• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 5-6 ( 67-68 ) 2011

Vapaapäivän reissuja

Laivamatkalla päiväksi Tukholmaan

Tällä kertaa ehdotan teille pientä matkaa Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan jollakin Viking Linen (tai Silja Linen) matkustajalaivalla. Ruotsiin tehtävät laivamatkat ovat yleensä aika lyhyitä: kaksi yötä vietetään laivalla ja päivä Tukholmassa. Sen vuoksi tämä sopii ihan hyvin vapaapäivän reissuja -teeman raameihin. Uskallan vakuuttaa teille, että myös näin lyhyt matka voi olla hyvin mielenkiintoinen, sillä Ruotsissa on paljon nähtävää. Niin paljon, että yksi päivä on aivan liian lyhyt aika tutustua niihin. Haluatte varmasti käydä siellä yhä uudelleen ja uudelleen. Olen itse käynyt Tukholmassa kaksi kertaa ja voin sanoa, että olen nähnyt vain pienen siivun siitä, mitä haluaisin nähdä. Siitä huolimatta kävin tutustumassa osaan tärkeimmistä kohteista, jotka oli etukäteen merkitty karttaan ja jotka sisällytin omaan matkasuunnitelmaani.

Ensikertalaisille

Mistä kannattaa aloittaa matka uuteen ja tuntemattomaan maahan? Miten matkaan pitäisi valmistautua? Ja yleensäkin, millainen matka kannattaa valita: ryhmämatka vai omaehtoinen tutustuminen kohteeseen, niin sanotusti ”reppumatkailijana”? Tähän on vaikea vastata yksiselitteisesti: molemmissa on omat plussat ja miinukset.

Mielestäni ensimmäisellä kerralla on ehkä parasta matkustaa opastetun ryhmän kanssa. Teille näytetään tärkeimmät nähtävyydet, teidät viedään kaupunkikierrokselle (yleensä linja-autolla) ja saatte vinkkejä siitä, mistä mitäkin voi ostaa ja missä voi käydä syömässä. Teidän ei tarvitse itse huolehtia näistä asioista ja vilkuilla koko ajan kelloa peläten, että myöhästytte laivasta. On vain muistettava yksi sääntö: ei kannata jäädä jälkeen omasta ”laumasta”, jossa on teidänkaltaisianne ryhmämatkalaisia. Tuollaiset tutustumiskäynnit ovat yleensä suhteellisen pinnallisia. Eikä reittiä voi valita itse, vaan se tarjotaan valmiina. Aikaakin on yleensä liian vähän, ja kaikkeen pitää tutustua kulkemalla pikaisesti kohteiden ohi, välillä jopa juosten.

Ensimmäisellä kerralla on silti parempi matkustaa ryhmän tai kokeneemman matkailijan kanssa. Kun tutustutaan kaupunkiin (maahan) ensimmäistä kertaa, niin myös sillä tavalla näkee ihan tarpeeksi.

Itse toimin juuri tällä tavalla. Ensimmäinen matkani Tukholmaan oli ryhmämatka, ja toisella kerralla matkustin Ruotsiin perheeni kanssa, koska minulla oli jo jonkinlainen käsitys kaupungista ja maasta.

Vielä eräs neuvo: ennen matkalle lähtöä kannattaa tutustua maahan (kaupunkiin) esimerkiksi internetin avulla. Sieltä voitte ”onkia” käytännöllisesti katsoen kaikki olennaisimmat tiedot maasta: lait, perinteet, kieli, valuutta jne. Varmaankin tärkeintä olisi laatia itselleen alustava reitti niistä paikoista, joihin haluaa tutustua. Karttoja saa yleensä laivalta, muistakaa napata se mukaanne! Haluan korostaa, että lähes kaikissa Euroopan pääkaupungeissa on kartan avulla helppo liikkua, ja kiinnostavien paikkojen löytäminen ei ole vaikeaa edes aloittelijalle.

Perillä Tukholmassa

Ruotsissa, kuten monissa muissakin maissa, voi maan oman kielen lisäksi käyttää englantia. Sen vuoksi ennen matkaa ei ole lainkaan välttämätöntä opetella ruotsia. Riittää kun osaa englantia tai ottaa mukaansa englanninkielisen keskusteluoppaan. Ainoastaan kaduista, saarista ja kaupunginosista pitää käyttää niiden ruotsinkielisiä nimityksiä. Se on hieman epämukavaa, koska ruotsalaisia nimiä on yleensä vaikea lausua. Silti riittää kun tuntee muutamien äänteiden erityispiirteet, loppujen kanssa kyllä pärjää.

Muuten, kun olimme toista kertaa Tukholmassa, niin olin miellyttävästi yllättynyt törmätessäni venäjänkielisiin nuoriin, jotka pitelivät käsissään kylttejä, joihin oli venäjäksi kirjoitettu tarjouksia kaupunkikiertoajeluista venäjän kielellä.

Muutama sana valuutasta. Ruotsi on eräs niistä muutamista EU-maista, joissa paikallinen väestö ei ole halunnut siirtyä euroon, ja hallitus - kansan mielipidettä kuunnellen - päätti säilyttää kansallisen valuutan eli Ruotsin kruunun. Se on eräs pieni hankaluus matkailijoita ajatellen; he joutuvat vaihtamaan rahaa ja ”sopeutumaan” hintoihin, jotka on merkitty kruunuina. Tämäkin hankaluus on suhteellinen, sillä rahaa voi vaihtaa jo laivalla, ja monissa tukholmalaisissa kaupoissa tavaroiden hinnat on merkitty myös euroina.

Kerron seuraavaksi hieman nähtävyyksistä. Toistan, että Tukholmassa niitä on hyvin paljon, ja siksi kerron tässä niistä, joihin itse olen ehtinyt tutustua ja joita voin eritysesti suositella teille.

Kuninkaanlinna

Ruotsi on kuningaskunta, jota myös nykyään hallitsee kuninkaallinen dynastia. Sen vuoksi pääkaupungissa on tietenkin kuninkaanlinna, eikä vain yksi, vaan niitä on neljä (ja muita on vielä vaikka kuinka paljon). Kaikkein mielenkiintoisin niistä on tietenkin kuninkaan residenssinä toimiva palatsi.

Siellä järjestetään päivittäin kuninkaallisen kaartin vahdinvaihto: se on värikäs näytös, jossa yhdistyy sotilasparaatin ja musiikkishown elementtejä. Kaartilaiset, rakuunat, ulaanit, kyrassieerit ja jalkaväki marssivat ohi pukeutuneina 1700-1800-lukujen kansallisiin sotilasasuihin samalla kun sotilasorkesteri soittaa marssia. Lopussa on epätavallinen näytös, johon kuuluu klassisten marssien lisäksi muutama jatsahtava potpuri Beatles- ja Abba-yhtyeiden repertuaareista. Vahdinvaihto on hyvin mielenkiintoinen näky, ja se tekee myönteisen vaikutuksen yleisöön. Korostan, että tuo seremonia on Tukholman keskustan suosituimpia turistitapahtumia. Sen vuoksi linnan edessä oleva aukio on aina täynnä kansaa jo keskipäivällä.

Itse linna on myös mielenkiintoinen ja suosittelen tutustumaan myös kuninkaallisiin oleskelutiloihin ja saleihin. Tosin linna ei ole joka päivä auki vierailijoille. Vaikka kuninkaallinen perhe ei asukaan tässä linnassa, niin he ovat siellä suhteellisen usein kuninkaallisilla asioillaan. Sen vuoksi linna on noina päivinä suljettu kansan uteliailta katseilta, jotta hallitsijoita ei häirittäisi.

Skandinavian Venetsia

Paikka (saari) jossa kuninkaallinen residenssi sijaitsee, on nimeltään Gamla Stan. Saari on vanhan kaupungin keskus, ja se on hyvin mielenkiintoinen paikka turisteille: paljon vanhaa arkkitehtuuria ja muistomerkkejä, kirkkoja, museoita ja teattereita... Majesteettiset, hieman raskaan-oloiset, mutta raskaudessaan vaikuttavat palatsit ovat veden ympäröimiä.… Muuten, Tukholma sijaitsee 14 saaresta koostuvassa saaristossa, ja sen vuoksi siellä on paljon vettä, mikä tuo kaupungin arkkitehtoniseen olemukseen erityistä viehätystä. Olen jopa kuullut, että kaupunkia on sanottu kolmanneksi Venetsiaksi. Eli Euroopassa on ensimmäinen - Italian Venetsia, toinen - Pohjolan Venetsia (Pietari) ja kolmas - Skandinavian Venetsia (Tukholma).

Djurgården

Tukholmaa sanotaan myös Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, tämä nimitys annettiin kaupungille 1900-luvun lopussa. Olen siitä täysin samaa mieltä. Etenkin sen jälkeen, kun kävin omaperäisellä Djurgårdenin saarella. Minkä vuoksi saari on kuuluisa? Siellä on neljä museota: museolaiva Wasa, Nordiska museet, lastenmuseo Junibacken ja tietenkin Skansen, maailman vanhin ulkoilmamuseo. Näiden maailmankuulujen turistikohteiden lisäksi saarella on myös paljon muita, esimerkiksi Biologinen museo, Oceanarium, Akvarium, Eläintarha ja Tupakkamuseo. Siis tavattoman paljon! Kaikkeen tähän ei yhden päivän aikana tietenkään voi tutustua. Sen vuoksi piti valita ne paikat, jotka vaikuttivat kaikkein mielenkiintoisimmilta.

Museolaiva Wasa

Jotta voisi ymmärtää tämän museolaivan ainutlaatuisuuden, pitää palata Ruotsin historialliseen menneisyyteen, tarkemmin sanottuna 1600-luvulle.

Sunnuntaina, 10. elokuuta vuonna 1628, kuten historioitsijat ovat kertoneet, Tukholman satamaan oli kokoontunut valtava määrä töllistelijöitä. Eikä siinä ollut mitään ihmeellistä: tuona päivänä Ruotsissa nimittäin juhlittiin kuningaskunnan ylpeyttä ja ”pelotetta” eli valtavan, 64 kanuunalla varustetun Wasa-laivan juhlallista vesillelaskua. Laituri oli täynnä kaupunkilaisia ja vieraita, sekä roskaväkeä että hoviylhäisöä, katsojien joukossa nähtiin myös kuningasperheen jäseniä itse Kustaa II Adolf Vaasan johdolla (jotkut historioitsijat muuten väittävät, että kuningas oli poissa tuona päivänä; hän oli niin sanotusti kuningattaren komennuksella). Kansanjoukkojen mylviessä ja ilotulitusrakettien leimahdellessa pohjoisen laivaston lippulaiva lipui veteen. Laivan jykevät kanuunat sylkivät putkistaan säädetyn määrän tulta tervehtien näin Ruotsia ja kuningasta, ja valtavan, lipuilla ja kultauksilla koristellun aluksen purjeet alkoivat lepattaa savutupruissa. Laiva lähti juhlallisesti ensimmäiselle purjehdukselleen. Kului muutama minuutti... Purjeiden pullistuessa tuulen voimasta laiva lähti hitaasti lipumaan laiturilta poispäin.

Yhtäkkiä alkoi tapahtua jotain täysin käsittämätöntä. Satojen hämmästyneiden kaupunkilaisten silmien edessä laiva kallistui äkkiä, sitten kallistuma tuli yhä suuremmaksi ja lippulaiva alkoi kääntyä uhkaavasti kyljelleen. Vesi tulvahti kanuuna-aukkoihin (alusten kyljessä olevia reikiä, joihin kanuunat oli sijoitettu), vettä tulvi sisään valtavalla voimalla ja purjelaiva alkoi upota. Muutamien minuuttien kuluessa - aivan kirjaimellisesti - kuninkaallinen lippulaiva oli uponnut meren pohjaan. Näiden kohtalokkaiden minuuttien aikana Tukholman laivalaiturin yläpuolella leijaili pahaenteinen hiljaisuus; ainut, mitä saattoi kuulla, olivat mereltä kantautuvat Wasa-laivan onnettomien merimiesten kuolinvaikerrukset... Näin päättyi kuninkaallisen lippulaivan, Wasa-fregatin, ensimmäinen ja viimeinen lyhyt purjehdus.

Syyllinen tämän laivan - jota rakennettiin kolme vuotta ja jota sekä hovi että kuningas hartaasti odottivat - traagisen tuhoutumisen oli, kuinkas ollakaan, itse Kustaa Adolf Vaasa, joka henkilökohtaisesti seurasi lippulaivan suunnittelua ja rakentamista. Esimerkiksi, kuningas määräsi useaan kertaan, että laivan takaosaan pitää sijoittaa mahdollisimman paljon tammesta veistettyjä kullattuja koristeita ja eri pyhimysten, kuningasperheen jäsenten ja muiden kaukaisempien sukulaisten hahmoja. Kustaa jopa laati henkilökohtaisesti luettelon niistä henkilöistä, joiden hänen mielestään tuli koristaa laivan kylkiä. Sen seurauksena alus koristeltiin viidelläsadalla (500!) kullatulla hahmolla, jotka esittivät kuninkaallisia sukulaisia! (Toisten lähteiden mukaan hahmot esittivät kreikkalaisia sankareita, pyhimyksiä ja erilaisia khimairoita, mutta tarkemmin katsottuna niistä saattoi kuitenkin vaivatta tunnistaa sukulaisten hahmoja.) Kuningas jankutti leväperäisille mestareille herkeämättä myös sitä, että hänen laivansa pitää olla ainakin Itämeren mahtavin ja kaikkein parhaiten aseistettu. Sen vuoksi aseistuksen määrää lisättiin, myös kanuunoita suurennettiin sekä kaliiberiltaan että painoltaan. Laivanrakentajamestarit saivat vielä muitakin arvokkaita huomautuksia... Mestarit eivät tietenkään voineet olla kuuntelematta kuninkaan määräyksiä; he täyttivät vastaansanomatta kaikki hänen päähänpistonsa, jotka välistä olivat ei vain tarpeettomia, vaan ne myös heikensivät laivan vakautta ja merikelpoisuutta. ”Ruotsin suuruus riippuu ainoastaan Jumalasta ja maan laivastosta”, oli Kustaalla tapana sanoa - myöhemmin siitä tuli lentävä lause. Sen vuoksi ajatus, että kuninkaallisen laivaston ”johtaja” olisi kaikkein suurin, kaikkein parhaiten aseistettu, kaikkein rikkain, ylellisin ja kallein alus, oli muuttunut Ruotsin kuninkaalle pakkomielteeksi. Tämän kaiken ylellisyyden, loiston ja suuruuden vuoksi laivan suunnittelussa ja rakentamisessa tehtiin karkeita virheitä, joilla oli kohtalokas rooli Pohjoisen laivaston tuon ajan suurimman purjelaivan kohtalossa.

Wasa-laiva lepäsi 333 vuotta Itämeren pohjassa, josta se nostettiin vuonna 1961. Laiva restauroitiin ja asetettiin näytteille sitä varten rakennettuun museoon Djurgårdenin rantaan. ”Kuningas Wasa” on maailman ainut niiltä ajoilta säilynyt purjelaiva! Itämeren veden erityisominaisuuksien ansiosta - veden alhaisen suolapitoisuuden vuoksi puuntuhoojatoukkaa ei Itämeressä esiinny - laivan runko säilyi melkein kokonaisena, kullatut hahmot mukaanluettuna. Tietenkin kultaukset kuluivat vähitellen pois, mutta siitä huolimatta fregatti näytti suurenmoiselta!

Mykistyin täysin nähdessäni kuuluisan purjeveneen ensimmäistä kertaa ”oikeasti”. Seisoin siinä tilassa - tyrmistyneenä ja suu säädyttömästi ammollaan - muutaman minuutin... On varmaan mahdotonta löytää sopivia sanoja kuvaamaan sitä valtavan voimakasta vaikutusta, jonka tämä jättiläinen tekee katsojaan. Vielä tänäkin päivänä yli kolmesataa (!!!) vuotta Itämeren pohjassa maanneen laivan mahtava olemus saa osakseen suu-u-u-rta kunnioitusta! Entä millainen se olikaan ”syntymänsä” aikoihin! Täytyy tunnustaa, että museolaivan sisäpuolelle rakennetut monitasoiset katselualueet on tehty erittäin asiantuntevasti, minkä ansiosta laivaa pystyy tutkimaan alhaalta ylös saakka ja vielä kaikilta eri puolilta. Laivalle on laadittu oikeanlainen yleis- ja kohdevalaistus. Itse museossa on tosin hieman hämärää, minkä vuoksi valokuvat eivät tunnu kovin laadukkaita... Sen lisäksi museossa kerrotaan mielenkiintoisella tavalla laivan historiasta, merimiesten arkipäivästä ja paljosta muusta, ja siellä on laaja näyttelyesineiden kokoelma. Tämä kaikki on sijoitettu eri tasoille - eräänlaisiin kerroksiin, joita on seitsemän tai kahdeksan, en muista tarkasti. Suosittelen lämpimästi museoon tutustumista kaikille - ei vain niille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta ja laivastosta, vaan ylipäätään kaikille muillekin. Takaan, että se tekee teihin vaikutuksen!

Akvarium

Matkalla Skansenille pistäydyimme pikkuruisessa Oceanariumissa, jossa oli kuitenkin akvaario haikaloineen ja trooppisine kaloineen. Akvaarion pohjalla olevassa pienessä luolassa jökötti mureena vastemielisine kitoineen ja kauhua herättävine keltaisine silmineen... Yleisesti ottaen kaikki oli kuten muissakin oceanariumeissa. Oli siellä kuitenkin yksi hämmästyttävä paikka: se oli kuin palanen Amazonin viidakkoa, jonka ”vesistössä” oli piraijoita ja muita kaloja sekä kilpikonnia. Katsojaa ympäröi joka puolelta aivan todellisentuntuinen trooppinen metsä, siellä voi kuulla merentakaisten lintujen kirkunaa ja kosteasta höyrystä syntyvä sumu on niin sakeaa, että objektiivin lasi huurtuu hetkessä. Siellä ollessamme ”taivas” pimeni yhtäkkiä: tuli ukkonen ja salamoita, ja jostain ylhäältäpäin alkoi valua jotakin. Alkoi trooppinen kaatosade, joka oli niin luonnollinen, että meidän piti piiloutua ruokoterassin leveiden palmunlehtien alle. Kävellessäni oikeaa riippusiltaa pitkin raivostuneita piraijoita kuhisevan vesialtaan yli pystyin ajattelemaan vain vaappuvan sillan lujuutta ja luotettavuutta. Ajatus siitä, että joutuisin - vaikka vain polvia myöten - veteen, jossa uiskenteli petokaloja, ei lainkaan ilahduttanut. Ja vaikka silta vaikuttikin huteralta, niin se oli tarpeeksi vahva kestämään ei vain minun painoani, vaan vielä tusinan samanlaisia ”suurikokoisia näytekappaleita”.

Skansen

Kaikesta huolimatta lähdimme eteenpäin, Djurgårdenin retkemme viimeiseen kohteeseen eli Skansenille. Tämä ulkoilmamuseo avattiin jo 1800-luvulla, ja sitä pidetään Euroopan vanhimpana etnografisena museona. Tämä museo - tai oikeastaan eräänlainen pieni kaupunki tai kylä, jossa on erilaisia tutustumiskohteita: taloja, kartanoita, pajoja, kirkkoja, kellotorneja, tuulimyllyjä, kahviloita ja krouveja - on Ruotsin historian ja maantieteen kaleidoskooppi viiden viimeisen vuosisadan ajalta. Vielä nykyäänkin se elää omaa aitoa elämäänsä. Siellä toimii esimerkiksi erilaisia 1700- ja 1800-lukujen pajoja, voi käydä apteekissa, siellä toimii myös ateljee ja ikivahassa pikkuruisessa leipomossa leivotaan leipää ja pullia vanhojen reseptien mukaan. Kaiken lisäksi leipuri ja sympaattinen myyjänä työskentelevä tyttö ovat pukeutuneet nimenomaan tuon aikakauden asuihin. Skansenin laajalla alueella (yli 30 ha) on yhteensä 150 edellämainitunkaltaista tutustumiskohdetta, lisäksi siellä on muutama museo, Akvarium ja eläintarha. Kauppatorilla järjestetään maalaismarkkinoita, myös muinaisten aikojen perinteiden mukaisesti, ja sieltä voi ostaa ja kokeilla ”pohjoista eksotiikkaa” ja muutakin...

”Ero ei ole meitä varten...”

Valitettavasti aikamme oli jo päättymässä, ja sen vuoksi, ikävä kyllä, piti palata Tukholman keskustassa olevalle pysäkille, jossa suomalaiset linja-automme olivat... Olimme ehtineet tutustua vain kolmannekseen koko Skansenista. No, mikäs siinä, hyvästejä ei kannata heittää, ja sehän tarkoittaa, että on syytä tulla vielä uudelleen Skansenille, Tukholmaan ja Ruotsiin. Sitä paitsi joka kerta tämä skandinaavinen pääkaupunki vetää minua yhä enemmän ja enemmän puoleensa ainutkertaisella olemuksellaan, pohjoisella kauneudellaan ja rauhallisella (ei räjähtävällä, eteläisen tulisella, vaan nimenomaan rauhallisella) vieraanvaraisuudellaan.

Siis - uusiin tapaamisiin!

Teksti ja kuvat: Lev Mikaelov

Lähteinä käytetty internetistä (Wikipedia)

haettuja tietoja sekä teosta Parusnyje korabli. Samyje krasivyje i znamenityje (Purjelaivat - kauneimmat ja kuuluisimmat)

Siirry ylös