Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 2 ( 10 ) 2011
Toisen maailmansodan aikaiset patsaat ja muistomerkit ovat jo kauan muistuttaneet surullisella tavalla meitä täällä asuvia niistä ankarista vuosista.
Vuonna 1991 Tampereen Venäläinen klubi pystytti vielä yhden muistomerkin kaatuneille sotilaille Längelmäelle, joka sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Tampereelta. Sen pystyttämiseksi Suomeen tarvittiin paljon työtä ja neuvotteluja eri organisaatioiden ja virastojen kanssa. Berikovien, Boriksen ja hänen vaimonsa Marjatan, uutteruuden ansiosta arkistoista löydettiin ja kerättiin kaikki tarvittavat materiaalit. Muistomerkin pystytyspaikalle haudattiin sodan aikana 260 sotavankia. Heidän tomunsa lepää nyt metsänreunassa, hiljaisuudessa ja rauhassa. Perinteen mukaan joka vuosi Muistopäivänä soi surun kello. Muistomerkille lasketaan kukkia, ja kaikkien viime sodassa kaatuneiden muistoa kunnioitetaan hetken hiljaisuudella.
Muistomerkki suunniteltiin ja pystytettiin moskovalaisen Rodina-kansalaisjärjestön myötävaikutuksella ja suomalaisten viranomaisten rahallisella tuella. Muistomerkki on tehty kirgisialaisesta graniitista, ja sen on suunnitellut moskovalainen arkkitehti Andrei Dolgih.
Toinen maailmansota päättyi yli kuusikymmentä vuotta sitten, mutta silti ei saa unohtaa niitä lukemattomia menetyksiä, jotka koskettivat lähes kaikkia maailman maita. Ja yhä edelleen on olemassa nimettömiä hautoja. Saammeko koskaan tietää kaikkien kaatuneiden ja kadonneiden ihmisten nimiä? Pystyvätkö omaiset, joiden läheisiä kaatui heidän puolustaessaan maailmaa fasismilta, löytämään isiensä ja isoisiensä haudat kunnioittaakseen heidän maallisia jäännöksiään?
Lopuksi haluan todeta, että Tampereen Venäläisen klubin jäsenet ovat ottaneet muistomerkin hoidon omalle vastuulleen. Heidän ansiostaan muistomerkin ympäristö on hyvin hoidettu.
Margarita Niemi, Tampere