• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 5 ( 97 ) 2014

PORRASSALMI 225

Porrassalmen taistelun alkuperäisellä paikalla järjestettiin taistelun 225-vuotispäivän muistoksi upea sotahistoriallinen taistelunäytös 14.6.2014.

Näytökseen osallistui 150 historian harrastajia vanhoissa univormuissa musketteineen, tykkeineen ja ratsuineen. Tapahtuma toteutettiin vapaaehtoisvoimin yhteistyössä mm. puolustusvoimien, jalkaväkimuseon ja paikallisten maanpuolustusjärjestöjen kanssa. Rekvisiitta tuli sotahistorianharrastajien mukana. Tykkimiehet ja tykit tulivat Haminan Asekerho 93:sta ja Jyväskylän Rautpohjan tehtaalta. Uudenmaan Rakuunakillasta paikalle saapui ratsuväkeä hevosineen ja Uudenmaan Karoliinit saapuivat paikalle musketteineen.

Porrassalmi 225 -taistelunäytöksen järjesti Savon Sotilasperinneyhdistys Porrassalmi ry yhteistyössä yhteistoimintakumppaneidensa kanssa. Näytöksen tavoitteena on tehdä Mikkelin sotilashistoriaa ja -perinteitä tunnetuksi elävällä tavalla yhdistyksen tavoitteiden mukaisesti.

Näytöstä johti Pertti Ruotsalainen, historia-asiantuntijana toimi FT Heikki Kupiainen, sotilasasiantuntijoina yleisesikuntaeverstit Jukka Röyti ja Markku Riittinen sekä näytelmällisenä ohjaajana ohjaaja Ilkka Korhonen.

Porrassalmen taistelun muisto elää suomalaisten kollektiivisessa muistissa. Kustaan sodaksi (1788–1790) kutsutussa sodassa ruotsalais-suomalaiset joukot löivät 13.6.1789 Mikkelin pitäjän Porrassalmella moninkertaisesti vahvemmat venäläiset joukot. 650 suomalaista sotilasta torjui Savoon suuntautuneen monituhantisen venäläisarmeijan hyökkäyksen. Hyökkääjän tavoitteena oli lyödä puolustaja ja vallata Mikkeli. Venäläisen kenraali Ivan Michelsonin joukot eivät ylivoimastaan huolimatta pystyneet lyömään sitkeästi asemiaan Porrassalmen pohjoisrannalla puolustaneita suomalaisia.

Kustaa III:n suosio oli 1780-luvun loppupuolella alamaissa. Aiemmissa sodissa menetettyjen alueiden ja Ruotsin mahdin takaisinsaanti olivat houkutteleva mahdollisuus kuninkaan aseman vahvistamiseksi. Tilaisuus tuli, kun Venäjä joutui sotaan Turkin kanssa vuonna 1787. Kustaa valmisteli rajaseudulle Puumalaan venäläisiksi pukeutuneiden ruotsalaissotilaiden tekemää rajaloukkausta. Samaan aikaan venäläispartio eksyi Puumalan Vuolteensalmessa rajan väärälle puolelle ja 28.6.1788 syntyi pieni kahakka, joka antoi syyn Ruotsille ja Savon Prikaatille hyökätä rajan yli ja aloittaa tuolloin Venäjään kuuluneen Olavinlinnan piiritys.

Kustaa III tarkoituksena oli syöstä Venäjän Katariina Suuri valtaistuimelta. Hän suunnitteli nopeaa iskua Pietariin, mutta Venäjän laivaston lyöminen Suursaaren edustalla epäonnistui ja kun hyökkäys Haminasta Viipurin kautta Pietariin ei edes kunnolla alkanut upseeriston haluttomuuden vuoksi, jäivät kesän 1788 sotatoimet vähäisiksi.

Seuraavana vuonna Venäjä otti aloitteen käsiinsä ja hyökkäsi kolmesta kohdin yli rajan 10.6.1789. Suomenniemeltä Ristiinaan marssineet venäläiset yritettiin pysäyttää Ristiinan Kyyrössä 11.6., mutta pieni puolustajien joukko ei pystynyt torjumaan vihollista.

Kyyröstä vetäytyviä joukkoja ryhmittyi Mikkelin Porrassalmelle, johon päätettiin muodostaa puolustusasema. Harjun korkeimmalle kohdalle rakennettiin hirsistä ja maasta rintasuoja ja puusto kaadettiin sen etupuolelta. Savon Prikaatin komentaja eversti Curt von Stedingk odotti hyökkäystä Porrassalmen länsipuolelta Tuukkalan kautta ja siirtyi puolustusaseman tarkastettuaan sinne. Hän ei uskonut, että venäläiset olisivat edenneet tien suunnassa, olihan kapea salmi hyökkääjälle epäedullinen paikka. Porrassalmea puolusti Jakob Gripenbergin johdolla noin 650 miestä Savon Prikaatista ja Porin Rykmentistä. Venäläiset saapuivat aamuyöllä Porrassalmen etelärannalle aloittaen tykkitulen, johon puolustaja vastasi. Hyökkääjän jalkaväki levittäytyi ja pyrki salmelle, mutta puolustajan tuli esti sen ylityksen. Aamupäivän lopulla puolustajan tykeiltä loppuivat ammukset ja tykit vedettiin asemasta. Tällöin henkikrenatöörirykmentti lähti hyökkäykseen salmen yli edeten aina rintavarustukselle saakka. Kiivaassa lähitaistelussa hyökkäys torjuttiin ja vihollisen oli pakko vetäytyä salmen taakse. Taistelu jatkui pääasiassa tykkitulena. Illalla puolustaja sai lisävoimia ja hyökkääjä vetäytyi Ristiinan suuntaan. Taistelua Porrassalmella kesti kaikkineen noin 20 tuntia. Taistelussa ammuttuja tykinkuulia löytyy edelleenkin viereisiltä pelloilta.

Tulokseton lopputulos

Kuusi päivää myöhemmin venäläiset hyökkäsivät Tuukkalan kautta, kuten Stedingk oli alun perin olettanut, ja onnistuivat valtaamaan Mikkelin kirkonkylän. Savon joukot peräytyivät Joroisiin. Heinäkuun lopulla onnistuttiin venäläiset lyömään Parkumäen taistelussa Rantasalmella ja Savo saatiin vallattua takaisin. Koko sota päättyi Kotkan edustalla käytyyn Ruotsinsalmen voittoisaan meritaisteluun heinäkuussa 1790. Rauha solmittiin Värälässä ilman rajamuutoksia.

Venäläisiä joukkoja johti Savon Prikaatin ensimmäinen komentaja, Kustaa III kanssa välinsä rikkonut ja Venäjän Katariina Suuren palvelukseen siirtynyt Göran Magnus Sprengtporten. Hän oli myös keskeisesti Anjalan liiton takana ja laati suunnitelman Suomen irtautumisesta Ruotsista. Sprengtportenin komentajakaudella Savon joukoissa uusittiin taktiikkaa ja tehtiin kartoitustöitä. Lisäksi hän piti omilla varoillaan Ristiinan Brahelinnan everstinvirkatalossa sotakoulua. Sprengtporten haavoittui Porrassalmen taistelussa, ja hänen sanojaan ”omat koirat purivat” on toistettu suomalaisissa historian- ja oppikirjoissa läpi vuosikymmenten.

Porrassalmen museotie on säilyttänyt alkuperäisen linjauksensa poikkeuksellisen hyvin yli 200 vuoden ajan. Se nimettiin valtatie 13:ksi vuonna 1938, kun Suomen tiet luokiteltiin. Mikkelistä Lappeenrantaan johtavana valtatienä se oli aina vuoteen 1960, jolloin tie oikaistiin kulkemaan Tuukkalan kylän läpi nykyiselle paikalleen ja Porrassalmentie jäi paikallistieksi. Museotieksi se määriteltiin vuonna 1982. Tien varrella sijaitsee tiettävästi Suomen ainoa, alkuperäisellä paikallaan oleva manttaalikivi, joka kertoo talonpoikaisten tienylläpidon rajoista.

Nykyisen museotien kävijät kohtaavat harjulla kulkevalta reitiltä taistelun muistomerkin lisäksi ikivanhan kulttuurimaiseman, johon sulautuvat mm. Annilan kartano ja golfkeskus, Kyyhkylän kartanoalue sekä Moision ja Tuukkalan alueet.

Lähde:http://visitmikkeli.fi/stedingk

Kuvat: Tatjana Doultseva

Siirry ylös