Vauvan oma enkeli
Olipa kerran eräs pikku lapsi, joka oli valmis syntymään maailmaan. Vauva meni jumalan luokse ja kysyi häneltä: ”Sanotaan, että huomenna te lähetätte minut maahan, mutta olen liian pieni. Miten voin mennä elämään sinne ilman apua?”
Jumala vastasi: ”Monista enkeleistä minä valitsen sinulle yhden enkelin. Hän odottaa sinua ja hoitaa sinua.” Mutta vauva ei ollut vieläkään varma, halusiko hän lähteä vai ei.
Vauva sanoi: ”Täällä paratiisissa minulla ei ole työtä. Minun työtäni on vain nauraminen ja laulaminen ja ne riittävät ilokseni.”
Jumala hymyili: ”Sinun enkelisi laulaa sinulle ja hän hymyilee joka päivä. Sinä tunnet hänen rakkautensa ja olet iloinen.”
Vauva jatkoi: ”Miten minä voin ymmärtää, mitä ihmiset sanovat, kun minä en puhu heidän kieltään?”
Jumala silitti vauvaa ja sanoi: ”Sinun enkelisi kuiskaa korvaasi ihania sanoja. Hän opettaa sinulle huolellisesti ja kärsivällisesti, miten puhua ihmisten kanssa.”
Vauva sanoi surullisesti: ”Mitä minä teen sitten, kun haluaisin puhua sinun kanssasi?”
Jumala vastasi: ”Enkelisi opettaa sinulle, miten rukoilla ja puhua minun kanssani.”
Vauva käänsi päänsä ja kysyi: ”Kuulin, että maassa asuu huonojakin ihmisiä. Kuka suojelee minua?”
Jumala sanoi: ”Sinun enkelisi suojelee sinua. Hän suojelee sinua elämänsä loppuun asti.”
Vauva sanoi huolestuneesti: ”Mutta minä olen surullinen siksi, että en voi enää nähdä sinua.”
Jumala hymyili ja sanoi: ”Sinun enkelisi keskustelee aina sinun kanssasi minusta ja hän puhuu paluutiestä; kuitenkin minä olen aina sinun vieressäsi.”
Sillä hetkellä paratiisi oli hiljainen, mutta maasta kuului ääniä. Nyt vauva tiesi sen! Hänen täytyi aloittaa nopeasti oma matkansa. Vauva kysyi hiljaisesti vielä yhden kysymyksen: ”Oi jumala! minun täytyy lähteä nyt. Pyytäisin sinua kertomaan, mikä minun enkelini on nimeltään?”
Jumala silitti hänen olkapäätänsä ja vastasi: ”Enkelin nimi ei ole tärkeä, mutta sinä voit kutsua häntä äidiksi.”
Käännös: Arya Hassas