Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 8 ( 41 ) 2008
Ikkunan takana on myöhäinen syksy. Se ei ikävä kyllä ole kaikkein mukavin vuodenaika. Taivas on harmaiden, kylmien pilvien peitossa, aamusta iltaan käy tuima tuuli ja sataa jäätävästi ja kaiken lisäksi on vielä tämä synkkä syksyinen hämäryys. Ihminen osana luontoa reagoi herkästi sen muutoksiin. Siksi ei ihmetytä, että tähän vuodenaikaan jokainen meistä kokee jossain määrin masennusta ja muita kielteisiä tunteita. ”Ei valoa, ei valonpilkahdustakaan”, näin voidaan lyhyesti kuvata hyvin, hyvin monen ihmisen sieluntilaa.
Onneksi kaikki ei ole niin toivotonta ja synkkää. Me ymmärrämme hyvin, että tämä ajanjakso ei kestä ikuisesti. Syksyn jälkeen tulee talvi, sataa valkeaa lunta ja kaikki ympärillä alkaa näyttää aivan toisenlaiselta. Ei mustalta, vaan valkealta. Pitää vain olla kärsivällinen ja jaksaa odottaa hieman.
Herkullisia hetkiä!
Kunnioittavasti, Mosaiikki-lehden
päätoimittaja Tatjana Doultseva ja lehden innokas porukka