuttaminen asuin- ja elinympäristöön ja muu vastaava toiminta vahvistaa osaltaan heidän asemaansa ja näkyvyyttään yhteiskunnassa ja vaikuttaa myös kantasuomalaisten asenteisiin. Yhteisön jäseneen suhtaudutaan aina myönteisemmin kuin eristäytyvään muukalaiseen.

Maahanmuuttajat ovat Suomessa voimavara, jota ei toistaiseksi käytetä riittävästi. Maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten keskinäisissä suhteissa tärkeätä on toisiinsa tutustuminen, toistensa hyväksyminen ja kohtuullisten vaatimusten täyttäminen ja joustaminen omissa vaatimuksissa ja asenteissa. Yhteistoiminnalla ja avoimella mielellä saadaan paljon aikaan kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien asenteiden muuttamiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi.

Pentti Arajärvi

Siirry ylös