• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 8-9 ( 61-62 ) 2010

Psykologin palsta
Psyykkinen trauma – mitä silloin ihmisen mielessä tapahtuu?

Väkivallan kohteeksi joutuminen, kidutuskokemus, vankeudessa koetut epäinhimilliset olot, oman perheenjäsenen pahoinpitelyn tai surman näkijäksi joutuminen, raiskatuksi tuleminen, lapsisotilaana toimiminen… Kaikki nämä ovat kokemuksia, joita monet kohtaamani pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat joutuneet kestämään. Nämä kokemukset jättävät ihmiseen usein vakavia henkisiä vaurioita ja valitettavasti usein ruumiillisiakin vikoja, vammoja, sairauksia ja arpia. Henkisiä seurauksia ovat hyvin usein vuosikausia jatkuvat masennuksen tunteet, jatkuva ahdistuneisuus, painajaiset ja väkisin mieleen tunkeutuvat muistikuvat tapahtuneesta. Mitä ihmisen mielessä sitten tapahtuu, kun hän kokee trauman? Mikä muuttuu ja mistä oireet oikeasti johtuvat?

Sana trauma tulee kreikan kielestä, jossa se tarkoittaa ihon lävistämistä tai puhkaisemista. Somaattisessa lääketieteessä sanalla viitataan kudokselle aiheutuneeseen vaurioon. Psykoanalyysin isä Sigmund Freud (1920) käytti sanaa vertauskuvallisesti korostamaan sitä, miten erilaiset tapahtumat voivat tunkeutua mieleen ja haavoittaa sitä. Freud havainnollisti näin sitä, miten ihmisen mieltä ikään kuin suojaa eräänlainen suojaava kerros, kilpi tai iho.

Tämä mielen suoja suodattaa paitsi ulkoisia kokemuksiamme, myös suojelee meitä liian voimakkaan sisäisen ahdistuksen nousemiselta tietoisuuteen. Kun koetaan voimakkaasti järkyttävä ja sietämätön ulkoinen tapahtuma (esimerkiksi raiskauksen tai muun väkivallan uhriksi joutuminen), se murtaa oman mielemme suojan. Mielen ta-vanomaiset suojamekanismit eivät pysty hallitsemaan äärimmäisen ahdistuksen kokemusta. Mieli turvautuu tällöin äärimmäisiin suojautumiskeinoihin koettua kauhua ja ahdistusta vastaan. Tällaisen suojautumisen ilmentymä on esimerkiksi kokemus ruumiista irtautumisesta. Ihminen ei koe olevansa enää lainkaan läsnä hirvittävässä tilanteessa. Luonnossa sama reaktio näkyy mm. silloin, kun saalistajan uhriksi jäänyt pieni eläin jähmettyy hyökkääjän kynsissä. Myös ihmisellä on kyky tähän samaan automaattiseen ja tahdosta riippumattomaan suojautumisreaktioon. Tämä on mielekäs reaktio, jonka luonto on säilyttänyt yhtenä suojamekanismina, sillä ”kuoliaaksi tekeytyminen” voi saada pedon lopettamaan toimintansa. Raiskaustilanteissa uhrit usein jähmettyvät ja voivat myöhemmin kokea syyllisyyttä siitä, etteivät vastustaneet tekijää. Syy jähmettymiseen on kuitenkin mielen automaattinen suojautuminen silloin, kun kohtaamme kauhistuttavan ja ylivoimaisen tapahtuman.

Ylivoimaisen järkyttävää kokemusta ei usein kyetä sulattelemaan mielessä samalla tavoin kuin muuta tavanomaista kokemusta ja siihen liittyvää muistoa. Hirvittävää kokemusta ei haluta muistella, koska alkuperäinen ahdistuksen tunne saa välittömästi ihmisen valtaansa. Koettu jää pyörimään mieleen ja tunkeutuu esiin silloin, kun mielen suojamekanismit ovat vähemmän valppaina, kuten nukkuessa. Uhri näkee usein painajaisia. Ympäristössä voi tulla vastaan myös tapahtumasta muistuttavia pieniä asioita, kuten jokin haju, ääni tai henkilö, jonka kohtaaminen laukaisee ahdistuksen mielessä uudelleen. Ahdistavat muistot tunkeutuvat mieleen kuvina, ja tähän pelottavaan kokemukseen saattaa reagoida järjettömälläkin tavalla. Ihminen voi näissä tilanteissa joutua voimakkaan pelon valtaan, paeta tai hyökätä.

Ihmiset kokevat traumaattiset tapahtumat eri tavoilla. Toiselle sama kokemus voi olla henkisesti musertava, ja toinen selviytyy siitä vähemmin henkisin vaurioin. On tärkeää ymmärtää, mikä merkitys kokemuksella on ollut juuri tälle ihmiselle. Millaisia ihmissuhteita ja kokemuksia hänen elämässään on ollut, kuinka vahva tai haavoittuvainen hän on henkisesti. Auttavan henkilön ja autettavan välille täytyy muodostua hyvä ja luottamuksellinen kontakti, jotta ymmärtäminen olisi mahdollista. Mielen paraneminen vaikeasta traumasta edellyttää sitä, että ahdistavaa kokemusta ryhdytään näissä turvallisissa olosuhteissa käsittelemään. Puhuminen on tässä yksi väline. Puhuessaan ihminen järjestää asioita mielessään uudelleen, joutuu muokkaamaan niitä kuulijalle uuteen muotoon ja saa tämän kautta etäisyyttä kokemuksiin muokkaamalla ne sanoiksi. Ulos puretut kokemukset saavat uuden järjestyneen muodon auttavan ihmisen vastausten ja tuen avulla. Paraneminen ei kuitenkaan tapahdu pelkästään sanojen ja uuden tiedon kautta, vaan suhde hoitavaan henkilöön on tässä keskeinen. Joku toinen ihminen ottaa uhrin ahdistuksen vastaan ja auttaa sen uudelleen järjestämisessä siedettävämmäksi. Jos hoito etenee hyvin, uhri voi edistyessään ajatella traumaattista tapahtumaa ilman, että hän joutuu suunniltaan. Myös vaikeimmat oireet, kuten painajaiset ja äkilliset mieleen tunkeutuvat kuvat, helpottavat vähitellen.

Sirkku Suikkanen

psykologi

Siirry ylös