• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 10 ( 43 ) 2008

Haluan oppia suomea, koska...

Me, jotka eri syistä olemme tulleet asumaan Suomeen, saamme usein kuulla ja lukea: ”Tärkeintä maahanmuuttajalle on opetella suomen kieli”, ”Vasta sitten kun osaa hyvin kieltä, voi...”, ”Opiskelkaa suomea, ja sitten...” ja niin edelleen. Kuulostaako tutulta? Useimpien mieleen on tuolloin varmaan hiipinyt epäluulo: ”En ikinä, koko elämäni aikana, opi suomen kieltä!!!” Onko tuttua? Niin minustakin. Siispä, koska olen lähes ammattilainen kielten opiskelussa ja opettamisessa (olen valmistunut Hertsenille nimetyn kasvatustieteellisen yliopiston filologisesta tiedekunnasta)
 ja olen itse myös samanlaisessa tilanteessa, päätin kertoa teille omista kokemuksistani. Jospa niistä vaikka on apua jollekin!

Onko se suomen kieli niin vaikeaa?

Sanotaan, että suomen kieli on eräs vaikeimmista kielistä oppia. Tuon tosiasian tiedostaminen ei juuri nosta opiskeluintoa, vai mitä? Mutta tarkastellaanpa asiaa hieman lähemmin...

Ensinnäkin, filologina voin vakuuttaa teille, että ”helppoja” kieliä ei maailmassa olekaan. Jokaisella kielellä on oma, ainutlaatuinen kehityshistoriansa ja sen mukana vain kyseiselle kielelle ominaiset erityispiirteet. On olemassa käsite ”kielen logiikka”, toisin sanoen ne lainalaisuudet, joiden perusteella kieli elää ja kehittyy. Yrittäkää saada kiinni suomen kielen logiikasta – se on olemassa suomen kielessä, mutta se on hyvin erilainen kuin meille tutussa venäjässä. Siinä suhteessa suomen kieli muistuttaa mielestäni suomalaisia ihmisiä: tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta kielen kanssa ”ystävystyy”, mutta sitten kun se lopulta tapahtuu, siitä tulee teille uskollinen ystävä.

Toiseksi, eihän pirukaan ole niin paha, kuin siitä sanotaan. Katsokaa itse:

- Suomen kielessä sanat luetaan ja kirjoitetaan samalla tavalla. Se on ihanaa, etenkin kun verrataan venäjään ja englantiin!

- Ei mitään ongelmia sanan painojen kanssa! Se on yleensä ensimmäisellä tavulla. Tiedättekö, millaisia vaikeuksia ulkomaalaisilla on venäjän kielen painon kanssa?

- Artikkelien puuttuminen: englantia tai saksaa opiskelevat tietävät, mitä tarkoitan.

- Suvun kategorian puuttuminen – taas yksi päänsärky vähemmän.

- Verbien taivuttaminen on ehkä hieman vaikeaa, mutta... esimerkiksi englannin kielessä on viisitoista verbien aikamuotoa. Suomessa – hurraa – on vain neljä! Totta on, että meidän on vaikea käsittää, miten voi olla kolme mennyttä aikamuotoa eikä yhtään tulevaa aikamuotoa...

- Minua itseäni ilahduttaa eniten se, että melkein kaikissa nomineissa on samanlaiset päätteet, eli siis substantiivissa ja siihen liittyvissä adjektiiveissa ja partisiipeissa on samanlaiset päätteet. Esimerkiksi «isolla pöydällä seisovassa sinisessä laatikossa».

Joko onnistuin vakuuttamaan teidät siitä, että suomen kielen ”vaikeuksia” ei tarvitse pelätä? Erinomaista! Katsotaanpa sitten, miten sitä kannattaisi opiskella. En aio antaa konkreettisia metodisia suosituksia, mutta on joitakin asioita, joita harvoin tulee ajatelleeksi.

Hieman periaatteista
Pedagogeilla on muutamia periaatteita, joiden pohjalle opiskeluprosessin tulee rakentua. En halua rasittaa lukijoita ikävillä teoriatiedoilla, kerron niistä vain lyhyesti jotakin, sekä myös siitä, miten ne liittyvät suomen kielen opiskeluun.

Aktiivisuuden ja tietoisuuden periaate
Erityisesti vieraiden kielten opiskelussa! Aikuinen ihminen, toisin kuin lapsi, ei voi omaksua vierasta kieltä ilman omia ponnisteluja. Kurssit ovat ihania ja erinomaisia, mutta – etenkin jos tarvitsette nopeita tuloksia – ei pelkkä istuminen ja opettajan huolellinen kuunteleminen riitä. Eikä mekaanisesta pänttäämisestäkään ole erityistä hyötyä. Mitä siis tehdä?

- Opiskelkaa itsenäisesti. Ei siihen niin paljon aikaa tarvita! Tärkeintä on säännöllisyys ja johdonmukaisuus. Ihan mitä tahansa: tehkää kielioppiharjoituksia, lukekaa, kääntäkää, opiskelkaa sanoja...

- Analysoikaa oppimateriaalia. Muistakaa, että kielioppi ei ole sääntökokoelma vailla mieltä, vaan valmiiksi muotoutunut järjestelmä, jossa on omat lainalaisuudet. Minun mielestäni suomen kieli on hyvin looginen ja järjestelmällinen. Yrittäkää saada kiinni sen logiikasta!

- Järjestelkää tiedot. Jokaisella on oma tapansa organisoida informaatiota. Etsikää joku uusi tapa: piirtäkää kaavioita, tehkää kortteja, luokaa taulukoita, aikatauluja, luetteloita... tietokoneen avulla se on mukavaa (tiedän kokemuksesta) – ja siinä samalla tulee harjoiteltua erilaisten ohjelmien käyttöä.

Havainnollisuuden periaate

Kuten Konstantin Uљinski jo aikanaan sanoi, tulee oppimisessa hyödyntää kaikkea, mitä tunteiden avulla voidaan ottaa vastaan. Koska saamme suurimman osan informaatiosta näköaistin avulla, niin miksi emme hyödyntäisi tätä psyyken erityispiirrettä?

- Ja mitä se tarkoittaa? Se on hyvin tehokasta alkuvaiheessa. Työskennelkää sanakirjan kanssa ja etsikää kaikkien ympärillä olevien esineiden nimet, kirjoittakaa ne korteille ja ripustakaa ympäri huoneita.

- Sanaluettelot. Uusista sanoista, joita haluatte painaa mieleen, voi laatia luetteloita. Esimerkiksi aihepiireittäin: ihmisen ominaisuudet, liikeverbit, kaupunki jne. Tai ihan yksinkertaisesti tekstissä tai keskustelussa vastaantulevia sanoja ja ilmauksia. Ja ripustakaa ne... esimerkiksi keittiöön tai makuuhuoneeseen sängyn viereen, siis sellaiseen paikkaan, missä voitte katsella niitä usein. Minä laitan niitä yleensä juuri keittiöön, jotta ruokaa laittaessa tai astioita tiskatessa voin välillä vilkaista niitä. Uskokaa pois, se auttaa.

- Kielioppi. Kun opiskelette kielikurssilla uutta kielioppiasiaa, yrittäkää esittää se kaavion tai taulukon muodossa. Samalla lyötte kaksi kärpästä: analysoitte tietoa itsenäisesti ja muutatte sen ”tunteilla vastaanotettavaan muotoon”.

- Mallit. Tiedättekö, että ihminen ajattelee ja ottaa vastaan informaatiota myös mm. ”kuvina”? Kuvittakaa uutta materiaalia eri tavoilla: emootioita ja tunteita hassujen naamojen avulla, verbejä, värejä ja esineitä kaaviokuvina. Sanalla sanoen - hyödyntäkää kaikkea, mitä mielikuvituksenne teille tarjoaa.

Kieliympäristö

Opetusmenetelmien asiantuntijat ja opettajat vakuuttavat yhteen ääneen, että kaikkein nopein tapa opiskella kieltä on asua maassa, jossa kyseistä kieltä puhutaan. Kieliympäristö, mukamas... Mutta ongelma on nimenomaan siinä, että juuri tuo ympäristö monilta maahanmuuttajilta puuttuukin. Kotona me puhumme venäjää ja seurustelemme pääasiassa maanmiesten kanssa (etenkin kun suomalaisten kanssa seurusteleminen ei ole ihan helppoa), sitten on vielä venäläiset tv-kanavat ja venäläisten kirjojen lukeminen. Mitä sitten voisi tehdä? Pitää pyrkiä luomaan se ympäristö, edes osittain.

- Musiikki. Edellisenä syntymäpäivänäni mieheni antoi minulle lahjaksi mini-radion. Kävi ilmi, että se on erittäin hyödyllinen kielitaidon kehittämisessä. Kuuntelen suomalaista musiikkia aina, kun kädet (tai jalat) ovat työn touhussa, mutta pää on vapaa: keittiössä, autossa, kävelyretkillä tai siivotessa. Aluksi tuntuu siltä, ettei siinä ole juurikaan järkeä – kun kuitenkaan et ymmärrä, mitä lauletaan. Mutta uskokaa pois, jonkun ajan kuluttua huomaatte ihmettelevänne, että pystytte poimimaan yksittäisiä sanoja, sitten laulun ajatuksen (vaikka noin 90 %:ssa lauluista ajatus onkin se yksi ja sama, eli rakkaus) ja sitten melkein koko laulun, varsinkin jonkun paljon soitetun iskelmän. Erityisen mukavaa tässä on se, että ei tarvitse varta vasten varata aikaa harjoittelulle, sen kun vain nauttii musiikista, voi jopa laulella mukana. Kuunnelkaa tarkemmin myös juontajan rupattelua: se on yleensä ihan tavallista suomalaista puhekieltä.

- Televisio. Vaikka katsoisittekin venäläistä televisiota, ettekä missään tapauksessa halua jättää lempiohjelmianne katsomatta, suosittelen kuitenkin järjestämään hieman aikaa myös suomenkielisten ohjelmien katselulle tai edes sellaisille ohjelmille, joissa on suomenkielinen tekstitys. Valitettavasti hyviä suomalaisia elokuvia tai televisio-ohjelmia ei näytetä kovin paljon, mutta silti jokainen voi kyllä löytää jotakin. Katsokaa sellaista, mikä teitä kiinnostaa: dokumenttiohjelmia, urheilua, pelejä, talk-show- ja tosi-tv-ohjelmia... Ottakaa kirjastosta tai videovuokraamosta joku videofilmi – ja nauttikaa.

- Lukeminen. Sitä olen todellakin kokeillut itse - ja vieläpä hyvin usein. Lukekaa! Lukekaa ja vielä kerran lukekaa. Alussa se on uskomattoman vaikeaa, pitää koko ajan käyttää sanakirjaa (muuten, on varmaan hyvä olla kitsastelematta ja hankkia hyvä suursanakirja), kun lähes joka sana pitää etsiä. Usein tulee mieleen lopettaa koko homma; en enää koskaan avaa suomenkielistä kirjaa! Älkää lannistuko! Ajan myötä lukeminen muuttuu helpommaksi ja helpommaksi, ja sitten joskus te yllättäen huomaatte, että alatte jo nauttia siitä.

Mitä kannattaisi lukea? Se riippuu periaatteessa teidän omista mieltymyksistänne. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kaunokirjallisuutta ei ainakaan alussa kannata ottaa. Pitäkää mielessänne kaksi sääntöä: kirjan pitää olla sisällöltään mielenkiintoinen ja esitystavaltaan ymmärrettävä, jotta lukeminen ei loppuisi jo ensimmäiselle sivulle. Lukekaa ”kahden kärpäsen” periaatteella: valitkaa sellaista kirjallisuutta, joka teitä oikeasti kiinnostaa, olkoon se sitten psykologia, horoskoopit, kulinaria tai kissojen hoito - ja lukekaa suomen kielellä. Olen itse toiminut viime aikoina nimenomaan tällä tavalla. 

Lukekaa lehtiä. Se on vaikeampaa, koska lehdistön kieli on ihan oma maailmansa, mutta yrittäkää kuitenkin. Tässä toimii sama sääntö: artikkelin tulee kiinnostaa teitä. Lukekaa viihteellisiä aikakauslehtiä, vaikka ette yleensä niitä harrastaisikaan – tiedä vaikka löydätte jotain mielenkiintoista? Yleensä niiden kieli on tarpeeksi ymmärrettävää.

- Kanssakäyminen. Tietysti on niin, että oikeaa, elävää kanssakäymistä on vaikea korvata millään muulla. Minulla on tässä suhteessa ollut hyvä tuuri: pääsin heti suomalaiseen ympäristöön ja minun piti keskustella ihmisten kanssa suomeksi. Entä jos sellaisia mahdollisuuksia ei ole? Sitten niitä pitää luoda! Kenen kanssa sitten voisi harjoitella suomea? Kaikkein yksinkertaisinta se on kielikurssien opettajien kanssa. Ei kannata tyytyä tarkkaavaisen kuuntelijan rooliin. Kyselkää, vastatkaa, kertokaa, osallistukaa keskusteluun – olkaa tekemisissä ihmisten kanssa! 

Kaupan myyjien kanssa. Totta on, että suurissa supermarketeissa ei oikein pysty juttelemaan myyjien kanssa, mutta pienissä kaupoissa se onnistuu ihan hyvin. Kysykää neuvoa, kehukaa tavaroita, keksikää juttu, että teidän pitää löytää lahja... sanalla sanoen, leikkikää! Älkääkä ujostelko: jutteleminen kuuluu myyjien työtehtäviin.

Naapureiden kanssa. Pitää tunnustaa, että Suomessa läheiset suhteet naapurien välillä eivät ole tavallisia. Mutta jos on pienikin mahdollisuus saada aikaan kontakti, niin hyödyntäkää se. Esimerkiksi kun talossa järjestetään talkoot, niin se on erinomainen mahdollisuus tutustua lähemmin naapureihin!

Lasten opettajien kanssa. Tässä ei kommetteja tarvita. Yrittäkää myös tutustua lapsenne ystäviin ja heidän vanhempiinsa.

Muut kurssit. Ilmoittautukaa iltakursseille ja yhdistäkää mukava ja hyödyllinen. Tosin aerobic-tunneilla kanssakäyminen tuskin onnistuu, mutta vaikka posliininmaalauksessa tai kitaransoittoa opeteltaessa voi ihan hyvin saada uusia tuttavia.

Tärkeintä on olla aina avoin ja valmis kontaktiin! Ja missään tapauksessa ei kannata pelätä virheitä, kaikki tekevät niitä. Ja tehän opiskelette kieltä, eikö niin?

Tietenkään tässä ei ole mainittu läheskään kaikkea, mitä voi hyödyntää kielenopiskelussa. Luettelin vain jotain sellaisia juttuja, joita itse olen onnistuneesti käyttänyt. Jos teillä on vielä jotain omia tapoja ja konsteja – niin kertokaa niistä!

Svetlana Sivil

Siirry ylös