Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 8-9 ( 100-101 ) 2014
Suomessa puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta ja välttämättömyydestä suhtautua suvaitsevasti niitä kohtaan, jotka eivät ole kanssasi samanlaisia, tarpeesta olla huomioonottava ja ymmärtäväinen sekä osata ottaa ihmiset sellaisina kuin he ovat...
Matkustan usein työasioissa Helsinkiin. Tunnen kaupunkia kuitenkin vähän, koska suurin osa tapahtumista järjestetään keskustassa tai sen lähettyvillä. Kerran minun piti päästä täysin vieraaseen paikkaan. Pelkäsin kulkevani väärään suuntaan ja päätin kysyä tietä ohikulkijoilta. Nähdessäni ystävällisen näköisen naisen, joka käveli minua kohti, käännyin hänen puoleensa. Kun hän kuuli suomen kieltäni, ystävällisen oloisen naisen ilme muuttui täysin ja kivettynyt ilme kasvoillaan hän kulki ohitseni. En voi sanoa, että olisin järkyttynyt, mutta sitä vastoin yllätyin. Kumma juttu, miten mukava lempeä nainen muuttui sekunnissa ilkeäksi ja epämiellyttäväksi. Päätin jo jatkaa matkaani, kun kuulin vierestäni kysymyksen suomeksi: ”Mitä etsitte?” Lyhyt, tavallisen näköinen nainen seisoi lähelläni ja katsoi minuun lämpimällä katseellaan. Kuullessaan, mitä katua olin etsimässä, hän alkoi selittää kärsivällisesti ja yksityiskohtaisesti, minne minun pitäisi mennä. Lopuksi hän vielä kysyi, olenko ymmärtänyt kaiken. Me lähdimme eri suuntiin toivottaen toisillemme hyvää päivän jatkoa.
Voiko suvaitsevaisuutta siis oppia kuuntelemalla tai lukemalla tästä aiheesta kertovia artikkeleita? Minun mielestäni ei voi. Hyvyys ja toisten huomioiminen joko elävät ihmisen sydämestä tai sitten eivät. Ja tällöin sydäntä voi sanoa kovaksi. Jokainen meistä vastaa itse siitä, millainen on. Jokainen meistä voi muuttaa itseään paremmaksi, jos vain haluaa. Uuteen vuoteen ei ole enää kovin paljon aikaa. Mutta siihen on kuitenkin riittävästi aikaa, että ehtisi vielä tänä vuonna tulla mukavammaksi, ymmärtävämmäksi, huomioivammaksi ja suvaitsevammaksi.
Kunnioittavasti, Tatjana Doultseva,
Mosaiikki-lehden päätoimittaja
Suomennos: Maria Lepistö