• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 31 ) 2016

Venäjän Kultainen rengas

Kultaisen renkaan reitti on yksi suosituimmista reiteistä Venäjällä eikä se ole kenellekään yllätys. Kun Euroopassa on ollut hieman rauhatonta, niin päätimme tänä kesänä järjestää matkan nimenomaan Kultaiselle renkaalle. Perinteisesti Venäjän Kultaiseen renkaaseen kuuluu kahdeksan kaupunkia: Vladimir, Ivanovo, Kostroma, Pereslavl-Zalesski, Rostov, Sergijev Posad, Suzdal ja Jaroslavl. Kaikki ne sijaitsevat kuudella hallintoalueella: Vladimirin, Ivanovon, Kostromin, Moskovan, Rjazanin ja Jaroslavlin alueilla.

Kuten asiaan kuuluu, niin kaikki nämä kaupungit kuuluivat myös meidän matkaamme. Paitsi Ivanovo, jonka jätimme vähemmälle huomiolle ja pysähdyimme sinne tekemään vain tekstiiliostoksia. Mutta kävimme sen sijaan Pereslavl-Zalesskissa ja Gus-Hrustalnyissa.

Sanon heti, että matkan järjestäminen ei ollut helppoa, ja se oli minulle henkilökohtainen huolenaihe ja jopa mielipahan aiheuttaja. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Matka onnistui erinomaisesti.

Olin eniten huolissani ryhmämme suomalaisista jäsenistä, joista kaksi ei puhunut sanakaan venäjää. Ja ryhmän vanhimmasta jäsenestä, joka oli yli 80-vuotias! Mukavaa oli, että me kaikki otimme lopulta hänestä esimerkkiä. Käyskennellessään korkeissa koroissaan reiteillämme, hän kulki ryhmän edellä. Reittimme lähti Pietarista ja meistä alettiin huolehtia heti. Eihän kenellekään tule yllätyksenä se, että Venäjällä rakastetaan ulkomaalaisia, joita me olimme.

Matkamme kulki kuuluisaa Vladimirin tietä, joka on myös nimetty Vladimirin poluksi ja jota käytettiin tuomittujen lähettämiseksi vankilaan Siperiaan. Vangit ”vietiin määränpäähän” pienissä joukoissa, kävellen, kahlittuina käsi- ja jalkarautoihin.

Ensimmäinen hotelli, jossa yövyimme, oli nimeltään Zolotoe Koltso (suom. Kultainen Rengas). Tässä hotellissa on majoittunut monia Venäjän tähtiä ja nyt myös me. Suuri monikerroksinen hotelli, jossa on hyvät olosuhteet.

Vladimirin kaupunki yllätti positiivisesti arkkitehtuurillaan, vihreydellään ja siisteydellään sekä kirkkojen määrällä, joita on noin 200! Vain luostareita on kaupungin alueella kolme. Vladimir on kaupunki-museo, missä sijaitsee ainutlaatuisia historiallis-arkkitehtuurisia muistomerkkejä 1100-luvulta: Uspenskin kirkko, Pyhän Demetriuksen katedraali ja Kultainen portti, jotka ovat Unescon maailmanperintökohteita. Jopa kaupungin sairaalarakennus, pankki ja kauppakeskus ovat arkkitehtuurimuistomerkkejä ja esi-isiemme rakentamia.

En haluaisi luetella kaikkea sitä, mitä näimme, vaan keskityn siihen, mikä kiinnosti ja hämmästytti. Kaikki ilman muuta miellytti, mutta tässä asioita, jotka jäivät erityisesti mieleen. Ensinnäkin, Suzdalin pieni kaupunki. Hyvin historiaa tunteva oppaamme tutustutti meitä mielenkiintoisesti ja huumorilla sen päänähtävyyksiin. Kävimme Suzdalissa ulkoilmamuseossa, Kremlissä, kävelimme kaupungin kaduilla, missä hevoset kuljettavat ihmisiä ja ravintolat tarjoilevat suzdalilaista simaa. Kuulimme hienoa laulua ja harpunsoittoa.

Kaduilla myytiin hilloa… kurkuista ja hunajasta. Olimme paikalla sopivasti kurkku-juhlien aattona, jota vietetään joka vuosi kaupungissa. Tänä päivänä se on yksi suosituimmista turistijuhlista. Suzdalin kurkkukarnevaalia tulee seuraamaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kävellessänne Suzdalissa olette yhtäkkiä kuin taikasauvan heilautuksesta saapuneet menneisyyteen. Kaupungissa on säilynyt historialliset värit ja kauneus: nämä hiljaiset kapeat kadut, kauppiaiden talot ja esikaupungin kirkot ja muinaiset luostarit.

Myöhemmin suuri ihastuksen aihe oli käynti Bogoljubovon niityllä, missä sijaitsee Pokrovan kirkko Nerl-joen suulla. Kirkko oli todella upea, jonne pääsee tulvivien rauhoitettujen niittyjen kautta. Saavuimme paikan päälle väsyneinä matkasta ja opas sanoi, että kirkolle pitää kävellä puolitoista kilometriä. Joku ei jaksanut väsymyksen takia lähteä, mutta suurin osa ryhmästämme lähti matkaan. Edessämme aukeni ihmeellisen kaunis niitty kilometrin mitalta ja kaukana siinsi kirkko. Venäläisessä kirjallisuudessa muuten törmää usein tulviviin niittyihin. Olen aina ajatellut, että näitä on niityt, joissa on runsaasti erilaisia kasveja ja monia kukkalajeja, ja niin se periaatteessa onkin, mutta ”tulvivia” ne ovat siksi, että niitty täyttyy vedellä joka vuosi.

Keväällä kirkolle voi päästä vain veneellä. Kirkko on toimiva ja viimeisin Andrei Bogoljubskin rakentamista kirkoista. Ihmeellinen paikka, missä jokaisen venäläisen tulisi käydä. Se on paikka, missä tankkaat henkistä voimaa ja kauneutta ja kirkon rauhoittavuus ja kauneus ikään kuin saavat sinut valtaansa. Ilman saarnaamista, se on totta. Ne olivat onnen minuutteja! Uskomattoman harmoninen kirkko, josta ulosmenon jälkeen tietämättäsi käännyt muutamia kertoja ja hyvästelet kuin rakkaasi kanssa. Jos olette menettäneet kiinnostuksen elämään ettekä tiedä mitä tehdä, niin kannattaa ehdottomasti suunnata matkalle Vladimirin maaseudulle ja käydä tässä kirkossa. Kirkko, joka astui sisääsi, levisi ja jäi asumaan sinne, täyttää muistosi jollain taikavoimalla.

Sitten matkamme jatkui Kostromiin Juri Dolgorukin ja Ivan Susaninin muistomerkeille ja merkittävän Pyhän Kolminaisuuden Ipatijevin luostarille. Luostari mainitaan ensimmäisiä kertoja aikakirjoissa vuonna 1432, mutta se on perustettu mahdollisesti jo paljon aiemmin. Sen alue koostuu kahdesta osasta: Vanhasta ja Uudesta kaupungista. Molemmat osat on ympäröity korkeilla kivimuureilla.

Gus-Hrustalnyin kristallimuseo sijaitsee myös kirkossa. Maltsovyjille omistettu museo avattiin vuonna 1983 ja tähän päivään mennessä se on yksi Gus-Hrustalnyin päänähtävyyksistä Vladimirin alueella. Se sijaitsee entisessä Georgioksen katedraalissa, joka on Benois’n suunnittelema ja sen sisällä on Vasnetsovin säilynyt työ Viimeinen tuomio. Pieni osa päänäyttelystä on omistettu tämän arvokkaan rakennuksen historialle, loppu on lasin ja kristallin runoelmaa. Museossa säilytetään tuotteita, jotka on valmistettu tehtaassa eri aikakausina. On todella mielenkiintoista katsella, miten tuotteiden vaatimukset ja normit ovat muuttuneet ajan mittaan. Ne ovat taiteen mestariteoksia. Tässä museossa on myös välttämätöntä käydä, vaikka ette olisikaan kiinnostuneet kristallista.

Oppaamme pitivät meistä kaikin tavoin huolta, minkä vuoksi emme päässeet pois ilman ostoksia. Matkalla Ivanovon kaupunkiin poikkesimme valtavan suurella basaarilla, missä oli vaatteita, kenkiä, pöytäliinoja ja paljon muuta. Tuotteita puuvillasta, pellavasta ja karttuunista. Hinnat olivat, anteeksi vain venäläiset, naurettavia. Kävimme myös kristalliesineitä myyvässä basaarissa. Joku osti jopa kattokruunun. Miksi lentää sen takia Prahaan? Näiltä basaareilta meidän pois saaminen oli luonnollisesti vaikeaa.

En maininnut vielä Levitanin maalauksesta kuuluisaksi tullutta kaupunki Pljosia. Kutsuisin näitä paikkoja satumaisiksi kauneutensa vuoksi. Tämä kuuluisa Koivikko on kuvattu Levitanin taulussa. Me näimme sen omin silmin!

”Ilta. Kultainen Pljos”, ”Sateen jälkeen” ovat töitä, jotka on tehty Pljosin kaupungissa Volgan rannalla, missä tällä hetkellä sijaitsee taiteilija-maisemamaalari Isaak Iljitš Levitanin kotimuseo.

Ja lopuksi haluaisin vielä kertoa viimeisestä satumaisesta paikasta, jossa kävimme. Se on Pyhän kolminaisuuden Sergievin lavra, suuri Venäjän ortodoksikirkon munkkiluostari, jolla on monivuosisatainen historia, ja se sijaitsee Moskovan alueella Sergiev Posadin keskustassa, Kontšur-joen rannalla. Pyhän kolminaisuuden Sergievin lavra on suuri Venäjän ortodoksikirkon opetus- ja tiedetoiminnan keskus sekä Moskovan teologisen akatemian sijaintipaikka. Luostarin Pyhässä Kolminaisuuden kirkossa sijaitsevat luostarin perustajan, munkki Sergei Radonežskin jäänteet. On tiedossa, että Sergii Radonežski siunasi Dmitri Donskin ennen Kulikovin taistelua, mikä saattoi tuoda tsaarille onnea Mamaita vastaan käydyssä taistelussa. Luostari hämmästytti eläväisellä tunnelmallaan. Kaikkialla oli munkkeja ja luostarin työntekijöitä ja he keskustelivat ihmisten kanssa. Samanaikaisesti kirkoissa pidettiin jumalanpalveluksia.

Vuosisatojen aikana Pyhän Kolminaisuuden Sergievin lavran alueelle on muodostunut ainutlaatuinen eri kausina tehtyjen rakennusten kokoelma, johon kuuluu yli viisikymmentä rakennusta ja rakennelmaa. Yhdessä päivässä ei ehdi näkemään kaikkea. Turistien, vieraiden ja pyhiinvaeltajien määrä yllättää. Luostarissa leivotaan leipää, painetaan kirjallisuutta ja maalataan ikoneita. Luostarin alueella sijaitsee kaksi pyhää lähdettä. Pyhän Kolminaisuuden lavran pyhää vettä voi ottaa mukaansa rukoushuoneesta tai avoimesta lähteestä. Me tietenkin otimme sitä mukaamme. Lounastimme luostarin ruokalassa. Tarjolla oli kalaborssia ja luostarissa leivottuja tuoreita sämpylöitä smetanan kanssa.

Matka oli tullut päätökseen ja saavuimme mukavalla Leo Tolstoille nimetyllä junalla Suomeen. Muistelemme kiitollisuudella oppaitamme ja ammattitaitoista kuskiamme Vladimiria Vladimirin kaupungista. Hän selvisi suurella ammattitaidolla Moskovan ruuhkista ja kuljetti meidät suoraan asemalle. Kiitos Alisa-yrityksen työntekijöille, jotka olivat kaikin tavoin kärsivällisiä, jotta matka onnistuisi ja olisi mahdollisimman mukava.

Toivotan kaikille uusia jännittäviä matkoja, ystävät! Vain näin me voimme vakuuttua siitä, miten kaunis ja monipuolinen maailma on!

Teksti ja kuvat: Margarita Niemi
Käännös: Maria Lepistö

Siirry ylös