Ko Linín lyhyt elämäkerta ja katsaus hänen elämäänsä
Nimeni on Ko Lin. Saavuin Suomeen, Jyväskylään vuonna 2005. Minulla on kaksi lasta ja me neljä perheemme jäsentä asumme yhdessä.
Lapseni menevät joka päivä päivähoitoon ja minä ja vaimoni olemme suomen kielen kursseilla päivittäin. Suomen kielen opiskeleminen ei ole vaikeata, jos on kiinnostunut, mutta alussa suomen kielen opiskelu oli vaikeaa.
Burman ja Thaimaan rajalla eletty elämä
Kun elin Myanmarissa ja olin toisen vuosikurssin opiskelija Promen collegessa vuonna 1988, Burman poliittisessa tilanteessa tapahtui muutoksia. Burma itsenäistyi 1948 ja 10 vuotta myöhemmin armeija otti vallan. Siitä lähtien olimme eläneet sotilasdiktatuurissa. Aina tähän päivään asti Burman kansa on elänyt brutaalin diktatuurin alaisena.
Otin osaa aktivistitaistelijana taisteluun demokratian puolesta vuonna 1988 ja kun armeija voitti, minun piti paeta Thaimaan ja Burman rajan yli, etten olisi jäänyt kiinni. Rajalla liityin opiskelijoiden vastarinta-armeijaan ja menin moniin paikkoihin, missä taisteltiin sisällissotaa hallitusta vastaan. Elämä rajalla asuessamme oli hyvin rajua ja vaikeaa.
Saimme tuskin ruokaa, terveyden takia välttämättömien lääkkeiden saaminen oli hyvin vaikeaa, malaria vaivasi ajoittain ja olimme joka päivä kasvokkain sodan kanssa.
Sitten sain työtä eräässä Bangkokin tietotoimistossa. Työhöni kuului kuukausittain lehtien jakaminen, videolle niiden sotatapahtumien kuvaaminen, joita oli Burman rajojen sisällä, ja matkustaminen rajalle saamaan tietoja käytävistä sisällissodista. Työskentelin siellä monta vuotta. Työni oli hyvin mielenkiintoista ja nautin työstäni erittäin paljon.
Toimintani Suomessa
Koska Suomi on rauhallinen maa, perheemme voi elää rauhassa. Alussa oli vähän vaikeaa, mikä johtui kielestä ja kylmästä ilmanalasta. Parasta mitä Suomessa on, on terveydenhoito ja tässä maassa hoidetaan terveyttä erittäin hyvin. Suomessa saa myös erittäin hyvän koulutuksen. Maa on pitkälle edistynyt teknologian alalla.
Saavuttuamme Suomeen, olen pääasiassa opiskellut suomen kieltä ja toisaalta palvelen maatani niillä Burmaa koskevilla uutisilla, joita voin päivittäin saada internet-sivuilta, ja tiedoilla, joita saan radiosta, ystäviltä ja rajalla vielä asuvilta kollegoilta. Kehotan aina eri kansallisuuksia edustavia, Jyväskylässä asuvia maanmiehiäni olemaan unohtamatta niitä monia kansallisuuksia, jotka vielä asuvat Burman rajojen sisällä.
Keräsin yhteen Jyväskylässä asuvat Burman eri kansallisuuksiin kuuluvat ja perustimme yhdistyksen, jonka tarkoituksena on tehdä työtä sosiaalisen hyvinvoinnin hyväksi ja työtä, joka edistää kulttuuria ja uskonnon harjoittamista. Tämä yhdistys kaikille Suomessa asuville Burman kansallisuuksien edustajille perustettiin vuonna 2007 Jyväskylässä. Yhdistyksen tarkoituksena on myös antaa suomalaisille ja muille ulkomaalaisille tietoa kulttuuristamme, perinteisistä puvuistamme ja myös osallistua kulttuurin vaihtoon.
Yhdistyksen nimi on Kaikkien Burman Kansallisuuksien Sosiaalinen Yhdistys Jyväskylä. Muut yhdistyksen tarkoitusperät ovat, että me kaikki työskentelisimme yhdessä kulttuurin, opintojen ja uskonnon hyväksi ja ettemme unohtaisi Burman kansaa, joka edelleen elää vaikeuksissa siinä maassa. Pääasia, johon olemme valmistautuneet, on opettaa burmalaisia lapsia heidän omalla äidinkielellään. Haluaisimme mielellämme perustaa pienen burmalaisen koulun. Muissa kaupungeissa on perustettu kouluja Burman kielen opettamiseksi eri kansallisuusryhmien lapsille.
Tulevaisuuden toive
Suomessa haluaisin jatkaa videofilmien tekemisen ja lehtien julkaisemisen opiskelua, mitä työtä olen jo aiemmin tehnyt. Aikomukseni on jatkaa opiskelua kouluissa, joissa näitä asioita opetetaan, jos minulle vain tarjoutuu mahdollisuus. Katson eteenpäin ja toivon rauhallista elämää työssäkäynteineen ja perhe-elämää, jossa voidaan antaa hyvän koulutuksen lapsilleni.
Tiedän, ettei ole helppoa saada Suomesta työtä, mutta toivon, että täältä löytyisi paljon työtä. Aikomuksenani on, että eräänä päivänä voin palvella maanmiehiäni niillä taidoilla, jotka olen oppinut.
Unelmat jotka haluaisin toteuttaa
Unelmoin, että eräänä päivänä lähitulevaisuudessa kaikki Suomessa asuvat eri kansallisuudet saisivat työtä ja heillä olisi hyvä elämä. Toivon todella, että eri kansallisuuksien lapset saavat korkean koulutuksen ja eräänä päivänä he voivat tehdä isänmaalleen hyviä palveluksia.
Samalla unelmoin ja toivon joka päivä, että Burma voisi toimia demokraattisena maana, kuten me olemme tarkoittaneet, niin että kaikki ihmiset Burmassa voisivat elää ja tehdä työtä yhdessä onnellisina rakentaen edistyvää demokraattista maata.
Teksti Ko Lin; Käännös: Keski-Suomen tulkkikeskus