• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 10 ) 2011

Mohammad Bajaurin haastattelu

Mohammad Bajauri on Tampereen maahanmuuttajaneuvoston jäsen ja Tampereen afgaanien kulttuuriyhdistys Aryana ry -kansalaisjärjestön puheenjohtaja. Mohammad saapui Suomeen 10 vuotta sitten ja kaikki nämä vuodet hän on asunut perheineen Tampereella. Hänellä on kuusi lasta.

- Mohammad, olkaa hyvä ja kertokaa, kuinka toimintanne kansalaisjärjestössä alkoi?

- Kun tulin Tampereelle, sain ajatuksen perustaa maanmiesten yhdistyksen. Aluksi yhdistys ei ollut rekisteröity, mutta toimi kuitenkin. Yhdistyksen vahvistuessa päätimme rekisteröidä sen virallisesti. Jo vuonna 2004 me toimimme virallisesti rekisteröityneenä yhdistyksenä.

- Mikä on yhdistyksen tärkein päämäärä?

- Meidän tärkein toimintamuotomme on oman kulttuurin ja äidinkielen säilyttäminen.

- Mitä kieltä Afganistanissa puhutaan?

- Afganistanissa on kaksi virallista kieltä, paštu ja dari, mutta maassa asuu hyvin paljon eri kansallisuuksia. Toinen tärkeä toimintamuoto on auttaa juuri Suomeen tulleita henkilöitä, jotka tarvitsevat tukea kotoutumisessa.

- Onko yhdistys suuri? Voitteko sanoa, kuinka paljon ihmisiä suunnilleen on mukana?

- Jäseniä on tällä hetkellä noin 80.

- Millaista konkreettista toimintaa yhdistyksenne harjoittaa?

- Voidaan mainita kolme päälinjaa: ensimmäinen on ikääntyneiden ihmisten auttaminen ja vierailut sairaiden luona, toinen on vastatulleiden auttaminen ja kolmas nuoristyö.

- Mohammad, voisitteko kertoa, millaista konkreettista apua yhdistyksenne voi tarjota?

- Tietenkin. Meidän kulttuurissamme on tapana auttaa sukulaisia tai naapureita, kun heillä on vaikeuksia elämässään. Yhdistyksessä on ryhmä ihmisiä, jotka vierailevat sellaisissa perheissä, jotka ovat juuri muuttaneet Suomeen tai ovat asuneet täällä vasta vähän aikaa ja jotka tuntevat paikallista elämää vain vähän. Tuollaisissa tilanteissa ihmiset tarvitsevat meidän apuamme. Sen vuoksi ryhmän jäsenet käyvät kodeissa ja perheissä kysymässä, millaista apua tarvitaan. Sen jälkeen yhdistyksen hallitus kokoontuu ja päättää, mitä konkreettista me voimme tehdä näiden perheiden hyväksi ja millaista apua voimme antaa.

- Entä mitä nuorisotyö pitää sisällään?

- Melko usein nuoret riitelevät vanhempiensa kanssa, koska eivät osaa esimerkiksi suunnitella ja käyttää rahaa järkevästi. Perheissä syntyy välillä myös muita erimielisyyksiä. Me keskustelemme nuorten kanssa ja annamme kuhunkin tilanteeseen liittyviä neuvoja.

- Toisin sanoen teiltä saa myös psykologista tukea?

- Myös niin voi sanoa.

- Kertokaa, millä varoilla yhdistyksenne toimii ja kuka auttaa teitä rahoitusasioissa?

- Me saamme kaupungilta hyvin vähän tukea; ehkä se liittyy siihen, että meidän on hyvin vaikeaa täyttää rahoitushakemuksia ja selittää kunnolla sitä, mihin tarvitsemme rahoitusta. Me keräämme rahat lähinnä itse, ihmiset lahjoittavat vapaaehtoisesti rahaa meidän toimintaamme. Yleensä sitä tapahtuu meidän järjestämissämme juhlissa.

- Juhlat ja kulttuuriperinteet kiinnostavat monia. Kertokaa, miten te vietätte juhlianne? Entä mikä on Afganistanin tärkein kansallisruoka?

- Kuten kaikilla kansoilla, myös meillä on omia perinteitä sekä juhlia, jotka järjestämme omin voimin. Niiden järjestämiseen käytämme esimerkiksi kaupungin musiikkisalia tai luentosalia. Me valitsemme musiikin itse, esittelemme afgaaninaisten käsitöitä, tanssimme ja valmistamme kansallisruokaa. Meillä tehdään mielellään pilahvia ja kebabia. Meillä on myös omia laulajia, jotka esiintyvät juhlissamme. Erityisesti haluan kiittää Atanas Aleksovskia hänen meille antamastaan avusta.

- Mohammad, voisitteko kertoa, miten teidän oma kotoutumisenne Suomeen on sujunut?

- Alussa oli hyvin vaikeaa.

- Voitteko kertoa, missä nimenomaan oli vaikeuksia?

- Ensimmäinen on uskonto. Meillä Afganistanissa on kaikilla sama uskonto, mutta täällä Suomessa on monia eri uskontoja. Siksi sen ymmärtäminen ja hyväksyminen oli hyvin vaikeaa. Toinen on erilainen kulttuuri; naiset ovat liian vapaita ja he pukeutuvat toisella tavalla. Välillä ei liikkuessaan tiedä, millä tavalla katsoa ihmisiä. Kulttuurierot eurooppalaisten ja itäisten maiden välillä ovat kuitenkin hyvin suuria. Sen lisäksi monet maanmiehet olivat tänne tullessaan lukutaidottomia, ja he tarvitsivat ja tarvitsevat yhä edelleen ohjausta siihen, mihin suuntaan pitäisi mennä. Hehän menevät sinne, minne heitä ohjataan. Sitten piti vielä opiskella uusi kieli. Alussa oppiminen ja ymmärtäminen oli hyvin vaikeaa. Sitten vähitellen alettiin ystävien ja naapureiden kanssa puhua hieman suomea. Maanmiestemme joukossa on paljon ikääntyneitä ihmisiä, jotka eivät käy missään, vaan ovat koko ajan kotona - se on myös ongelma. Alussa kun tulimme tänne, saimme paljon apua pakolaisten vastaanottokeskuksesta, meille opetettiin matematiikkaa ja muita aineita. Opetettiin myös suomen kieltä. Mutta nyt Tampereen vastaanottokeskus on suljettu, ja me jäimme ilman sieltä saatua apua. Myös ilmasto-olosuhteet tuottavat ongelmia. Kuten tiedätte, meidän ilmasto on huomattavasti lämpimämpi kuin Suomessa.

- Onko teillä tuttuja maanmiehiä, jotka ovat kotoutuneet tänne hyvin?

- Kyllä, tietenkin. He ovat lääkäreitä. He ovat työssä esimerkiksi Hatanpään ja Ylöjärven sairaaloissa. On myös maanmiehiä, jotka ovat avanneet omia ravintoloita. Heitä on noin kymmenen. Nuoret tytöt, jotka ovat saaneet koulutuksen Suomessa, ovat töissä lähihoitajina; on myös kielenkääntäjiä, linja-auton- ja taksien kuljettajia.

- Mistä pidätte suomalaisessa yhteiskunnassa?

- Pidän demokratiasta ja siitä, että asioihin ei sekaannuta. Kukaan ei määrää, miten tulee pukeutua ja miten pitää elää. Minun mielestäni suomalaiset muuttuvat hyväntahtoisemmiksi sen jälkeen, kun ovat tutustuneet ihmisiin lähemmin. Niin, ja haluan vielä mainita sen, että Tampereella on olemassa myös muita afganistanilaisten yhdistyksiä, me emme ole ainoita.

- Mohammad, sallitteko, että esitän teille henkilökohtaisen kysymyksen. Jumala on antanut teille paljon lapsia, miten heidän asiansa ovat järjestyneet Suomessa?

- Lapset ovat löytäneet paikkansa. Minulla on heitä kuusi. Yhdestä pojasta tuli kielenkääntäjä ja taksikuski, ja tytär on lähihoitaja. He ovat kaksosia ja ovat molemmat jo töissä. Kaksi muuta tytärtä on myös töissä, ja vielä yksi poika päätti ammattiopintonsa Orivedellä ja on nyt työharjoittelussa. Kaikkein nuorin poika valmistui 9. luokalta.

- Kertokaa lukijoillemme joku mielenkiintoinen tapaus omasta elämästänne.

- Meidän kulttuurissamme on aina tapana auttaa muita. Kun muutimme asumaan uudelle asuinalueelle, meidän oli pitkään vaikeaa löytää yhteistä kieltä naapureiden kanssa. Mutta sitten tutustuimme erääseen naiseen, Aleksandraan. Hän tuli meille käymään ja auttoi kaikessa. Hän auttoi virallisten papereiden kääntämisessä ja muiden asioiden hoitamisessa. Hän osasi olla myös lasten kanssa. Hänestä tuli meille hyvin läheinen, ja me sanomme häntä mummoksi. Hän myös laulaa meidän kanssamme, ja vietämme yhdessä juhlia; me rakastamme häntä kovasti. On meillä myös suomalaisia ystäviä. Esimerkiksi Pasi, häneltä voi kysyä mitä vaan ja hän auttaa aina.

- Mitä te haluaisitte toivottaa tai sanoa Mosaiikki-Tampere-lehden lukijoille?

- Haluaisin, että sekä valtion laitokset että ihan tavalliset suomalaiset ymmärtäisivät meitä paremmin. Älkää kiirehtikö tuomitsemaan tai torjumaan meitä, jos emme ole tarpeeksi samanlaisia kuin te tai jos meillä on toinen uskonto! Antakaa meille aikaa katsella ympärillemme ja ymmärtää, miten ja millaisten lakien mukaan ihmiset elävät täällä, sekä aikaa hyväksyä tämä meille uudenlainen elämä. Ulkomaalaisten mieleen jää pitkäksi aikaa sekä paatunut sydän että se kylmä asenne, johon he joutuvat törmäämään jokapäiväisessä elämässä. Virallisilta tahoilta joutuu odottamaan oleskelulupaa pitkän aikaa; monet eivät kestä sellaista jännitystä ja sairastuvat. Epämääräisyyden tilassa on vaikea elää.

Toimitukselta:

Mohammad osaa venäjää ja antoi sen vuoksi haastattelun venäjäksi, mutta hänen oli välillä vaikeaa vastata kysymyksiini tarkasti, koska venäjä ei ole hänen äidinkielensä. Mosaiikki-Tampere-lehden toimitus kiittää Mohammadia tästä haastattelusta.

31.5.2011.

Haastattelu: Margarita Niemi, Tampere.

Siirry ylös