• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 7 ( 50 ) 2009

Mitä suomalaiset ajattelevat venäläisistä

Suomalaiset ja venäläiset ovat naapureita ja me olemme kiinnostuneita toisistamme. Meillä on paljon yhteistä, mutta erojakin on paljon. Katsoessamme muihin kulttuureihin - ikään kuin peiliin - ymmärrämme paremmin itseämme ja opimme ymmärtämään muitakin. Ihmettelemme toisissamme monia asioita ja meissä herää paljon kysymyksiä. Millaisia kysymyksiä suomalaiset yleensä esittävät venäläisistä? Niitä on paljon, tässä tyypillisimpiä:

- Miksi köyhästi elävät venäläiset pyrkivät ostamaan turkiksia ja kultaa?
- Miten voi pärjätä kuukausia saamatta palkkaa ja olla silti kylläinen ja hyvin pukeutunut?
- Miksi venäläiset naiset pukeutuvat sillä tavalla mennessään töihin ja miksi he meikkaavat ikään kuin olisivat menossa juhlaillallisille?
- Miksi venäläiset laittavat teehen niin paljon sokeria, mutta eivät sekoita sitä kunnolla eivätkä juo teetä loppuun?

Kysymyksiä on kaikista mahdollisista aiheista. Tässä vaikuttavat myös kansalliset stereotypiat ja vakiintuneet käsitykset «venäläisistä yleensä». Suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyy erilaisia mielipiteitä. Kuten se, että venäläiset peseytyvät harvoin, että he ovat tottelemattomia ja laiskoja. Ja että he ovat taipuvaisia varasteluun ja yleensäkin kaikenlaiseen rikollisuuteen ja aggressiivisuuteen. Mutta he ovat myös hyväsydämisiä, tunteiltaan avoimia ja kauniita.

Stereotypiat eivät synny hetkessä, ne muotoutuvat vuosikymmenien myötä. Niiden pohjana ovat ennen kaikkea kansojen erilaiset mentaliteetit ja se, että ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Ymmärtämättömyys puolestaan johtuu lähinnä siitä, että ei osata kieltä eikä olla tekemisissä keskenään. Kanssakäyminen ulkomaalaisten kanssa ja heidän ymmärtämisensä ei ole lainkaan helppoa. Keskustelukumppanin kielen hallitsemisen lisäksi pitää tuntea myös kieleen liittyvät kulttuurikoodit. Venäläisessä puheessa on paljon verbejä ja usein niitä käytetään imperatiivissa. Jopa ruoanlaitto-ohjeet - «Ottakaa niin ja niin paljon munia ja jauhoja, sekoittakaa kaikki ja kaatakaa pannuun...» - ovat nekin imperatiivissa. Yksikään suomalainen perheenemäntä ei pysty valmistamaan mitään tuollaisella reseptillä - hänestä tuontyylinen puhuttelutapa tuntuu niin epäkunnioittavalta.

Entä miten venäläiset puhuvat! He sanovat helposti «ei» (mitä suomalaiset pitävät töykeänä), mutta sitten heidät ehkä voi houkutella sanomaan «kyllä». Suomalaiset taas pyrkivät välttämään keskustelussa kategorisuutta yleensä ja kyllä- ja ei-sanoja erityisesti. Ja kun suomalaiset ovat lopulta sanoneet oman ”kyllänsä” tai ”einsä”, niin heitä on käytännössä mahdotonta saada muuttamaan mieltään.

Suomalaisia hämmästyttää se, että venäläiset pitävät «juoruilemisesta», eivätkä pidä sitä suurena syntinä. (Kuinka voisi pohtia erilaisia elämän ongelmia puhumalla vain itsestään?) Hyvien suomalaisten käyttäytymissääntöjen mukaan ei saa puhua henkilöistä, jotka eivät kyseisellä hetkellä ole paikalla - ei myönteistä eikä kielteistä. Suomalaiset ovat sitä mieltä, että venäläiset ovat tottuneet puhumaan «huonoista asioista»: ongelmista, vaikeuksista jne. Suomalainen etiketti ei salli tätä. «Venäläiset rakastavat valittamista», ajattelee suomalainen keskustelukumppani, jos venäläinen alkaa keskustella hänen kanssaan samalla tavalla, kun on tottunut keskustelemaan maanmiestensä kanssa, toisin sanoen kertomaan huolistaan ja murheistaan ja pyytämään apua ja tukea. Siitä seuraa johtopäätös, että venäläiset ovat heikkoja: suomalaisen etiketin mukaan toista ei saa rasittaa omilla ongelmilla. Suomalaiset eivät ole kylmempiä kuin venäläiset, heidän tunnemaailmansa ei ole hiukkaakaan köyhempi verrattuna muihin kulttuureihin; erilaisuus ilmenee vain siinä, miten tunteita on totuttu ilmaisemaan. Sen vuoksi suomalaiset puhuvat «venäläisestä sielukkuudesta».

Venäläiset kysyvät usein neuvoa ja antavat niitä itsekin mielellään, jopa silloin kun heiltä ei niitä pyydetä - suomalaisista se on huonoa käytöstä. Hupaisa sattuma tuulisesta, talvisesta Pietarista: vanha nainen kehottaa suomalaisia turisteja pukeutumaan lämpimämmin, mutta he eivät ymmärrä ja suuttuvat: «Sehän haukkuu meitä!» Venäläisestä näkökulmasta kyse on kunnioituksesta ja luottamuksesta, hyväntahtoisesta suhtautumisesta. Suomalainen osapuoli näkee tilanteen sekaantumisena vieraiden ihmisten henkilökohtaiseen elämään.

Venäläisissä on paljon sellaista, mitä suomalaiset eivät ymmärrä. Kun venäläiset sanovat, että heistä on viimeisen viidentoista vuoden aikana tullut «köyhiä», suomalaiset eivät ymmärrä: milloin venäläisiä on muka nähty kirkonportailla käsi ojossa! Eikä tässä ole kyse valehtelusta tai liioittelusta, suomalaiset vain ovat tottuneet ymmärtämään kaiken kirjaimellisesti. Tuntuu siltä, että taipumusta ymmärtää sananmukaisesti selittää myös se tosiasia, että Suomen asukas ei koskaan sano itsestään: «Olenpas minä hölmö!» tai että «Kyllä me suomalaiset olemme tyhmiä!» Venäläisten käyttävät itsestään tuollaisia ilmauksia jatkuvasti ja kaikkialla, joten ihmisille, jotka eivät tunne siihen liittyviä kulttuurikoodeja, tuollainen tuntuu «kasvojen menetykseltä», julkiselta itsensä nöyryyttämiseltä.

Venäläisessä kulttuurissa varttunut ihminen osaa harvoin tuoda esiin parhaat puolensa. Tutustuessaan uusiin ihmisiin tai pyrkiessään työpaikkaan venäläinen joko ylistää itseään liikaa - mikä tietysti vaikuttaa kerskailulta ja tahdittomuudelta eikä kovin viisaalta - tai ei lainkaan tuo esille omia hyödyllisiä ja yhteiskunnan arvostamia ominaisuuksiaan ja saavutuksiaan. Suomalaiset ovat sitä mieltä, että «venäläiset eivät osaa puhua itsestään». Tosin mitä tulee puhumiseen yleensä, suomalaiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että venäläiset puhuvat paljon ja nopeasti ja usein ihan turhasta. Suomalaiset osaavat olla hiljaa. Monisanaisuutta pidetään merkkinä siitä, että henkilö ei osaa keskustella ja tässä kyllä piilee oma totuutensa.

Monet venäläisiin liittyvät stereotypiat, jotka ovat syntyneet joskus muinoin varhaisempien suomalaisten sukupolvien tietoisuudessa, ovat yhä edelleen elossa ja nuoriso omaksuu niitä. Suomalaisia koululaisia pyydettiin kirjoittamaan muistiin omia vaikutelmiaan Venäjällä oleskelusta siten, että he korostaisivat etenkin ”kriittisiä” tilanteita, eli tilanteita, joissa jokin tuntui heistä oudolta, epätavalliselta, käsittämättömältä tai huolestuttavalta. Tässä muutamia suomalaisten opiskelijoiden kirjoituksia:

1. Venäläiset ihmiset haluavat aina pitää vieraista erittäin hyvää huolta. He ajattelevat, että se on vieraista mukavaa. Kun olin vierailulla hyvien ystävieni luona, he olivat yön aikana puhdistaneet kenkäni. Kun söimme aamiaista tai lounasta tai joimme teetä, niin minun piti vain istua, kuin ravintolassa konsanaan. He pitivät minusta niin hyvää huolta, ikään kuin olisin ollut hotellissa. Se oli tietysti mukavaa, mutta kyllä se silti hieman ärsytti. On outoa sanoa näin, mutta he olivat liian hyväntahtoisia.
2. Kun olin vierailulla koulussa, hämmästelin siellä oppilaiden ja opettajien välistä suhdetta. Heidän suhteensa olivat hyvät, mutta en ymmärtänyt, miten opettajat voivat arvostella oppilaita niin voimakkaasti: he kehuivat taitavia oppilaita ja moittivat huonoja. Suomessa sellainen on mahdotonta, tai ehkä on parempi sanoa, että se ei ole normaalia. Opettajien tulee suhtautua oppilaisiin kuin vertaisiinsa.
3. Minulla ei ollut kanssakäymiseen liittyviä vaikeita tilanteita. Silti voin sanoa, että usein jopa opettajat puhuvat niin nopeasti ja intensiivisesti, että on aivan mahdotonta ymmärtää mitään - ja sitten yhtäkkiä tulee kysymys. Jos suomalainen opiskelijatyttö sanoo, että hän ei ymmärrä, niin silloin opettaja alkaa puhua vielä enemmän ja nopeammin, intensiivisemmin. Sen jälkeen ei enää tiedä, mitä tehdä. Voi vain istua hiljaa. Sen vuoksi suomalaiset joutuvat paniikkiin, kun pitää vastata odottamatta tai kun tilanne tulee yllätyksenä. Suomalaiset haluavat tietää, mitä tapahtuu seuraavalla hetkellä, he puhuvat mielellään hitaasti ja ajattelevat pitkään.

Koululaisten mielestä vakiintuneet stereotypiat eivät useinkaan vastanneet sitä, mitä tapahtui konkreettisissa kohtaamisissa venäläisten kanssa, jolloin muodostui uusi näkemys heistä. Ennen matkaa oppilaat kirjoittivat muistiin omia odotuksiaan ja pitivät sitten Pietarissa päiväkirjaa. Venäjään liittyvät ennakkokäsitykset olivat kielteisiä: «Hotellissa siivoojat varastavat kaiken ja vievät nälkäisille lapsilleen, kaikkialla juoksee torakoita, Pietari on likainen ja rasittava kaupunki». Oppilaat kiinnittivät huomiota sellaisiin asioihin, joista heillä jo oli olemassa stereotyyppisiä käsityksiä. Esimerkiksi, heillä oli sellainen stereotypia, että venäläiset ovat ystävällisiä. Omien kokemustensa perusteella monet huomasivat, että venäläiset eivät ole sen ystävällisempiä kuin suomalaiset: «Ei voi sanoa, että bussissa ihmiset olisivat ystävällisiä tai rupattelisivat iloisesti, he katselevat samalla tavalla ikkunaan ja ovat hiljaa kuin Suomessakin». Ystävällisyys liittyy myös myyjien käyttäytymiseen kaupoissa. Monet ihmettelivät sitä, että myyjät eivät hymyile ja että he suhtautuvat asiakkaisiin jopa töykeästi: «Asiakaspalvelu on melkein kaikissa paikoissa suhteellisen töykeää. Ei hymyjä, eikä kiitollisuutta. Tuntuu siltä, että he eivät pidä asiakaspalvelua tärkeänä. Se on outoa.»

Venäläisten ulkonäöstä ja pukeutumistyylistä on kahtalaisia huomioita, sekä stereotypioita vahvistavia että niistä poikkeavia. Suurin osa kirjoittaa, että venäläiset naiset huolehtivat enemmän ulkonäöstään kuin suomalaiset naiset, että he käyttävät minihameita, korkeita korkoja ja runsaasti kosmetiikkaa. Vain yksi oppilas kirjoittaa stereotypiansa muuttumisesta: «Olin aivan väärässä siinä, kuinka venäläiset pukeutuvat ja käyttävät kosmetiikkaa. Siellä oli aivan samanlaisia yksinkertaisia ihmisiä kuin Suomessakin». Epätavallista oppilaiden mielestä oli se, että monet venäläiset kävelevät käsikkäin. Suomessa ainoastaan rakastuneet tai toisilleen hyvin läheiset ihmiset tekevät niin. «Pariskunnat kävelevät käsi kädessä, ikään kuin Venäjällä olisi enemmän rakkautta kuin Suomessa». Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaikki kyselyyn osallistuneet oppilaat olivat sitä mieltä, että heidän ennakkokäsityksensä eivät yleensä vastanneet todellisuutta.

Eräs oppilas kuvaa vaikutelmiaan seuraavasti: «Minulla oli sellainen käsitys, että Pietarissa on hyvin likaista ja ihmiset ovat huonosti pukeutuneita, mutta kävikin ilmi, että ihmiset ovat hyvin pukeutuneita ja myös kaupunki on puhdas. Oletin, että Pietarissa on kamalaa, mutta kaikki osoittautui toisenlaiseksi. Suomessa valitetaan kaikista asioista. Venäjällä asiat ovat kuitenkin huonommin kuin Suomessa, mutta ei enää niin huonosti, kuin olin ajatellut». Kuten kirjoitelmista käy ilmi, suomalaiset kokevat seuraavanlaiset tilanteet vaikeiksi:

- kun he ovat ostoksilla ja törmäävät myyjien epäkohteliaisuuteen ja pahansuopuuteen
- kun venäläiset puhuvat nopeasti ja paljon
- jos venäläiset perheenemännät ovat liian tungettelevia
- kun he törmäävät moukkamaisuuteen, esimerkiksi kun heitä osoitetaan kadulla sormella
- kun suhteessa naiseen ei osoiteta riittävää demokraattisuutta
- kun opettajien ja opiskelijoiden välisissä suhteissa osoitetaan liiallista autoritaarisuutta.

Edellä olevat esimerkit eivät ole yksittäisiä, niitä on paljon. Moniin esimerkkeihin sisältyy stereotypioita, jotka eivät häviä itsekseen, sillä ne ovat hyvin elinvoimaisia. Ihminen muuttaa mielipidettään jostakin asiasta tai ihmisestä vain sellaisessa tapauksessa, kun hänellä on mahdollisuus henkilökohtaisesti vakuuttua omien ajatustensa oikeellisuudesta tai virheellisyydestä. Kuka tietää, vaikka suomalaisten käsitys venäläisistä voisi ajan myötä muuttua ja tulla vähemmän kriittiseksi. Tällä hetkellä suomalaisilta voi kuulla seuraavanlaisia venäläisiin liittyviä kriittisiä mielipiteitä:

- Venäläiset ovat suhteellisen laiskoja ihmisiä, he eivät halua noudattaa sääntöjä ja he eivät edes yritä rakentaa maataan, jotta se nousisi jaloilleen.
- Venäläiset valittavat mielellään, että heillä on kaikki huonosti.
- Venäläiset eivät osaa elää säästäväisesti.
- Venäläiset ovat taipuvaisia varasteluun ja monenlaiseen rikolliseen toimintaan.
- Venäläiset ovat aggressiivisia ja heitä ei kannata uhata avoimesti.

Toisaalta ne suomalaiset, joilla on vaikka vain yksi henkilökohtainen venäläinen tuttava, joilla on positiivisia kokemuksia kanssakäymisestä tai joilla on työn kautta kontakteja venäläisten kanssa, ovat sitä mieltä että:

- Venäläiset ovat sielukkaita ja sydämellisiä ihmisiä, jotka elävät sekä surun että ilon sydämellään.
- He ovat sivistyneitä ihmisiä ja tietävät paljon taiteesta ja kulttuurista, yleensä enemmän kuin suomalaiset.
- Venäläisillä on rikkaat kirjalliset perinteet.
- Venäläiset ovat vieraanvaraisia, ystävällisiä ja iloisia ihmisiä. He osaavat pitää hauskaa ja levätä kunnolla.
- Venäläiset ovat hyväsydämisiä ja tunteiltaan avoimia.

Jotta käsitys naapureista muuttuisi, pitää heitä tavata useammin ja olla kanssakäymisissä, eikä yhteisymmärryksen etsimistä kannata pelätä. Kättely on varma merkki kunnioituksesta ja halusta ymmärtää toinen toistaan. Meillä venäläisillä, jotka asumme nykyään Suomessa, on mahdollisuus tähän.

Monet meistä ovat saaneet tai aikovat saada Suomen kansalaisuuden, ja kaikilla on ainakin pysyvä tai pitkäaikainen oleskelulupa. Monet opiskelevat suomen kieltä ja kulttuuria. Joku haluaa integroitua, kun taas joku toinen haluaa assimiloitua suomalaiseen yhteiskuntaan, toisin sanoen tulla suomalaiseksi. Silti kukaan ei pääse eroon omasta «venäläisyydestään», ehei, kyllä se aina jotenkin ilmenee. Juuri sen vuoksi me, «venäjänsuomalaiset», muodostamme aivan erityisen kansallisen yksikön; suomalaiset luovat nykyään monessa suhteessa meidän perusteella omaa käsitystään venäläisistä yleensä. Joten muuttukoon mielipide venäläisistä ja Venäjästä parempaan suuntaan; siitä myös me kaikki täällä asuvat olemme vastuussa.

Tekstin tekijä: Valentina Mironova Artikkelissa on käytetty internet-sivujen materiaaleja: www.ice-nut.ru/finland/finland
www.commbehavior.narod.ru/RusFin/RusFin/
www.finlandia.boom.ru/
www.evangelie.ru/forum/t40766.htm
www.stereotip.ru/date2008/06
www.neuch.ru/referat/5264.htm
www.duel.ru

Siirry ylös