• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 4 ( 16 ) 2012

Neuvoja monikieliselle ja –kulttuuriselle perheelle

Kristiina Teiss, koordinaattori,
Tampereen maahanmuuttajaneuvonta

Kristiina Teiss, koordinaattori

Kaksi- ja monikielisiä perheitä on Suomessa sekä Mosaiikin lukijoiden keskuudessa yhä enemmän ja enemmän. Kaksikielisyden tiedostaminen ja tukeminen on myös 2000-luvulla Suomessa kehittynyt lujaa vauhtia eteenpäin. Parhaimmillaan neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa osataan tukea lapsia, jotka tulevat monikielisestä perheestä, monin tavoin: tukemalla heidän suomen kielen opiskelua, toisen äidinkielen omaksumista, antamalla tietoa ja tukea koskien kaksikielisen lapsen kasvua.

Silti suurin osa tästä työstä on edelleen vanhempien vastuulla ja riippuu perheen sisäisistä suhteista sekä suhtautumisista. On selvää, että perheessä, jossa vanhemmat tulevat eri taustoista (eri maat, eri kulttuurit, eri kielet) joudutaan sopimaan keskimääräisesti enemmän yhteisistä tavoista, pelisäännöistä, sekä joudutaan sovittamaan eri kulttuureja yhteen. Se vaatii ymmärrystä sekä uuden kohtaamista, ja olisi hyvä, jos näistä asioista ehditään keskustelemaan ja päättämään jo ennen lasten syntymistä.

Kaksikielisyyttä on montaa lajia. Tässä artikkelissa keskitytään ensisijaisesti sellaiseen kaksikielisyyteen, jonka taustat tulevat perheestä eli perheen vanhemmilla on eri äidinkielet. Tosin on myös monia perheitä, jotka ovat kaksikulttuurisia ja kolmas kieli ja kulttuuri tulee ympäristöstä (täällä siis suomi ja suomalainen kulttuuri). Artikkelissa käydään läpi muutamia asioita, joita on hyvä ottaa huomioon kaksi- tai monikielisen perheen arjessa.

Monikielisyys: ongelma, oikeus vai resurssi?

Teoreettisella tasolla voidaan sanoa, että monikielisyys on lapselle valtava rikkaus ja resurssi, ja tuskinpa kukaan tätä käsitystä nykyään kyseenalaistaa. Myös oman kielen tai kielten käyttöoikeutta ei nyky-Suomessa kukaan kyseenalaista, päinvastoin, sekä Suomen perustuslaki että yhdenvertaisuuslaki painottavat tätä oikeutta. Mutta arjen tasolla varmaan jokainen monikulttuurinen perhe on kohdannut erilaisia vaikeuksia, ongelmia tai kysymyksiä, miten parhaiten selvitä erilaisista tilanteista tai tukea lasta.

Jo ennen kuin lapset syntyvät voi yhtenä ongelmana ilmetä se, että toinen puolisoista ei arvosta toisen kieltä tai kulttuuria. Se ei ole kovin hedelmällinen alusta lapsen monikielisyyden tukemiseen, ja toisaalta se voi aiheuttaa suurempiakin ongelmia siltä osin, miten lapset alkavat kunnioittaa vanhempiaan, heidän taustojaan ja muita sukulaisiaan. Siksi on hyvä tutkia toistensa kulttuuria, tutustua kieleen, ellei aivan omaksua itse puolison kieltä (jos ei asuta puolison kotimaassa), niin opetella jotain toisen kielestä, ehkä käydä joku alkeiskurssi. Perheessä on hyvä myös tiedostaa, mitä otetaan oman perheen perinteisiin kenenkin kulttuurista, vai luodaanko aivan omat traditiot ja tavat juhlia ja olla.

Kielivalinnat ja mikä niihin vaikuttaa

Kun lapset syntyvät, perheessä tulevat ajankohtaiseksi kielikysymykset. Kielivalintoihin vaikuttaa myös vanhempien keskenänsä puhuma kieli: onko se joku kolmas kieli (usein alussa englanti) vaiko toisen vanhemman kieli?

Perheen kielten valintoihin saattavat vaikuttaa:

• solidaarisuus toisen puolison kieltä ja kulttuuria kohtaan
• asuinpaikka, kumman maassa asutaan
• kielten prestiisi (kumman kielellä on korkeampi status)
• työtilanteet tai sukulaisuussuhteet

Kielivalinta on kuitenkin suuressa osin tunteisiin eikä niinkään järkiasioihin perustuva päätös. Tutkimusten mukaan yleensä sanotaan miehen kielen tulleen valituksi pariskunnan yhteiseksi kieleksi, jos edellä mainitut seikat ovat kaikki tasavertaisia. Toisaalta taas on todettu, että äidit yleensä välittävät paremmin omaa äidinkieltään lapsilleen.

Jos toisen vanhemman kulttuuria ja kieltä ei kunnioiteta, tämä vaikuttaa suoraan lapsiin, eivätkä lapsetkaan halua omaksua sen vanhemman äidinkieltä. Aluksi tärkeintä on perheensisäinen suhtautuminen, mutta kouluikäisinä alkaa myös yhteiskunnan ja koulukavereiden suhtautuminen vaikuttaa tähän. Kuitenkin, jos perheessä ja pikkulapsena on saatu vahva tausta molempiin kieliin ja kulttuureihin sekä tuettu lapsen identiteetin sitomista molempiin kulttuureihin, ei ulkopuolinen paheksunta pysty täysin horjuttamaan lapsuudesta saatua.

Suosituksia ongelmien välttämiseksi

Yleinen suositus on, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa kieltänsä. Varsinkin kun lapsi on pieni, tämä on tärkeä neuvo. Myöhemmin, kun lapset ovat jo kielitietoisempia, ja omaksuneet molempia (tai useampia) kieliä tarpeeksi, perhe saattaa siirtyä myös monikieliseen kielenkäyttöön, jossa käytetään yhdessä perheen osaamiaan kieliä. Tätä tapaa kutsutaan koodinvaihdoksi.

Perusta omalle identiteetille, tavoille ja kielenkäytön kulttuurille luodaan ennen kouluikää, mutta kommunikaatio lapsen ja vanhempien välillä alkaa jo ennen syntymää. On siis hyvä, jos vanhemmat puhuvat ja laulavat lapselle raskauden aikana ja pikkuvauvan iässä omilla kielillään.

Lapsen ollessaan pieni on pidettävä huolta, että hänellä olisi tarve molempien kieltensä käyttöön. Eli jos lapsi ei osaa vielä puhua toista kieltä, ei kannata lannistua, vaan silti puhua omaa kieltä – usein lapsi ymmärtää enemmän, mitä osaa itse tuottaa. Jos lapsi ei osaa/ymmärrä jotain puhumaasi, voit toistaa sanomasi molemmilla kielillä tai sitten voitte vanhempina auttaa toisianne sellaisessa tilanteessa. Helppo ja mukava tapa oppia yhdessä uusia sanoja on katsella kuvakirjaa tai piirrettyjä, ja kertoa yksinkertaisin sanoin ja lausein, mitä on näkyvissä. Myös piirtämällä tarinan tai tapahtumien kertominen on yhtä hyvä.

On tärkeää myös pitää huolta, että lapsi saa tarpeeksi virikkeitä molemmilla kielillä. Se tarkoittaa sitä, että on erikielisiä kontakteja – kavereita, sukulaisia, tuttuja, kirjoja, cd-levyjä, filmejä jne. Jos koko perhe katsoo toisen vanhemman kielellä olevan filmin yhdessä, tämä edesauttaa suuresti lapsen kaksikielisyyden kehittymistä; samoin myös yhteydenpito molempien sukulaisiin tai ystäviin.

Kun liikutaan lapsen kanssa kodin ulkopuolella, ei pitäisi kieltää lasta käyttämästä ”vähemmistökieltä”, vaan sitä pitäisi käyttää hänen kanssaan yhtä luontevasti kuin kotona. Lapsi aistii jo varhain, millainen kielenkäyttö millaisessa tilanteessa on epätoivottua, ja kielenkäytön alue kapenee sen myötä.

Mikä vaikuttaa kaksikieliseksi kasvamiseen

Vaikka lapset olisivat samasta perheestä, he voivat osata ja omaksua kahta kieltä eri tavalla. Kaksikieliseksi kasvamiseen vaikuttavat mm seuraavat asiat:

• vanhempien äidinkielet, yhteinen kieli, kielitaito, lapselle puhutut kielet, millä menetelmällä kieliä puhutaan
• missä maassa/ympäristössä asuu (on syntynyt), mahdollisuudet pitää kieliä yllä, kielten status, käyttötarve
• onko sisaruksia (ja sisarusten ikä)
• kielenkäyttöstrategiat perheessä
• ystävien, sukulaisten, tuttujen kielet
• motivaatio, suhtautuminen
• muita: sukupuoli, älykkyys, muisti, persoonallisuus, temperamentti, sosiaalinen tausta, koulutus, kielten vaikutus toisiinsa

Kun vanhemmat ovat näistä kaikista tietoisia, on helpompaa tukea lapsen kielten omaksumista ja ymmärtää myös siihen liittyviä vaikeuksia.

Kaksikielisyyden hyödyt ja haitat

Yleisesti ottaen seuraavia asioita on todettu kaksikielisyyden hyötyinä:

• kaksikielisyys nopeuttaa luku- ja kirjoitustaidon oppimista – kahden kielen osaaminen auttaa lasta ymmärtämään kirjoitettua tekstiä nopeammin
• lapselle tulee laajempi ymmärrys kielistä, hänen on helpompi oppia uusia kieliä
• kaksikielisyydestä on hyötyä kehittyville aivoille: kaksikieliset lapset ovat sopeutuvampia ja joustavampia muuttuvissa tilanteissa
• kaksikielisyys ehkäisee ikääntymiseen liittyviä kognitiivisia muutoksia sekä hidastaa Alzheimerin puhkeamista vanhemmalla iällä
• se myös nopeuttaa oppimista ja parantaa oppimistuloksia: lapsi oppii kahta kieltä yhtä nopeasti kuin yhtä ja oppii myös ääntämään kumpaakin kieltä syntyperäisen kielenpuhujan tavoin.

Aikaisemmin saatettiin olla useinkin huolissa kahden kielen vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Nykyään tällaista huolta kohtaa harvemmin. Silti saattaa olla, että epäillään syynä olevan kaksikielisyyden, kun lapsen kielellinen kehitys viivästyy. Osa olettamuksista perustuu ennakkoluuloihin ja ”myytteihin”.

Esimerkiksi lapsen ei tarvitse opetella kieliä peräkkäin, yksitellen, vaan lapset kykenevät hyvin oppimaan kahta tai useampaa kieltä samanaikaisesti. Tietenkin perheen pitää tukea lasta kielten oppimisessa. Myös identiteettiongelmia ei pidä pelätä, että lapsi jäisi ”juurettomaksi”. Siinäkin auttaa, kun vanhemmat hyväksyvät lapsen taustat eli molemman vanhemman kulttuurit ovat samanvertaisia. Kaksikielinen lapsi ei myöskään joudu kääntämään kielestä toiseen, vaan kykenee joustavasti ajattelemaan kummallakin kielellä. Kaksikielinen lapsi saattaa tuntea myös persoonallisuuden muuttuvan kielen vaihtuessa, joka on luonnollista, koska silloin he käyttäyvät eri kulttuurinormien mukaan.

Millaisia vaikeuksia on odotettavissa kun lapsesta kasvaa monikielinen?

Seuraavat asiat saattavat mietityttää tai tulla vastaan monikielistä lasta kasvatettaessa:

• Lapsi omaksuu sanastoa hitaammin: kahdessa kielessä yhteensä saman verran sanoja kuin samanikäisillä yksikielisillä yhdessä kielessä
• kielten yhdistäminen alussa (alle 3-vuotiaana) on normaali ilmiö:
• lapsella on joko vaikeuksia tietyn äänteen lausumisessa
• lapsi saattaa epäillä lauseiden muodostuksessa tai päätteissä
• Sujuva, mutta “epätäydellinen” kaksikielisyys voi joskus vaikuttaa kielelliseltä häiriöltä tai se voi saada kielenkehityksen viivästymiselle ominaisia merkkejä, vaikka ei ole sitä
• Erilaiset kielihäiriöt - ei ole paljon tietoa, miten monikielisyys vaikuttaa lapsiin, joilla on alttius johonkin kielihäiriöön; kuitenkin on hyvä tietää että:
• kaksi- tai monikielisyys ei riitä kielenkehityksen häiriön selityksen syyksi
• häiriö on periaatteessa todettava molemmissa kielissä esiintyväksi
• Kielen vaihtaminen kesken lauseen toiseen ja sanojen lainaaminen ovat tietoisia kaksikielisen viestintätapoja, yleensä toisten kaksikielisten kanssa.

Jos joku asia askarruttaa tai aiheuttaa kysymyksiä, niin kannattaa aina hakea neuvoa asiantuntijoita. Esimerkiksi kielihäiriöihin liittyviin kysymyksiin apua saa puheterapeuteilta, myös perheneuvoloista voi saada tukea ja tietoa erilaisiin tilanteisiin liittyen.

Neuvoa ja tukea monikielisyyteen Tampereella

Monikulttuurisille ja -kielisille perheille Suomessa tarjoaa tukea Familia Club Helsingissä. Heidän kotisivuilta www.familiaclub.fi/duo_rakkautta_ja_vanhemmuutta.html löytyy materiaalia aiheesta myös venäjäksi.

Tampereella saa neuvoa ja apua tilanteesta eri paikoista riippuen tilanteesta: peruskoulun oman äidinkielen oppimiseen liittyen perusopetuksen koordinaattorilta Katja Simoselta sekä tietenkin Tampereen kaupungin oman äidinkielen opettajilta. Opettajilla on oma yhdistys Kielten mosaiikki ry, joka on yhdessä Tampereen yliopiston lehtorin Sirkku Latomaan kanssa julkaissut 24 kielellä monikielisyyden tueksi esitteen Monikielisyys, arvokas voimavara. Esitteitä saa päiväkodeista, neuvoloista ja kouluista.

Myös Tampereen ev.lut. seurakunta järjestää monikulttuurisille perheille ja aviopareille toimintaa, mm monikulttuuristen perheiden perhevalmennusta. Lisätietoja: www.tampereenseurakunnat.fi

Kirkkopalvelut ovat julkaisseet myös oppaan monikulttuurisille pareille: www.kirkkopalvelut.fi/PieniOpasNetti.pdf

Tukea ja neuvoa voi kysyä myös Tampereen maahanmuuttajaneuvonnasta joko neuvojilta maahanmuuttajaneuvonta@tampere.fi, puh. 040 806 2526 / 040 806 2527 tai allekirjoittaneelta Kristiina Teiss 040 801 6642.

Venäjännös: Lidia Popova

Siirry ylös