Päivi Keskitalo, ylitarkastaja,
vähemmistövaltuutetun toimisto
Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän elinkeinotoiminnassa. Yhdenvertaisuuslain syrjintäkielto koskee irtaimen ja kiinteän omaisuuden sekä palveluiden – kuten pankki-, kauppa- ja ravintola-alan – tarjontaa ja saatavuutta. Vähemmistövaltuutetun tietoon tulee usein tapauksia, joissa romanit ovat kohdanneet syrjintää asioidessaan kaupoissa tai ulkomaalaiset pyrkiessään ravintolaan. Ulkomaalaistaustaiset ottavat yhteyttä vähemmistövaltuutettuun törmätessään vaikeuksiin pankkitilin avaamisessa suomalaisessa pankissa. Myös asunnon saantia koskevat ongelmat ovat päivittäin esillä vähemmistövaltuutetun työssä.
Syrjintä on kiellettyä elinkeinotoimintana tarjottavien sekä muiden julkisesti saatavien palveluiden yhteydessä. Elinkeinonharjoittaja syyllistyy syrjintään, jos hän kieltäytyy palvelemasta asiakasta yleisesti sovituilla ehdoilla. Palvelusta ei voi esimerkiksi kieltäytyä asiakkaan ihonvärin, tiettyyn kansanryhmään kuulumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Asiakkaita on kohdeltava yhdenvertaisesti. Yhtäläistä palvelua ei ole asiakkaan palveleminen nöyryyttävällä, halveksuntaa osoittavalla tai muulla asiakasta loukkaavalla tavalla. Myös se, ettei asiakasta hänen etnisen taustansa vuoksi palvella tavanomaisin ehdoin, vaan häneltä esimerkiksi vaaditaan korkeampi hinta kuin muilta asiakkailta, on kiellettyä syrjintää.
Työnantajalla on myös velvollisuus valvoa, etteivät työntekijät palvelutoiminnassa syyllisty syrjintään. Tämä koskee esimerkiksi ravintolatoiminnassa myös vahtimestareita, vaikka palvelut ostettaisiin ulkopuoliselta yritykseltä. Työnantaja voi joutua vastuuseen silloinkin, kun hän tietää alaistensa syrjivän asiakkaita, eikä puutu tähän. Työntekijöillä on puolestaan itsenäinen vastuu toimiensa laillisuudesta. Vaikka esimies ohjeistaisi syrjivään käytökseen, ei tämä vapauta työntekijää vastuusta, jos syrjintää tapahtuu.
Lisäksi syrjintä on kiellettyä, kun kysymys on elinkeinon harjoittamisesta. Esimerkiksi yritykset eivät voi tehdä sopimuksia syrjivin perustein, siten että elinkeinonharjoittaja joutuu muita huonompaan asemaan etnisen taustansa johdosta.
Monet ulkomaalaistaustaiset ja romanit kertovat kokevansa syrjintää kaupassa asioidessaan. Kauppaliikkeiden syrjivä toiminta vaikeuttaa jokapäiväistä elämää. Kaupat ovat kieltäytyneet palvelemasta vähemmistöihin kuuluvia tai henkilöt joutuvat jatkuvasti myymälävartijoiden erityistarkkailuun. Syrjintä ei rajoitu vain liiketiloihin pääsyn estämiseen, vaan liikkeiden ja yritysten toiminta saattaa täyttää myös häirinnän tunnusmerkistön. Näin käy jos asiakasta esimerkiksi seurataan, kuulustellaan tai tutkitaan tarkoituksellisesti muiden asiakkaiden edessä ainoastaan etnisen alkuperän johdosta.
Vähemmistövaltuutetulle tulee useita yhteydenottoja ulkomaalaistaustaisilta, joilta on evätty pääsy ravintolaan. Ravintoloiden asiakasvalinnassa ja -palvelussa sovellettavat pukeutumiseen liittyvät käytännöt voivat olla hyväksyttäviä asiakasvalinnan perusteita, mutta jos näitä sovelletaan vain etnistä vähemmistöä edustavan henkilön kohdalla, kyse on syrjinnästä. Ravintolan edellyttäessä asiakkailta juhlavaa pukeutumista, lenkkitossuihin pukeutuneita asiakkaita tulee kohdella yhtäläisesti, etniseen alkuperään katsomatta. Jos asiakkaana oleva tai asiakkaaksi pyrkivä henkilö käyttäytyy häiritsevästi ravintolassa, voidaan häntä kieltäytyä palvelemasta, mutta yhden häiriökäytös ei riitä syyksi evätä palveluita muilta samaan kansanryhmään kuuluvilta.
Merkittävä vähemmistövaltuutetun asiakastyön alue on ongelma pankkipalveluiden saatavuudessa. Pankit ovat kieltäytyneet avaamasta tiliä eräille ulkomaalaistaustaisille vedoten rahanpesua koskevaan lainsäädäntöön. Luottolaitoslaki velvoittaa pankin tunnistamaan ja tuntemaan asiakkaansa. Luottolaitoslaissa viitataan myös lakiin rahanpesun ja terrorismin estämisestä, mikä asettaa pankille pitkälle menevät velvoitteet asiakkaan tunnistamisessa ja henkilöllisyyden todentamisessa.
Turvapaikanhakijoiden saattaa olla vaikea avata pankkitiliä, vaikka he sellaisen tarvitsisivat työpaikan saatuaan. Turvapaikanhakijalta puuttuu usein virallinen henkilöllisyystodistus, kuten passi, jonka perusteella henkilöllisyys voitaisiin varmistaa. Joko lähtötilanteessa ei ole ollut mahdollisuuksia hankkia virallisia matkustusasiakirjoja tai lähtömaassa ei ole toimivia viranomaisia, jotka voisivat todistuksia antaa. Työnantaja voi edellyttää pankkitiliä palkanmaksun suorittamiseen. On sattunut, että turvapaikanhakija on menettänyt työtilaisuuden, koska palkkatiliä ei saa avattua. Harva työnantaja maksaa nykyaikana palkan käteisenä.
Kaikki epäasiallinen palvelu ei kuitenkaan ole yhdenvertaisuuslain tarkoittamaa syrjintää. Etnisen syrjinnän edellytyksenä on, että henkilöä on vertailukelpoisessa tilanteessa kohdeltu huonommin kuin toisia nimenomaan etnisen alkuperänsä takia. Niinpä esimerkiksi palveluntarjoajan tai viranomaisen epäkohtelias, epäasiallinen tai hidas palvelu on syrjintää vain, jos sen syynä on asiakkaan etninen tausta.
Jos kohtaat syrjintää, voit ottaa yhteyttä vähemmistövaltuutetun toimistoon. Yhteydenotto tapahtuu pääsääntöisesti kirjallisesti. Tarvittaessa vähemmistövaltuutettu lähettää asiaa koskevan selvityspyynnön vastapuolelle. Todettuaan kyseessä olevan kielletyn syrjinnän, vähemmistövaltuutettu antaa kehotuksen tai ohjeen olla jatkamatta syrjintää. Vähemmistövaltuutettu voi avustaa myös sovinnon aikaansaamisessa.
Syrjintäasioita käsittelee myös syrjintälautakunta. Se voi asettaa uhkasakon syrjintäkiellon tehostamiseksi. Syrjintää kokenut voi pyytää myös poliisia tutkimaan asiaansa. Tällöin asia voidaan syyteharkinnan jälkeen käsitellä tuomioistuimessa. Syrjinnästä voidaan lisäksi nostaa erillinen hyvityskanne kahden vuoden kuluessa tapahtuman ajankohdasta.
Tapauksissa, joissa ei ole saatu muihin toimenpiteisiin johtavaa näyttöä syrjinnästä, vähemmistövaltuutettu on kuitenkin kehottanut palveluntarjoajaa kiinnittämään huomiota palveluperiaatteisiinsa ja asiakaspalvelunsa toimivuuteen siten, ettei kenellekään syntyisi tunnetta syrjityksi tulemisesta etnisen alkuperän vuoksi.