• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 4 ( 24 ) 2014

Kotoutuminen tanskalaisittain

Opettaako lapsille heidän äidinkieltään?

Kaksikieliset lapset – maahanmuuttajien keskuu-dessa oleva ongelma maasta riippumatta. Mutta kenen ongelma se on? Aikuisten vai lasten? Ja miten se voitaisiin ratkaista? Tästä ja monesta muusta asiasta on kasvatustieteen kandidaatti ja tieteellisen kouluhallinnoinnin opettaja Ljudmila Shubina kirjoit-tanut artikkelissaan.

Venäjänkielisistä maista tulleet maahanmuuttajat joutuvat jatkuvasti ratkomaan ongelmia, jotka liittyvät kotoutumiseen tanskalaiseen yhteiskuntaan. Lapsilla, jotka muuttavat vanhempiensa kanssa toiseen maahan, ei ole yhtään vähemmän ongelmia. Ne liittyvät ennen kaikkea kielimuuriin. Miten jutella ja leikkiä samanikäisten lasten kanssa? Miten elää, kun sinua ei ymmärretä etkä sinä ymmärrä ympäröiviä ihmisiä? Muuton jälkeen alkaa melko intensiivinen vieraisiin äänteisiin, uusiin sanoihin ja intonaatioon perehtyminen.

Venäjänkielisten maahanmuuttajien lapset elävät erilaisissa olosuhteissa. Jotkut ovat syntyneet Tanskassa ja oppineet heti kaksi kieltä. Toiset ovat muuttaneet maahan osaten vain venäjää. Kaikki ymmärtävät, että mitä pienempi lapsi on, sitä nopeammin hän alkaa puhua vieraalla kielellä. Teini-ikäisillä on kaikkein vaikeinta, koska heillä alkaa koulussa heti useampi vieras kieli. Tanskan kielen lisäksi, heitä kuormittavat vielä englannin ja saksan kielten opiskelut. Suurimmalla osalla Venäjältä saapuneista pojista ja tytöistä näiden kielten taito on olematon, jos he ovat niitä ehtineet edes muutaman vuoden opiskella.

On vaikea kuvitella pienten maahanmuuttajalasten elämää: miten he ymmärtävät, mitä opettaja selittää historian, matematiikan, fysiikan ja muiden oppiaineiden tunneilla, jos kaikesta tästä puhutaan ymmärtämättömällä ja heille uudella kielellä? Mutta kun aika hieman kuluu, niin he hallitsevat vieraan kielen vanhempiaan nopeammin. Lapset ovat kuitenkin oppimiskykyisempiä verrattuna meihin aikuisiin. Varsinkin kielissä: he kuulevat paremmin (tarkemmin differentioivat) äänteitä, muistavat hyvin ja mikä tärkeintä, pelkäävät huomattavasti vähemmän aikuisiin verrattuna tekevänsä virheitä ään-tämisessä ja siksi myös alkavat puhumaan verrattain nopeasti.

Täten lapset oppivat ajan kanssa yhä enemmän ja enemmän vierasta kieltä, koska sitä on joka puolella: koulussa, kadulla ja usein myös kotona. Kirjoja luetaan ja televisiota katsotaan vain tanskaksi. Vähitellen jotkut venäläiset sanat unohtuvat ja niitä käytetään yhä vähemmän puheessa ja joissakin perheissä puhutaan vain tanskaa. Vanhemmat iloitsevat lapsensa vieraan kielen oppimisesta, ja unohtavat, että laiminlyömällä oma äidinkielensä, he vaikuttavat kielteisesti lasten tulevaisuuteen. Kannattaako viedä kasvavalta lapselta hänen äidinkielensä ja kulttuurinsa? Rikas venäläinen kulttuuriperintö välittyy kirjoitetun kielen mukana. Eihän tule käymään niin, että lapsiemme tarvitsisi lukea L. Tolstoita, F. Dostojevskia, A. Puškinia ja A. Tšehovia tanskaksi käännettyinä? On luonnollista, että me kaikki omaksumme aluksi vieraan kielen sosiaaliset taidot, joita tarvitaan muiden kanssa kommunikoidessa. Tämän takia aikuiset ymmärtävät paljon paremmin vieraan kielen erikoisuuksia, jos he osaavat hyvin omaa kieltänsä. Asiantuntijat vahvistavat, että vieraan kielen omaksumi-nen lähtee äidinkielestä: äidinkielen antama tuki auttaa vieraan kielen menestyksekkäässä hallinnassa.

On myös tiedossa, että puheen kehitys vaikuttaa ajattelun kehitykseen. Kahden kielen omaksuminen vaikuttaa aivojen kehitykseen. Suurimmalla osalla ihmisistä puhetta ohjaava keskus sijaitsee vasemmalla aivopuoliskolla. Kun kaksikieliset lapset opiskelevat toista kieltä, se on siirtynyt vasemmalta puolelta oikealle puoliskolle. Siksi useiden kielten tuntemus vaikuttaa myönteisesti ajatteluprosessien joustavuuteen, rikastaa maailmankuvaa ja täten myös stimuloi mielikuvituksen kehitystä.

Miksi tuon esille kaikki nämä väitteet? Se, mitä haluan sanoa on ilmiselvää: venäjänkielisten lasten tulee osata venäjää. Me, aikuiset, olemme velvollisia järjestämään olosuhteet niin, että lapset eivät menettäisi synnyinkulttuuriaan. Ei tietenkään ole helppoa opiskella vieraita kieliä ja hallita virheetön suullinen ja kirjallinen venäjän kielen taito. Haluamme suojella rakkaita lapsiamme ylimääräiseltä kuormitukselta. Mutta jos se aika, jolloin kieliä oppii paremmin, hukataan, niin aikuisena he tuskin pystyvät itse ymmärtämään synnyinkulttuuriaan.

Psykologit tietävät, että ihmisen kehityksessä on niin sanottuja herkkyyskausia, jolloin lapsi on herkempi omaksumaan joitain tiettyjä asioita. Jos tämä aika päästetään käsistä, niin lapsi jätetään osattomaksi. Kielten oppimisen herkkyyskausi on varhaislapsuudessa. Alussa sanallisia rakenteita matkitaan keskustelutilanteissa. Kaksi tai useampi kieli (useimmiten kaksi) sekoittuu yhdeksi. Kielten erottelu tapahtuu noin kolmen vuoden iässä, jolloin lapset alkavat vähitellen poimia omaan puheeseensa ja muiden ihmisten puheista eri kielten tunnusmerkkejä. Kieli vaihdetaan toiseen silloin, kun lapset haluavat tarkentaa sanomaansa tai haluavat korostaa jotakin. Lopullinen kielten erottelu tapahtuu n. 7-vuotiaana, mutta lasten ei ole silti vaikea selittää asioita molemmilla kielillä.

Psykologien tekemät lukuisat tutkimukset useissa eri maissa puhuvat sen puolesta, että useampien kielten tuntemus lisää merkittävästi lasten älykkyyttä. Mikä on kaikkein merkittävin perintö, jonka vanhemmat voivat jättää lapsilleen? Se ei ole pankkitili tai rikkauksien määrä. Tärkein perintö on hyvä koulutus. Säälimmekö lapsia eli riistämme heidän sielunsa viemällä mahdollisuudet omaksua heidän synnyinkulttuurinsa? Pitäisi listata asioiden plussat ja miinukset, kun lapsen tule-vaisuutta pohditaan. Kannattaako hänen lapsuutensa rakentaa niin, että hän tulee myöhemmin kysymään: ”Miksi veitte minulta synnyinkulttuurini?”

Teksti: Ljudmila Shubina.

Suomennos: Maria Lepistö.

Siirry ylös