Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 1 ( 21 ) 2014
Tänä vuonna minulla oli ilo osallistua mielenkiintoiseen tapahtumaan, vanhojen tansseihin. Ne järjestetään lukioissa joka vuosi. Itse tapahtuma on kaunis lukio-opiskelijoiden tanssishow. Minun teki mieli ottaa paremmin selvää, mistä siinä on kyse. Tieto kiinnostaa varmasti monia vanhempia. Tapahtuma on hyvin vaikuttava ja kaunis kaikkien näkökulmasta, niin lasten, kuin vanhempienkin.
Tällaista tietoa löysin Wikipediasta.
Margarita Niemi
Suomennos: Tiia Moilanen
Vanhojenpäivä on lukion toisen vuoden opiskelijoiden viettämä juhlapäivä, jonka tunnusmaisimpina piirteinä ovat pukeutuminen vanhahtaviin juhlapukuihin sekä tanssiesitys, vanhojen tanssit. Päivää vietetään perinteisesti abiturienttienpenkinpainajaisia seuraavana päivänä (nykyisin yleensä vuoden seitsemännen viikon perjantaina) sen kunniaksi, että abiturienttien lopetettua koulutyönsä on lukion toinen luokka jäänyt koulun ylimmäksi. Vanhojenpäivänä oli ennen tapana pukeutua vanhahtavaan tyyliin ja esittää tanssiaistansseja harjoitellun koreografian mukaan. Nykyään usein ostetaan tai vuokrataan uusia tanssipukuja. Tanssiin osallistuminen ei kuitenkaan ole kenellekään pakollista. Päivän ohjelma vaihtelee kouluittain ja paikkakunnittain. Useilla kouluilla esitys järjestetään kahdesti, jolloin ensimmäinen esitys on yleensä noin keskipäivän aikaan koulun muille oppilaille ja jälkimmäinen iltapäivällä tai alkuillasta vanhempia varten. Tanssien jälkeen voidaan mennä ravintolaan syömään muiden vuosiluokkalaisten kanssa, jatkaa tanssimista nykymusiikin tahtiin tai lähteä risteilylle. Joissakin lukioissa juhla on kaksipäiväinen, jolloin niitä vietetään sekä torstaina että perjantaina.
Nykyisellään vanhojenpäivä on muodostunut kalliiksi tapahtumaksi varsinkin tytöille perheineen. Puvun ostamisen tai vuokraamisen lisäksi myös kampausehdotus, ja kengät kasvattavat budjettia. Vanhojenpäivän alkuperäinen ajatus oli pukeutua kotoa tai muualta löydettyihin käytettyihin vanhoihin pukuihin ja näyttää vanhukselta.
Poikien asu on yleensä smokki, frakki, tai saketti ja harvemmin historiallinen tai teatteripuku. Tytöillä on useimmiten leveähelmainen tanssimiseen sopiva iltapuku, mutta toiset valitsevat mieluummin cocktail-asun, tai muuntyyppisen puvun. Joskus näkee myös kansallispukuja.
Suosittuja tyttöjen pukujen materiaaleja ovat esimerkiksi satiini, silkki, ja sametti. Puvussa voi olla koristeita, kuten pitsiä, helmiä, kangasruusuja ja solmukkeita. Joillakin tytöillä on kuitenkin tavallinen iltapuku tanssiaispuvun sijaan vanhojen päivänä. Vanhantyylisen asun voi vuokrata, mutta ostettaessa tai itse ommeltaessa mielessä on usein historiallista pukua monikäyttöisempi asu, jota voi käyttää myöhemmin muunlaisissakin tilaisuuksissa.
Suosituimpia tyttöjen kampauksia ovat erilaiset nutturat, sillä tällainen kampaus kestää pitkään. Myös erilaiset kiharakampaukset ovat yleisiä, ja hiuksiin voidaan kiinnittää koristeita. Jo aamulla tehdään iltaehostus sen sijaan, että ehostusta muutettaisiin päivän aikana.
Vanhojen tansseissa esitettäviä tansseja on useita, ja ne vaihtelevat kouluittain. Perinteisesti valikoimaan on kuulunut vanhoja salonkitansseja, 1900-luvun vaihteen muotitansseja sekä 1920- ja 1930-luvun tansseja. Perinteisiä tansseja ovat muun muassa:
Tansseja aletaan yleensä harjoitella erikseen sitä varten luodulla liikunnan soveltavalla kurssilla. Nykyisin on tullut tavaksi kehittää lisäksi vuosiluokan oma tanssi, joka yleensä poikkeaa tanssiaisten muusta linjasta sekä koreografian että musiikkivalinnan osalta. Nämä ovat tavanomaisesti olleet kollaaseja tunnetuista populäärimusiikin kappaleista.
Alkujaan pukukoodia ei mielletty niin tiukaksi, vaan puvuksi kelpasi esimerkiksi vanha suvun frakki. Vanhat tanssit saivat vahvan asemansa koulujen opetussuunnitelmissa 1970- ja 1980-luvun vaihteessa, josta lähtien ne ovat olleet jokavuotinen perinne.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhojenpäivä
Venäjännös: Lidia Popova