Kun tälle työlle antoi pikkusormen, se vei koko käden
Vuonna 1985 olin nuori sosiaalityön harjoittelija Espoon kaupungin sosiaalivirastossa. Silloin ensimmäiset pakolaiset olivat tulleet pääkaupunkiseudulle ja asiakkaakseni tuli vietnamilaisia, joita silloin sanottiin venepakolaisiksi. Pakomatkaanhan oli usein liittynyt vaarallisia merimatkoja. Monia ihmisiä oli hukkunut ja onnekkaimmat oli pelastettu merestä.
Muistan vieläkin elävästi hämmennykseni. Miten näiden ihmisten kanssa voi tulla toimeen, kun meillä ei ole yhteistä kieltä. Tulkkia ei silloin osattu asiakastilanteeseen tilata enkä edes tiedä olisiko tulkkeja silloin ollut saatavilla. Myöhemmin työ tulkin kanssa tuntui ensimmäisiin kokemuksiin verrattuna juhlalta. Hyvä tulkki on hyvän kohtaamisen mahdollistaja ja monessa tilanteessa aivan korvaamaton.
Näiden 20 vuoden aikana monet kielet ja kulttuurit ovat alkaneet tuntua paljon tutummilta. Joskus jonkun kielen säveltä voi olla aivan ikävä, vaikka siitä ei ymmärtäisikään kuin sanan tai pari. Iloista on myös tavata ihminen vaikkapa kaupungilla, kun hänen kanssaan on hoitanut paljon asioita tulkin välityksellä ja äkkiä voimmekin puhua aivan selvää suomea. Parhaimpia hetkiä kaiken kaikkiaan ovat ne, kun huomaa, että ihmiset selviävät. Elämän muutokset ovat rajuja, mutta onneksi niin monilla on voimaa ja kykyä selvitä, satoi tai paistoi.
Vuosina 1991–2001 tein suurimmaksi osaksi sosiaalityöntekijän työtä aluksi Muuramen kunnassa ja myöhemmin Jyväskylän kaupungilla. Muurameen otettiin vastaan 15 kurdia vuonna 1992 ja Jyväskylään ensimmäiset ryhmät Iranista tulivat syksyllä 1990. Ensin kaupungin toimiston nimi oli pakolaistoimisto, sitten ulkomaalaistoimisto ja nykyisin saman toimiston nimi on maahanmuuttajapalvelut. Nimien vaihdos kertoo siitä, että toimiston asiakkaat olivat alkuvaiheessa vain Jyväskylään muuttaneita pakolaisia, mutta myöhemmin myös muita maahanmuuttajia. Olen edelleen työssäni tekemisissä maahanmuuttoasioiden kanssa, mutta vuodesta 2001 olen ollut työssä Keski-Suomen TE-keskuksessa. Työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat valtion virastoja, jotka esimerkiksi työhallinnon alalla tekevät työtä työministeriön alaisuudessa ja ohjaavat alueen työvoimatoimistojen työtä.
TE-keskus neuvottelee Keski-Suomen kuntien kanssa siitä, miten paljon kunnat ottavat vastaan pakolaisia ja maksaa heille valtion korvaukset. Kunta voi saada laskennallisia korvauksia pakolaisena tulleiden henkilöiden iän ja määrän mukaan 3 vuoden ajalta. Lisäksi kunnille maksetaan korvauksia toimeentulotukimenoista kolmen vuoden ajalta, erityisistä sairauskuluista ja lastensuojelukuluista kymmenen vuoden ajalta sekä korvausta tulkkauskustannuksista.
TE-keskus tekee yhteistyötä kaikkien pakolaisten ja yleensä maahanmuuttajien vastaanottotyötä tekevien kanssa ja on mukana kehittämässä työtä esimerkiksi erilaisissa projekteissa. Palapeli on TE-keskuksen oma projekti, joka onkin monille maahanmuuttajille tuttu ensimmäisten opintojen paikka kumppanuustalolla.
Vastaanottotyö on vuosien aikana muuttunut paljon. Suureksi osaksi muutos on tapahtunut hyvään suuntaan. Aikaisemmin esimerkiksi ensimmäistä mahdollisuutta opiskella suomen kieltä saattoi joutua odottamaan puolikin vuotta ja aika kului ihmisten mielissä tuskallisen hitaasti. Nykyisin kotoutumiskoulutusta on hyvin ja nopeasti tarjolla, vaikka aina ryhmäjakoihin, materiaaleihin ja menetelmiin jää kehittämisen varaa. Suurimmaksi kynnykseksi onkin jäänyt pääsy koulutuksesta eteenpäin, ammatilliseen koulutukseen ja työelämään.
Tällä hetkellä toivon Jyväskylään muuttaneille, kuten kaikille muillekin tämän yhteiskunnan jäsenille, mielekästä työtä, opiskelua ja mahdollisuutta osallistua kaikkeen siihen toimintaan, mikä heitä uudessa kotimaassaan kiinnostaa. Erityisesti Jyväskylässä on ajankohtaista saada vihdoinkin aikaan kansainvälinen kohtaamispaikka, missä eri maista tulleet ihmiset voivat tavata toisiaan, toisista maista tulleita ja jo kauemmin Jyväskylässä asunutta valtaväestöä. Suunnittelutyö on jälleen kerran lähtenyt käyntiin. Nyt tarvitsemme yhteishenkeä, eri toimijoiden työpanoksia, hyviä rahoituspäätöksiä ja vähän onneakin, jotta paikasta saataisiin kaikille yhteinen toimintakenttä, jossa kaikki viihtyisivät, saisivat uutta tietoa ja elämyksiä. Meillä on paljon jaettavaa, mutta tutustumiseen tarvitaan yhteistä tilaa, kohtaamisia ja yhdessä tekemistä.
Jaana Suokonautio
suunnittelija Keski-Suomen TE-keskus