Pohjois-Irakista tulkiksi Suomeen
Bahar Manuchar 37, Espoo
Johtaja ja tulkki
Olen kotoisin Pohjois-Irakista Sylemanih nimisestä kaupungista ja olen kurdi. Opiskelin siellä sairaanhoitajaksi ja ehdin työskennellä kotimaassani puolitoista vuotta. Äitini kuoli, kun olin 4-vuotias. Isäni oli kauppias ja liikemies. On varmaan hänen peruja, että olen itsekin yrittäjä. Isälläni oli aina monta rautaa tulessa, niin kuin on itsellänikin.
Ensimmäisen Persianlahden sodan aikoihin vuonna 1991 työskentelin vapaaehtoisena YK:n alaisessa kenttäsairaalassa Irakin ja Iranin rajalla. Sairaalassa hoidin alueen loukkaantuneita potilaita. Perheeni joutui ampumakohtauksen uhriksi ja silloin päätin, että pakenemme maasta. Lapseni olivat tuolloin pieniä, 4- ja 1-vuotiaita. Halusin heille turvallisen maan. Muutimme Turkin Ankaraan, jossa asuimme vuoteen 1994 saakka.
Vanhin veljeni asui Suomessa ja tulimme oikeastaan siksi Suomeen. Mietin myös muuttoa Australiaan, mutta veljeni kertoi, että ei ole helppoa aloittaa elämää vieraassa maassa, jos ei ole lähiomaisia siellä. Tulimme vuoden 1994 helmikuussa Suomeen. Helsinki oli kylmä ja loskainen, eikä mielikuvani uudesta kotimaasta ollut aluksi kovinkaan positiivinen.
En aluksi viihtynyt ollenkaan Suomessa, mutta jotenkin oli sopeuduttava. Suomi ei ole mitenkään helppo maa. Täällä on taisteltava joka asian suhteen. Suomessa on oikeastaan kaksi ovea. Toisessa lukee "jos haluat olla laiska ja nauttia elämästä, on olemassa sosiaalivirasto". Toisessa ovessa lukee, että "jos haluat yrittää, sinun on taisteltava". Moni pakolainen tulee tänne mukanaan vain yksi kassi tavaraa. He joutuvat aloittamaan kaiken aivan alusta kalusteista ja astioista lähtien.
Oma yritys
Perustin Suomen Naistulkkikeskuksen viime vuoden loppupuolella. Se toimii osakeyhtiönä, jonka johtaja olen. Sitä ennen tein tulkin töitä omalla toiminimellä kymmenen vuotta. Johtajana solmin kontakteja asiakkaisiin ja välitän myös tulkkeja asiakkaille. Tarvittaessa teen myös itse vielä kielenkääntäjän ja tulkin töitä kurdin kielellä.
Yritykseni toimii Espoossa, jossa on nykyään runsaasti eri maalaisia henkilöitä. Jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa heistä moni tarvitsee tulkkauspalvelua. Meidän asiakaskunnasta suurin osa edustaa erilaisia viranomaistahoja.
Erikoisasiakkaitamme ovat mm. sosiaali- ja terveys-, opetus-, oikeus-, rajavartiolaitos sekä poliisi. Tulkkauksen ohella tarjoamme myös kielenkäännöspalveluita sekä järjestämme tulkkaukseen liittyvää koulutusta.
Yrityksemme palveluksessa on noin 40 free lancer tulkkia, jotka edustavat hyvin monia kieliä. Kaikki tulkkimme ovat hyvin ammattitaitoisia ja he ovat käyneet asioimistulkkikoulutuksen. Monella heistä on täällä Suomessa toinenkin ammatti ja he tekevät sen rinnalla tulkkauksia.
Yrityksen perustaminen vaatii valtavasti tietoa. Minua helpotti se, että olin toiminut pitkään yrittäjänä toiminimellä. En ole saanut oikeastaan mitään apua yrityksen perustamiseen. En myöskään silloin, kun otin toiminimen. En saanut starttirahaa TE-keskukselta. Olen itse ottanut asioista selvää käymällä Työvoimatoimistossa ja verotoimistossa. Kävin myös Espoon yrittäjien toimistossa kysymässä tietoa, minkälaisia seikkoja minun tulisi ottaa huomioon osakeyhtiötä perustaessa.
Koko neuvontajärjestelmä on siirtynyt kuitenkin liiaksi internetin varaan. Esimerkiksi Espoon verotoimistossa minulle lykättiin lapulla internetosoite, jossa olin jo käynyt tutustumassa toimistollani ja siinä oli koko neuvonta, minkä sain. Verotukseen liittyvät termit ja ohjeet ovat vaikeaselkoisia ja ohjeita voidaan tulkita monella tavoin. Neuvonnassa etenkin ulkomaalaiset, mutta myös suomalaiset kaipaavat henkilökohtaista palvelua. Suomi on hyvin eteenpäin menevä maa, mutta verkon käytössä ei olla vielä sellaisella tasolla, että kaikki ohjeistus onnistuu vain verkon kautta. Ihmettelenkin, että miten maahanmuuttajat pärjäävät tällaisella materiaalilla?
Sen haluaisin sanoa viranomaistahoista, jotka työskentelevät maahanmuuttajien parissa, että he kyllä tunnistavat ongelmia, mutta osa jää paperin tasolle. Tässä olisi paljon parantamisen varaa.
Hyvä tulkkaus on ihmisoikeus
Tulkin ammatti on ammatti, kuten lääkärin tai opettajan ammatti. Hyvä tulkki on puolueeton tulkkaustilanteessa. Hänen tulee olla neutraali, eikä hän saa tuoda esille omia näkemyksiään, mielipiteitään tai tunteitaan. Hänen on kyettävä tulkkaamaan mahdollisimman oikein, eli kielitaidon on oltava riittävällä tasolla. Tulkin on kyettävä myös ymmärtämään ja tulkkaamaan kulttuuriset erot. Tulkin ammatti on itselleni eräänlainen rooli ja ennen kaikkea ammatti. Se ei ole koko persoonani.
Asioimistulkin tutkinnon pystyi aiemmin suorittamaan Helsingin yliopiston Kouvolan yksikössä. Tutkinto kesti vuoden ja siihen oli pääsykoe, jolla mitattiin suomen kielen suullista ja kirjallista taitoa. Koulutus oli päätoimista. Nykyään vastaavanlainen tutkinto järjestetään Tampereella. Tutkinto on myös mahdollista tehdä monimuotokoulutuksena. Koulutusta järjestetään tarpeen mukaan.
Väite "hyvä tulkkaus on ihmisoikeus" perustuu siihen, että ihmisillä tulee olla oikeus puhua omalla äidinkielellään tai vähintäänkin pystyä hoitamaan tärkeitä ja virallisia asioita omalla kielellä. Tulkkauksessa ei tule turvautua lähisukulaiseen tai omiin lapsiin.
Tulkkia sitoo vaitiolovelvollisuus
Asioimistulkin työ on henkisesti raskasta, koska tulkkaustilanteet liittyvät usein ikäviin tilanteisiin. Tulkki on vaitiolovelvollinen tulkkauksesta. Tulkit tekevät töitä yksin, eivätkä voi puhua tulkkauksesta ulkopuolisille. Työasiat saattavat jäädä pyörimään päähän.
Jotkut tulkit eivät jaksa alalla pitkään. Monella meidänkin tulkeista on toinen työ ja he tekevät tulkkauksia free lancereina. En itsekään halunnut koskaan toimia kuukausipalkkaisena tulkkina, vaikka olen ollut yli kymmenen vuotta alalla. Olen itse pyrkinyt aina tapaamaan muita tulkkeja ja kertonut myös toimeksiantajalle, jos tulkkaustilanne on ollut vaikea. Näin olen jaksanut alalla.
Joidenkin mielestä tulkin työ voi olla tylsää, koska asiakkaan tai viranomaisten mielipiteisiin ei voi vaikuttaa. Olen sanonut eräälle tulkille, että ole tulkkaustilanteessa puoli minuuttia hiljaa. Mitään ei silloin tapahdu ja siitä huomaa, kuinka tärkeää tulkkaus on. On palkitsevaa huomata, että asiakkaan asiat menevät eteenpäin, kun tulkki saapuu paikalle.
Olen pätevöitynyt sairaanhoitajan ammattiin myös Suomessa. En halua kuitenkaan työskennellä sairaanhoitajana, vaan mieluiten toimin juuri tulkkina. Ammattini on harvinainen ja uskon, että tulkkina minua tarvitaan enemmän kuin sairaanhoitajana. Olen ammattitaitoinen tulkki ja pystynyt näinä vuosina myös kehittämään tulkin taitojani ja välittämään sitä tietoa myös muille. Olen kouluttanut uusia tulkkeja.
Sairaanhoitajan työkokemuksesta ja koulutuksesta on ollut minulle hyötyä, vaikka en työskentele enää siinä ammatissa. Sairaalassa oppii työskentelemään erilaisten ihmisten ja potilaiden kanssa ja käsittelemään vaikeita asioita. Tunnen terveysalan sanastoa, mikä on äärimmäisen tärkeää, kun tulkataan esimerkiksi lääkärikäyntejä.
Haastattelu ja teksti: Anu Likonen
Kuvat: Nanni Akkola
Lähde: www.ammattinetti.fi