2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010
2009 |  2008 |  2007 | 


№ 9-10 (81-82)


№ 8 (80)


№ 7 (79)


№ 6 (78)


№ 5 (77)


№ 4 (76)


№ 3 (75)


№ 2 (74)


№ 1 (73)

№ 8 ( 80 ) 2012



Tulevaisuus 2030

Vuonna 2013 Suomen Eduskunta käsittelee selonteon aiheesta ”Suomen kestävä kasvu ja kansalaisten hyvinvointi 2030”. Tämän selonteon puitteissa on aloitettu projekti nimeltään Tulevaisuus 2030. Tutkijat, poliitikot, elinkeinoelämän edustajat ja muut kansalaiset keskustelevat talouden, teknologian ja sosiaalipolitiikan tavoitteista ja toimintatavoista. Tänä syksynä käydään seitsemässä suuressa kaupungissa keskustelua tulevaisuudesta liike-elämän, työn ja koulutuksen saralla, pohjoisten alueiden hyödyntämisestä, kansalaisten sosiaalisten olojen parantamisesta jne.

Jyväskylässä järjestettiin 5.10. keskustelutilaisuus, jonka aiheena oli ”Hallinto mahdollistajaksi”. Keskusteluun ottivat osaa eri alojen asiantuntijat. Huolimatta ennustetuista globaaleista riskeistä ja uhista, jotka liittyvät luonnonresurssien loppumiseen, maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen, sosiaalis-taloudellisiin ja poliittisiin konflikteihin, katsomme kuitenkin toiveikkaina edistyksen mukanaan tuomiin saavutuksiin. Nykymaailma on niin monimutkainen, että hallintotoimintaa on tarkasteltava. Tarvitaan sellainen hallinnon taso, joka antaisi luoda kilpailukykyiset standardit elämänlaadun parantamiselle. Tällainen lähestymistapa vaatii avoimuutta, riskien huomioonottamista sekä vastuuta valittaessa strategisesti ensisijaisia kehityssuuntauksia ja niitä asioita, joihin voimia keskitetään. 2000-luvulla yhteiskunta nousee uudelle tasolle kommunikaatioprosessien monitasoisuudessa. Tämä edellyttää uusia tasoja myös hallintojärjestelmiin, joiden on otettava huomioon uudet mahdollisuudet. Informaatioteknologiat tuovat eri hallinnon asteille operatiivisen ja tuottavan tavan käyttää hyväkseen tieteen mahdollisuuksia, käydä keskustelua yhteiskunnan kanssa ja nousta hallinnossa uudelle tasolle.

Jyväskylän tapaamisessa Lyseon lukion opiskelijat huomauttivat puheessaan, että sana ’hallinto’ otetaan usein vastaan negatiivisesti, ja tekivät oman ehdotuksensa hallintokoneiston parantamiseksi. He toivovat, että tulevaisuudessa hallinto olisi lähempänä ihmisiä ja tärkeässä roolissa esimerkiksi silloin, kun kansalaiset tarvitsevat erityistä tukea valtiolta. Nimenomaan nuoret korostivat puheessaan ihmiskontaktin välttämättömyyttä uusien teknologioiden mahdin sijaan. He puhuivat myös hallintokoneiston pitämisestä ajan tasalla ja sen ammattimaisuudesta, nuorison houkuttelemisesta hallintoon ja laajemmasta työelämään valmistavasta koulutusohjelmasta.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kertoi suunnitelmista hallintojärjestelmän laadun parantamiseksi, ja uuden ohjausmallin rakentamisesta, siirtymisestä autoritäärisestä hallinnosta dialogiin, yhteisymmärrykseen ja yhteistyöhön. Uudessa mallissa ihmiset toteuttavat itseään yksilöinä, samalla hallinnollisen työn sosiaalisen merkityksen ja hyödyllisyyden tiedostaminen vahvistuu. Hallituksen on esiteltävä uusia työtapoja ja pyrittävä omaksumaan edistyneitä hallintokäytäntöjä niistä maista, joissa asiasta on jo kokemusta. Esimerkiksi Virossa luotu e-hallitus on tunnustettu parhaaksi yksittäisen maan elektronisen hallinnon projektiksi Euroopassa. Hallintojärjestelmällä on oltava ehdottomasti palauteyhteys kansalaisiin ja tarjolla mahdollisuus käydä laajaa keskustelua tehdyistä ehdotuksista. Kaikilla hallinnon aloilla on nykyolosuhteissa välttämätöntä tehdä päätöksiä nopeasti ja reagoida uuteen tietoon. Keskustelussa käsiteltiin Internetin tarjoamien mahdollisuuksien entistä suuremmasta hyväksikäytöstä, jotta entistä suurempi määrä kansalaisia saataisiin vedettyä mukaan lakien käsittelyyn ja keskustelemaan ongelmista. Verkossa kukin voi jakaa tietoaan ja taitojaan. Hallintoelinten toiminnan on oltava avointa ja läpinäkyvää niiden suuntaan, keiden asioista ne päättävät. Kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuden on oltava täysin turvattu, sillä ilman sitä on mahdotonta osallistua aktiivisesti valtion ja yhteiskunnallisten asioiden hallinnointiin tai vaikuttaa paikallisen itsehallinnon kehittämiseen. Yksilön intressit informaatioympäristössä liittyvät myös henkilökohtaisen turvallisuuden takaavaan tiedon suojelemiseen. Jos taas jollain alalla työ sujuu hyvin ja se täyttää kaikki vaatimukset, niin toimintaa täytyy ehdottomasti tukea, eikä hajottaa järjestelmää. Meistä riippuu se, miten päätöksentekoon voi osallistua ja miten päätöksiä tehdään tulevaisuudessa.

Jatkossa on tehtävä vielä paljon, jotta yhteiskunta toimisi normaalisti. On turvattava se, että lapset ja lapsiperheet saavat riittävän sosiaalisen tuen, että koulutus ja työ ovat nuorten tavoitettavissa, että vanhempi sukupolvi tuntisi saavansa huomiota ja hoivaa (vuonna 2030 26,3 % Suomen väestöstä on yli 65-vuotiaita), että ihminen tuntisi ammattiylpeyttä, iloa työstään ja hyvästä hallinnosta. Tämän on oltava tulevaisuudessa ykkössijalla.

Ja kaikkein tärkeintä hallinnossa, kuten puheenvuoroista kuultiin, ei ole jako ”meihin” ja ”muihin”, sillä on vain ”me”. Jokaisen sosiaalisen järjestelmän (työorganisaatiosta aina yhteiskuntaan kokonaisuudessaan) kohtalo riippuu siitä, miten ihmiset näkevät järjestelmän, miten käsittävät sen tulevaisuuden, miten hyvin heidät on informoitu ja miten he käsittävät oman roolinsa järjestelmässä.

Seuraammeko passiivisina asioiden kulkua vai voimmeko vaikuttaa nyky-yhteiskunnan kehitykseen?

Keskusteluun voi ottaa osaa sivulla www.2030.fi ja Facebookissa sivulla ”Tulevaisuusselonteko” ja Twitterissä #2030.fi.

Teksti ja kuva: Irina Senkina
Suomennos: Tiia Moilanen

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика