• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 9-10 ( 121-122 ) 2016

Humalassa – milloin, missä, kenen kanssa ja kuinka paljon?

Julkaisijana ånni-tiimi @ 24.5.2016

Katsoin juuri videopätkän, jossa alakoululaiset saivat tehtäväkseen näytellä humalaista. Alkuun kevyesti naurattaa, onpas ne lapset suloisia ja hassuja. Pidemmälle katsoessani kuitenkin tunnen puristavan tunteen kasvavan rinnassa. Alkaa ahdistamaan.

Katso kirjoituksessa mainittu video tästä: http://xn--nni-tla.fi/videoita/
www.youtube.com/watch?v=WIpX77Z1dqA

Miksi nuo lapset tietävät humalasta noin paljon? Noin tarkkaan? Missä he ovat nähneet oksennusta kakovia, maassa rymyäviä, huutavia ja itkeviä ihmisiä? Mieleen palaa omat muistot lapsuudesta. Olisin osannut näytellä humalaista tuon ikäisenä vähintäänkin yhtä taitavasti. Muistan liiankin hyvin sen saman ahdistavan tunteen rinnassa joka syntyi videotakin katsellessa. Muistan ne kysymykset, miksi tuo aikuinen haisee? Miksi sen silmät on niin oudot? Miksi se tuntuu niin pelottavan turvattomalta ja vieraalta vaikka onkin ihan tuttu ihminen tai pahimmassa tapauksessa, oma isäni tai isoisäni.

Moni alkoholia reippaammin lasten seurassa käyttävä on kokenut sen ongelmakäytöstä johtuvia haittoja itsekin lapsena. Eivätkö he muista sitä kamalaa tunnetta? Sitä pienen lapsen avutonta tunnetta, jolle ei lapsi itse osaa antaa minkäänlaista selitettä tai syytä?

Omat lapseni ovat vielä pieniä 1,5 v ja 3 v. He eivät kyseenalaista jos sanon, ettei äitin saunaolutta saa maistaa. Isompi tyttöni alkaa kuitenkin lähestyä ikää jossa jokaista annettua vastausta seuraa loputon määrä kysmyksiä ”miksi?”. En halua piilottaa heiltä alkoholia enkä tehdä siitä tabua. Haluaisin opettaa heille terveen ja järkevän tavan käyttää sitä, niin kuin mielestäni itsekin teen, jos sellaista nyt edes on, kuka sen määrittää? Humalassa en halua koskaan olla alaikäisten lasteni edessä.

Aihe on kuitenkin minulle ristiriitainen. Kaikista lapsuuden ikävistä kokemuksistani huolimatta, onnistuin luomaan mielestäni terveen suhteen alkoholiin. Olen aikuisiällä viettänyt iltoja oman äitini kanssa posket hieman punoittaen ja viinipäissä hihitellen. Voisin hyvin viettää samanlaisia iltoja omien tyttöjen kanssa jos heille alkoholi edes maistuu kun SE ikä koittaa. Alaikäisen lapseni edessä en halua humalassa olla, miksi täysi ikäisen lapseni edessä voisin? Missä vaiheessa minun tulisi kuitenkin keskustella lasteni kanssa tästä tilasta jota humalaksi kutsutaan? Silloin kun he kohtaavat ensimmäisen humalaisensa?

Huomaan puolustelevani omaa humalaani, se on vain pieni ”tuiteri”, pieni ”sievä”. Kaatokännissä minua ei nähdä! Ei lasten eikä aikuisten edessä! Kuinka humalassa missäkin ja kenen kanssa on sopivaa? Jokainen tuunatkoon siitä itselleen sopivan yhdistelmän. Lasten kanssa kännissä ei olla koskaan.

Teksti: Liisa Vesa
Kirjoittaja on terveydenhoitajaopiskelija
Metropolian ammattikorkeakoulussa.
Hän tekee työharjoitteluaan EHYT ry:ssä.

Lähde: http://ånni.fi/vinkkipankki/

Kirjoitus on alunperin julkaistu EHYT ry:n:
www.ehyt.fi/fi/blog/

Venäjännös: Lidia Popova

Siirry ylös