• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 65 ) 2011

Suomen Kansallisooppera täyttää 100 vuotta

Vuonna 2011 tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen Kansallisoopperan edeltäjän, Kotimaisen oopperan perustamisesta. Kansallisoopperassa uuden vuosisadan alkua juhlitaan koko vuoden 2011 ajan. Useiden ensi-iltojen lisäksi juhlavuosi tarjoaa monenlaisia tapahtumia ja Kansallisooppera esiintyy entistä enemmän myös oopperatalon ulkopuolella vierailuilla sekä television ja radion välityksellä.

Vakinainen ooppera syntyi vuonna 1911, kun ensimmäisen suomalaisen oopperatähden Aino Acktén energia ja pianisti ja impressaari Edvard Fazerin liikemiestaidot kohtasivat. Mukaan tulivat kapellimestari Oskar Merikanto, tenori Väinö Sola ja baritoni Eino Rautavaara, ja jo 2.10.1911 pystyttiin järjestämään ensimmäinen esitys: suomen kielellä esitettiin Jules Massenet’n Navarralainen ja ruotsiksi Ruggiero Leoncavallon Pajatso.

Hieman myöhemmin yrityksen nimi vaihtui Suomalaiseksi Oopperaksi, mutta omaa toimitilaa sillä ei ollut. Tilat saatiin vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen, jolloin Bulevardilla sijaitseva venäläinen Aleksanterin teatteri jäi Suomen valtiolle. Se luovutettiin Oopperalle oman talon valmistumiseen asti; tuolloin ajateltiin, että siihen voisi kulua kymmenenkin vuotta. Aleksanterin teatteri oli Oopperan käytössä vuodesta 1919 vuoteen 1993.

Aleksanterin teatteri 1910-luvulla

Entuasimia ja jatkuvaa rahapulaa

Edvard Fazer oli kiinnostunut myös tanssista, ja jo vuonna 1922 Oopperan yhteyteen perustettiin baletti. Se jatkoi Pietarissa vaikuttaneen balettimestari George Gén johdolla venäläisiä balettiperinteitä. Esitykset aloitti Joutsenlampi, josta on tullut koko laitoksen eniten esitetty teos.

Oopperan alkuvuosina suuri yleisö ei ollut juurikaan kiinnostunut oopperataiteesta, kunnes lopulta vuonna 1924 löytyi mestariteos, Leevi Madetojan Pohjalaiset. Ooppera kuvaa eteläpohjalaista kansanelämää sortovuosien aikana, ja sen vapauden ylistys sopi mainiosti vastaitsenäistyneen kansakunnan sielunmaisemaan. Pohjalaiset oli suurmenestys, mutta siitä huolimatta Oopperan rahat loppuivat vuonna 1925. Ovet pysyivät kiinni, kunnes seuraavana vuonna tuloja alettiin saada raha-arpajaisista.

1920-luvun lopun suuren talouslaman lonkerot ulottuivat Suomeenkin. Ooppera kärsi yleisöpulasta ja kuulijoita houkuteltiin useilla näyttävillä opereteilla. Edvard Fazer jäi ansaitulle eläkkeelle 1938, ja johtoon tuli Aino Ackté. Hän toi Oopperaan uusia tuulia ja vauhtia, mutta rahat eivät riittäneet, ja jo vuoden kuluttua Ackté joutui eroamaan.

Vaikeasta sota-ajasta selviydyttiin baritoni Oiva Soinin johdolla. Pommitukset vaurioittivat taloa, ja laulajia ja tanssijoita joutui sotaan, mutta silti esitykset jatkuivat; olihan baletilla ohjelmistossa Sylfidit, jossa on vain yksi miesrooli. Sota-aikana tanssilla ja laululla viihdytettiin myös sotilaita, ja kokonainen Carmen-esitys lähti rintamakiertueelle.

Sodan jälkeen oli pulaa oli kaikesta, lavasteita tehtiin pahvista ja kankaat kierrätettiin, mutta yleisö janosi viihdykettä ja katsomot täyttyivät. Jo 1946 baletti lähti ulkomaille ja esitti Joutsenlammen Tukholmassa, ja neljä vuotta myöhemmin ooppera vei sinne Pohjalaiset. Tulevaisuuteen tähdättiin perustamalla balettikoulu.

Uusia kotimaisia tuotantoja

Vuoden 1952 merkittävä tapaus oli Helsingin olympialaisten lisäksi kaikkien aikojen suosituimman suomalaisen baletin synty. Satubaletti Pessi ja Illusia sai kantaesityksensä oopperataiteilijoiden kiertueella, joka vei Alfons Almin johdolla monena kesänä oopperaa ja balettia ympäri Suomea. Levoton vuosi 1956 oli Oopperalle tasaisen kehityksen alkua, sillä nyt ylläpitäjäksi tuli säätiö ja valtio oli vahvemmin mukana tukemassa. Uudeksi nimeksi tuli Suomen Kansallisooppera. Kansainvälinen toiminta oli vilkasta, Pohjoismaiden lisäksi vierailtiin myös Leningradissa, ja joka kevät Helsingin suurille ooppera- ja balettijuhlille tuli tähtivieraita idästä ja lännestä.

1960-luvulla tapahtui suuri parannus, kun ooppera sai oman orkesterin; tuohon asti oli oopperassa soittanut Helsingin kaupunginorkesteri. Nyt esityksiä päästiin harjoittelemaan kunnolla ja taso kohosi. Ooppera teki useita vierailuja ulkomaille, mutta vielä enemmän matkusti baletti, joka kiersi sekä Yhdysvallat että Etelä-Amerikan. Kotimainen oopperataide sai vauhtia vuona 1967, kun Aarre Merikannon Juha lopultakin pääsi näyttämölle ja Tauno Pylkkäsen Tuntematon sotilas keräsi suuria yleisöjoukkoja. Myös näissä oopperoissa ollaan tavallisen kansan parissa: Juha on Kainuun korpiin sijoittuva traaginen kolmiodraama ja Tuntematon sotilas tuo oopperanäyttämölle Väinö Linnan romaanin sotasankarit.

1970-luku oli vauhdikas vuosikymmen oopperan historiassa; tehtiin musiikkiteatteria, suosittiin uusia teoksia ja muututtiin koko kansan oopperaksi. Herännäissaarnaaja Paavo Ruotsalaisen elämästä kertova Viimeiset kiusaukset sai valtavan suosion. Kainuun korpiin sijoittuva Punainen viiva toi myös tavalliset ihmiset oopperaan; siinä kuvataan köyhälistön ensimmäisiin eduskuntavaaleihin liittyvää tulevaisuudenuskoa. Näitä esityksiä vietiin myös ulkomaille, ja vierailut huipentuivat New Yorkiin.

Pitkään johtajana toiminut Alfons Alm jäi eläkkeelle, mutta jatkoi silti työtään uuden oopperatalon saamiseksi. Vuonna 1975 saatiin jo tontti Töölönlahden rannalta ja päästiin julistamaan arkkitehtikilpailu.

Kohti omaa taloa - lopultakin

Alfons Almin sitkeä työ tuotti tulosta ja uuden oopperatalon rakentaminen alkoi vuonna 1986. Ohjelmistoon tuli oopperataiteen klassikoita, joista Figaron häät ja La traviata jatkavat edelleen. Kotimaistakaan oopperaa ei unohdettu, ja uutena tärkeänä oopperasäveltäjänä nousi esiin Einojuhani Rautavaara. Talossa oli tähän saakka toimittu pitkälti oman ensemblen voimin, nyt yleisölle tarjottiin taas enemmän vierailijoita, kuten Karita Mattila, Soile Isokoski ja Monica Groop. Baletin johtoon tuli Doris Laine ja baletti jatkoi vilkkaasti ulkomaanvierailuja.

Uuden talon johtoon valittiin eräs kansainvälisesti menestyneinen suomalainen oopperalaulaja, Martti Talvela, mutta hän kuoli äkillisesti, ja uuteen taloon Kansallisoopperan sai viedä Walton Grönroos. Balettia alkoi johtaa Jorma Uotinen persoonallisella otteellaan. Talon valmistuminen viivästyi, ja avajaisiin suunniteltu Kalevalaan pohjautuva Aulis Sallisen Kullervo käytiin kantaesittämässä Los Angelesissa.

Oopperatalo otettiin käyttöön 1993, samalla orkesteri, kuoro ja baletti laajenivat ja siirryttiin kerralla kansainväliseen kokoluokkaan. Nyt päästiin aloittamaan suurhanke, Richard Wagnerin pääteos Ring Götz Friedrichin ohjaamana. Uuden vuosituhannen alkaessa tämä jättiläisteos saatiin lopulta kokonaan näyttämölle.

2000-luvulla nähtiin suuren luokan musiikkiteatteria, kun amerikkalainen Peter Sellars vieraili ohjaamassa Kaija Saariahon kaksi oopperaa ja italialainen Dario Fo teki hulvattoman Matkan Reimsiin. Nyt oopperaesityksiä alettiin viedä entistä enemmän myös muualle Suomeen ja välittää radiossa ja televisiossa. Aino Acktén, Edvard Fazerin ja muiden pioneerien rohkeasta alusta oli sadassa vuodessa kasvanut suomalaisen musiikin lippulaiva.

Uusi oopperatalo

Kansallisooppera tänään

2000-luvulle tultaessa Suomen Kansallisoopperasta on tullut korkean kansainvälisen tason ooppera- ja balettitalo, jossa esitetään sekä aikaa kestäviä klassikkoja että uusia teoksia Suomesta ja maailmalta. Vuodessa on lähes kolmesataa esitystä, joista noin 180 päänäyttämöllä. Näytäntövuosi ulottuu elokuulta kesäkuulle.

Kansainvälisen käytännön mukaisesti oopperat esitetään pääosin alkuperäiskielellä. Juonen seuraamista helpottaa näyttämöaukon yläpuolella sijaitseva tekstilaite, jossa tarina kulkee yleensä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi käännettynä. Päänäyttämöllä on vuosittain seitsemän ensi-iltaa, joista neljä on uusia oopperaproduktioita ja kolme baletteja. Suuren salin katsomossa on 1350 paikkaa ja Alminsalissa 200-500 paikkaa. 

Tänä päivänä Suomen kansallisoppera on myös tärkeä työllistäjä: vakituista henkilökuntaa on yli 500 ja lisäksi Oopperassa työskentelee vuosittain noin 900 eri alojen vierailijaa. Kansallisoopperan yhteydessä toimii myös balettioppilaitos, joka tarjoaa tanssijan ammattiin johtavaa toisen asteen koulutusta sekä taiteen perusopetusta.

Usein luullaan, että oopperaliput ovat hyvinkin kalliita, mutta se ei oikeastaan pidä paikkaansa. Oopperan katsomo on nimittäin jaettu kahdeksaan eri osaan, joiden mukaan lippujen hinnat on määritelty. Parhaimpien katselupaikkojen eli A-katsomon lippujen hinnat vaihtelevat esityksestä riippuen 95-50 €:n välillä, ensi-illat ovat luonnollisesti kalleimpia. Halvimman eli H-katsomon liput vaihtelevat 12-20 €:n välillä. Lippuja voi ostaa suoraan oopperan verkkosivustolta. Tänä keväänä ohjelmistossa on kymmenen oopperaa ja neljä balettia.

Juhlatapahtumat kaikkien ulottuville

100-vuotis juhlavuotenaan Suomen kansallisooppera pyrkii tavoittamaan mahdollisimman paljon yleisöä järjestämällä runsaasti ilmaistapahtumia, kuten näyttelyjä, avoimia ovia ja luentosarjoja. Lisäksi useita esityksiä televisioidaan, ja niitä voi katsella Ylen Teema-kanavalla (kts. Juhlavuoden tapahtumat). Kansallisoppera sapuu myös Keski-Suomeen: kesäkuussa Muuramen kulttuurikeskuksessa esitetään kaksi kertaa Albert Herring.

Nuoriakaan ei ole juhlavuonna unohdettu: Suomen Kulttuurirahasto ja Kansallisooppera tarjoavat peräti 7 000 maksutonta oopperaelämystä 7-luokkalaisille ja heidän valvojilleen. Mukaan ilmoittautui yli 17 000 oppilasta ja 405 koulua, joista maantieteellisesti tasapuolisen arvonnan kautta mukaan valittiin 177 koulua. Koululaisille esitetään Robin Hood ja Sevillan parturi -oopperat. Näin virkeä 100-vuotias Suomen Kansallisooppera katsoo ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen tarjoamalla myös kasvavavalle “tietokonesukupolvelle” mahdollisuuden tutustua tämän vanhan ja moniuloitteisen taidelajin salaisuuksiin.

Artikkelin on Suomen Kansallisoopperan verkkosivuston materiaalien pohjalta koonnut Sisko Manninen.

Juhlavuoden tapahtumia:

pe 1.4. alkaen Oopperanäyttely, Postimuseo, Helsinki 

pe 13.5. klo 19 Il tritticon ensi-ilta, päänäyttämö

ke 8.6. ja to 9.6. klo 19 Albert Herring, Muuramen kulttuurikeskus

su 11.9. klo 14-16 Minun oopperani 1, luentosarja alkaa, sarjaan kuuluu syksyn aikana seitsemän luentoa

su 29.10. klo 10 alkaen Avoimet ovet oopperatalolla, vapaa pääsy

pe 4.11. klo 19 Doctor Atomic -ensi-ilta, päänäyttämö

pe 2.12. Kansallisuusaate ja kansallistunne -juhlaseminaari, Alminsali, vapaa pääsy

Lisätietoa kaikista tapahtumista löytyy verkkosivuilta, osoite: www.ooppera.fi

Yhteystiedot:

Suomen Kansallisooppera

Helsinginkatu 58, PL 176, 00251 Helsinki

puh. 09 403 021

Siirry ylös