• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 104 ) 2015

Ajankohtaisena säilynyt - VENÄLÄINEN KÄYTTÖTAIDE

Kansantaide heijastaa historiallista ja kulttuurillista kansan perintöä ja vaikuttaa minuuden, käyttäytymisen ja isänmaata kohtaan tunnetun rakkauden muodostumiseen. Kansantaiteen perinteet on siirretty ja tullaan siirtämään sukupolvesta toiseen säilyttämällä jokaisen kansan kulttuuri. Nykyisin jotkut käyttötaiteen muodot eivät ole enää ajankohtaisia eikä niitä käytetä päivittäisessä elämässä. Haluan kertoa joistakin kansantaiteen muodoista, jotka minun mielestäni eivät ole menettäneet nykyaikaisuuttaan, ja joilla on tärkeä rooli luovuuden muotoutumisessa.

Monet käsityötuotteista on valmistettu luonnonmateriaaleista tai niitä lähellä olevista materiaaleista. Monien tuotteiden valmistamiseen tarvitaan tiettyjä taitoja, mutta yleensä kuka tahansa voi oppia tekemään käsitöitä. Kerron teille koristenuken, puun koristemaalauksen ja vyönpunomisen valmistamisesta. Kaikkiin näihin venäläisen käsityötaiteen muotoihin olen tutustunut venäjänkielisen yhdistys Feniksin ansiosta ja ollessani sen edustajana Taiteiden aukio-opetusohjelmassa, joka pidettiin vuoden 2014 joulukuussa Pietarissa. Työpajoihin otti osaa asiantuntijoita, joiden joukossa oli myös ulkomailla asuvia venäläisiä.

Perinteinen koristenukke

Yksi koristeellisista käsityömuodoista on perinteisen koristenuken valmistus. Koristenukke on aina ollut tärkeässä asemassa venäläisessä kulttuurissa. Varhaislapsuudesta lähtien nukke on mukana ihmisten elämässä, se on hahmo, jonka avulla me seurustelemme, nukke on amuletti ja lelu. Se on aina ollut mukana seremonioissa ja juhlissa, se on annettu morsiusparille lahjaksi häissä, nukke on ollut mukana synnytyksessä ja toiseen maailmaan poistuttaessa. Muinaisista ajoista lähtien se on valmistettu oksista, oljista ja tilkuista. Venäläisissä perheissä nukkeja on peritty ja niitä on käsitelty hellävaroin. Jokainen nukke on tehty vanhasta aiemmin käytetystä materiaalista, vanhasta isän paidasta tai äidin sarafaanista, koska uskottiin, että käsin tehty materiaali (ennen vaatekankaat kudottiin itse) suojaa vaaroilta ja suojelee kantajaansa. Nukkea pidetään myös käsityön osaamisen mittapuuna. Maalla naiset ja tytöt kerääntyivät yhteen ja keskustelujen lomassa valmistivat nukkeja yhdessä. Näin tyttöä arvioitiin, että millainen emäntä hänestä tulisi. Nukke oli naisen, äidin, ja lelun malli, jolla leikkimällä lapsi havainnoi ympäröivää maailmaa. Kaikki nuket olivat kasvottomia, koska uskottiin, että jos nukella on kasvot, niin siihen voi muuttaa paha henki.

Kaikki perinteiset koristenuket jaetaan kolmeen kategoriaan: leluihin, amuletteihin ja riitteihin.

Lelunukkeja oli jopa kaikkein köyhimmissä perheissä. Ne tehtiin saatavilla olevista materiaaleista: joskus se saattoi olla vain kaulan kohdalta sidottu kankaanpala, jolloin se muistutti nuken päätä. Nukella leikkimistä ei pidetty tyhjänpäiväisenä huvina, vaan uskottiin, että mitä kovemmin lapsi leikki nukella, niin sitä suurempi vauraus tulee taloon, mutta jos nukkeja kohdeltiin huonosti, niin saattoi tapahtua onnettomuuksia. Nukkeleikeissä käytiin läpi myös kaikkia muinaisia riittejä. Tällä tavalla lapsi oppi tuntemaan oman kansansa erikoisuudet ja perinteet.

Amuletit tehtiin ilman neulaa ja saksia. Tällaiset nuket piti tehdä hyvissä aikeissa ja hyvällä tuulella. Amulettinukkeja tehtiin juhliin, terveyden ylläpitämiseksi, hyvää satoa varten jne. Monet näistä nukeista piti tehdä niin, ettei kukaan nähnyt niiden valmistamista. Nukkea tehdessä piti solmuja solmiessa lausua joka kerta jokin toivomus.

Riittinukkeja annettiin lahjaksi häissä, lapsen synnyttyä… Näistä nukeista oltiin hyvin ylpeitä ja ne laitettiin esille punaiseen nurkkaan. Riittinukkejen valmistuksessa noudatettiin myös tarkkoja sääntöjä kuten amulettinukkejenkin valmistuksessa.

Nykyisin nukkejen valmistuksessa ei noudateta niin tarkasti sääntöjä. Me käytämme saksia leikatessamme kangastilkkuja, leikkaamme ylimääräiset langat pois… Luulen, ettei tässä ole mitään pahaa, tärkeintä on, kuten on sanottu aiemminkin, tehdä nukkeja hyvällä tuulella ja hyvin aikein.

Puun koristemaalaus

Yksi koristeellisista käsityömuodoista on puun koristemaalaus. Yksi merkittävimmistä taidesuuntauksista on Gorodetskin taidemaalaus. Maalauksen suosittuina aiheina ovat kuuluisa Gorodetskin hevonen ja ratsastaja, kukat, juhlat, teenjuonti ja kansanjuhlat. Maalauksissa käytetään runsaasti värejä ja niissä on paljon kukkia.

Gorodetskin maalaustyylin luomiseen tarvitaan rikas paletti tekniikoita, kopioimattomat mallit, paljon yksityiskohtia aiheesta ja koristekuvien elementit. Maalaus tehdään puuhun peite- tai akryyliväreillä ja päällystetään lakalla.

Gorodetskin maalauksissa on symboliikkaa: hevonen symboloi vaurautta, lintu onnea ja kukat terveyttä ja asioiden kukoistusta. Muinaisen gorodetskiläisen maalauksen aiheina olivat ratsastajat hevosten selässä, vannehameiset neidot, häät, juhlat, teenjuonti ja muut juhlalliset ajat ihmisten elämästä.

Tätä maalaustyyliä kuten ei mitään muutakaan ole yksinkertaista toteuttaa. Kannattaa aloittaa maalaus ja muistaa, että siihen tarvitaan tiettyä lujuutta ja pitkäjänteisyyttä, koska maalauksessa on monia symmetrisiä elementtejä. Loppusilauksen antavat valkoisella ja mustalla maalilla piirretyt kiekurat, pisteet jne. ohuina linjoina. Piirros on hyvä hahmotella tavallisella lyijykynällä kiirehtimättä käyttämään värejä, tehdä jokainen elementti vähitellen ja antaa työn kuivua ennen lopullista maalausta.

Vyönpunominen

Vyönpunontaan tutustuminen kannattaa aloittaa tietämällä näiden vaatekappaleiden ja käytön historia.Ennen vanhaan oli tapana, että paita oli ihmisen päällä aina solmittu vyöllä. Jopa vastasyntyneille punottiin vyö, suojelemaan pahoilta hengiltä ja taioilta. Vyöttäminen tarkoitti suojautumista kurjuudelta ja vihollisilta. Vyön käyttäminen liittyi myös ihmisen moraaliseen ulkomuotoon. Vyön puuttumista pidettiin hyväksyttyjen käyttäytymisnormien rikkomisena. Nykyisin venäjän kielessä vyö-sanasta johdetulla verbillä on negatiivinen sävy: "riehaantua" (ven. распоясаться, suom. riisua vyönsä, mennä villiksi) eli menettää soveliaat käyttäytymissäännöt, tai adjektiivilla riehakas (ven. распоясанный): irstas, henkilö, joka pystyy mihin tahansa negatiiviseen tekoon.

Vöitä tehtiin tavallisesti villalangoista ja joskus niihin lisättiin myös pellavalankoja. Niissä käytettiin kauan amulettipiirroksia. Ihmisten vyöt olivat pitkiä ja niiden päät koristeltiin tupsuilla, helmillä ja lasihelmillä. Koristeellinen, värikäs vyö oli lisänä niin naisten kuin miestenkin kansallispuvussa. Esimerkiksi, viljan kylvön aikana terve, naimisissa oleva ja lapsia omaava mies puki ylleen tyylikkään paidan ja sitoi sen vyötäisille punaisen vyön, jotta sato olisi runsas.

Työpaja Jyväskylässä

Koristeellisissa käsityömuodoissa on paljon muutakin mielenkiintoista ja ne ovat myös nykyaikana ajankohtaisia. Jos kiinnostuitte venäläisestä käsityötaiteesta ja haluatte ottaa osaa kansantaiteeseen ja testata taitojanne nuken tekemisessä, puunmaalaamisessa tai vyön punonnassa, niin me Feniksissä olemme luoneet uuden Taiteiden aukio -työpajan ja haluamme pitää joitakin koetunteja. Ensimmäinen nukentekotunti pidettiin 28.3. Sepänkeskuksessa. Me tutustuimme perinteisen koristenuken tekoon ja askartelimme yhden amulettinuken, pääsiäiskyyhkyn, pääsiäistä varten. Kaikki pitivät nukenteon vaiheista, ja oli mukava kuulla, että osallistujat halusivat jatkaa näillä tunneilla käymistä. Tästä syystä kutsumme kaikki yli 5-vuotiaat halukkaat mukaan tunneillemme. Tuntia varten tarvitaan kangastilkkuja, muut materiaalit kustantaa Feniks. Kaikki tieto löytyy Feniksin sivuilta vKontaktesta ja Facebookista.

Kirjoittaja: Irina Nikitenko,
Feniksin työryhmä
Kuvat: Irina Nikitenko ja Alrxandra Sholokhova
Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös