Hanna Välimaa
ylitarkastaja
vähemmistövaltuutetun toimisto
Internetissä esiintyvä rasistinen aineisto on yksi vähemmistövaltuutetun päivittäisessä työssä esille tulevista aihealueista. Rasistiset ilmaisut esimerkiksi nettipäiväkirjoissa tai rasististen viestien kirjoittaminen keskustelupalstoille saavat monet ottamaan yhteyttä vähemmistövaltuutettuun. Kun puhutaan rasistisista ilmauksista internetissä, esille nousee kysymys Suomen perustuslaissa jokaiselle taatusta sananvapaudesta ja sen rajoista. Sananvapaudesta, sen rajoista ja ulottuvuudesta on viime aikoina keskusteltu erittäin vilkkaasti. On huomattava, ettei rasistiseen kirjoitteluun puuttumisella ole tarkoitus rajoittaa esimerkiksi keskustelua maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta. Rikoksen tunnusmerkistön täyttävä aineisto on erotettava kriittiseen sävyyn kirjoitetusta materiaalista.
Sananvapaus ja ihmisarvon kunnioittaminen
Rasistinen aineisto internetissä herättää paljon kysymyksiä, reaktioita ja tunteita. Kyse on tärkeästä asiasta, joka on syystäkin päivittäin laajan keskustelun ja huomion kohteena. Internetissä kaikkien luettavana oleva aineisto saattaa loukata syvästi viestien kohteina olevia henkilöitä. Rasistisen aineiston levittäminen on omiaan myös syventämään ennakkoluuloja ja pahimmillaan levittämään vihaa. Tällä kaikella on yhteys etnisen syrjinnän määrään ja sen esiintymismuotoihin.
Rasistinen propaganda on kielletty Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. Suomi on sitoutunut muun muassa Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Kyseisessä sopimuksessa on sovittu esimerkiksi siitä, että kaikkien rodulliseen ylemmyyteen tai vihaan perustuvien aatteiden levittäminen ja rotusyrjintään kiihottaminen säädetään rangaistaviksi teoiksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksissään linjannut sananvapauden rajoja. Tuomioistuin on todennut, ettei sananvapautta voi harjoittaa niin, että se johtaa selkeästi koko ihmisoikeussopimuksen hengen ja kansainvälisesti sovittujen ihmisoikeusperiaatteiden vastaisuuteen.
Suomen perustuslain 12 §:ssä säädetään, että jokaisella on sananvapaus. Säännöksessä todetaan lisäksi, että sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Perustuslaissa taattu sananvapaus ei ole ehdoton oikeus. Jos eri perusoikeudet, esimerkiksi ihmisarvo ja sananvapaus joutuvat vastakkain, punnitaan, kummalle oikeudelle on annettava suurempi painoarvo. Selkeäksi periaatteeksi on muodostunut, etteivät ihmisarvoa loukkaavat, kansanryhmää vastaan kiihottavat lausumat tai kunnianloukkaukset kuulu sananvapauden piiriin. Sananvapautta rajoittaa muun muassa rikoslain säännös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on säädetty rangaistavaksi rikoslain 11 luvun 10 §:ssä. Kyseisessä oikeussäännöksessä säädetään rangaistavaksi sellaisten lausuntojen tai muiden tiedonantojen levittäminen yleisön keskuuteen, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää. Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Etnisten ryhmien tahallinen solvaaminen, panetteleminen ja uhkaileminen on siis Suomessa rangaistava teko. Tämä koskee myös internetissä levitettävää aineistoa.
Keskeiseksi kysymykseksi muodostuu, onko jotakin tiettyä ilmaisua tai aineistoa pidettävä rikoksen tunnusmerkistön täyttävänä vai onko sen esittäminen sananvapauden käyttämistä, siis sallittua. Sananvapautta koskevan perustuslain säännöksen ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan rangaistavaksi säätävän oikeussäännöksen välinen suhde on jatkuvasti keskustelun ytimessä, kun pohditaan, onko jotakin lausumaa pidettävä sananvapauden rajoihin mahtuvana vai olisiko sitä pikemminkin syytä pitää rikoksen tunnusmerkistön täyttävänä. Oikeuskäytännössä on linjattu näiden säännösten välistä suhdetta.
Internetin keskustelupalstoilla esiintyvä rasistinen kirjoittelu voi olla myös yhdenvertaisuuslaissa (20.1.2004/21) tarkoitettua häirintää. Kyseisessä laissa säädetään syrjinnäksi henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellinen tai tosiasiallinen loukkaaminen siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri.
Nimittely voi olla kunnianloukkaus
Sananvapautta on rajoitettu rikoslaissa säätämällä myös kunnianloukkaus rangaistavaksi teoksi. Kyseisessä oikeussäännöksessä on säädetty rangaistavaksi valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Kunnianloukkaustapauksessa loukatun henkilön on itse otettava yhteyttä poliisiin ja pyydettävä asian tutkimista. Oikeuskäytännössä esimerkiksi ”ryssä”- ja ”neekeri”-sanan käyttämisen on katsottu täyttävän kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön.
Venäjänkielisten yhteydenotoissa vähemmistövaltuutetun toimistoon on tullut esiin asenteisiin liittyviä haasteita. Kyseinen asenteellisuus tuli niin ikään esiin vähemmistövaltuutetun teettämässä Venäläisenä Suomessa -selvityksessä. Vähemmistövaltuutetun kokemuksen mukaan nimittely, ”ryssittely”, on yleistä esimerkiksi kouluissa. Tällaiseen nimittelyyn ja kiusaamiseen ei valtuutetun toiminnassa saadun kokemuksen mukaan riittävästi puututa. Kouluissa tapahtuvaan nimittelyyn on ensisijaisesti puututtava nimenomaan kouluissa. Jos nimittelyä ilmenee, asiaan tulisi puuttua aina jo varhaisessa vaiheessa. Keskusteleminen asiasta ja sen pohtiminen, miksi nimittely ei ole hyväksyttävää, on hyvä lähtökohta asenteellisuuden vähentämiseksi.
Puuttumiskeinoista
Internet-sivustojen ylläpitäjille kannattaa aina ilmoittaa sivustolla esiintyvästä epäasiallisesta materiaalista. Ylläpitäjään kannattaa olla yhteydessä välittömästi, jos kokee sivustolla olevan materiaalin rasistiseksi. Mikäli rasistisia viestejä ei ylläpitäjälle tehdystä ilmoituksesta huolimatta kohtuullisessa ajassa poisteta, voi olla yhtey-dessä viranomaisiin.
Rasistisesta materiaalista internetissä voi tehdä tutkintapyynnön kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tekijän kotipaikkakunnan poliisille. Jos tekijän henkilöllisyydestä tai kotipaikasta ei ole tietoa, mikä on valitettavan yleistä internetissä esiintyvän rasistisen aineiston kohdalla, tutkintapyynnön voi tehdä Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselle.
Vähemmistövaltuutetulle osoitetut yhteydenotot koskien internetissä esiintyvää rasistista aineistoa toimitetaan tarvittaessa edelleen poliisille.