• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 4 ( 08 ) 2010

Tervehdys, rakkaat lukijat!

Vuosi 2010 on lähestymässä loppuaan. Tahtoipa tai ei, niin mieleen nousee ajatuksia siitä, mitä tuloksia olemme saaneet tänä vuonna aikaan? Esität kysymyksiä itsellesi ja yrität vastata niihin itse. Onko tehty kaikki se, mitä oli suunniteltu? Ja kannattaako tehdä sitä, mitä olet tekemässä? Yksikään taakse jäänyt vuosi ei ole samanlainen kuin muut vuodet, jokaisella on oma teemansa…

Tänä vuonna yhteiskunnassa on kiinnitetty huomiota kysymyksiin, jotka liittyvät maahanmuuttajiin. Yhä edelleen niistä puhutaan ja kirjoitetaan paljon lehdissä. Mutta onko yksittäinen maahanmuuttaja tuntenut, että hänen asioitaan kohtaan tunnetaan yleistä mielenkiintoa? Kansanedustajat ja edustajaehdokkaat tuovat esiin suoraan ja avoimesti kaikkein kipeimpiä ongelmia, joita viime aikoina on kertynyt: Millaista avustusta saa juuri Suomeen muuttanut henkilö? Kiristyvätkö työyhteisön ihmissuhteet, jos uusi työntekijä (Venäjältä, Eestistä tai muualta) tekee työtään tunnollisemmin, huolellisemmin ja perusteellisemmin?

Jos tilannetta tarkastellaan maahanmuuttajien näkökulmasta, niin heidän ongelmansa ovat suunnilleen samanlaisia kuin muillakin eri puolilla Suomea asuvilla ihmisillä, kaupungissa tai maaseudulla. Miten löytää töitä, jos on jo täyttänyt 40-vuotta? Miten voisi tukea lastaan, kuinka säilyttää yhteinen kieli, kun hän on murrosiässä? Mitä tehdä, kun perheessä on kriisi? Miten terveysongelmiin saa apua? Mitä tehdä, jos työpaikalla on kireät suhteet esimiehen kanssa?

Kuten näemme, kaikki ongelmat ovat arkipäiväisiä ja tavalliseen elämään liittyviä, mutta maahanmuuttajan on paljon vaikeampi ratkaista niitä, koska hän tuntee heikosti suomalaista kulttuuria, osaa huonosti kieltä eikä tunne lakeja. Joku voi tietysti väittää vastaan, sillä maahanmuuttajille järjestetään niin paljon erilaisia tapahtumia, info-tilaisuuksia, seminaareja ja kokouksia. Kyllä, se pitää paikkansa. Mutta valitettavasti edes sellaiset ihmiset, jotka yleensä ovat aktiivisesti mukana erilaisissa tapahtumissa, eivät aina ehdi osallistua kaikkiin tapaamisiin, niin paljon niitä on alettu järjestää viime aikoina. Suurin ongelma on kuitenkin se, että suurin osa maahanmuuttajista ei aina edes tiedä, millaista työtä heidän kotoutumisensa edistämiseksi tehdään! Kun he ovat epäonnistuneet työpaikan etsimisessä, eivät osaa kieltä kunnolla ja ovat pettyneet omiin vastoinkäymisiinsä, heiltä kerta kaikkiaan loppuu kiinnostus osallistua yhtään mihinkään.

Minun mielestäni juuri maahantulleiden maahanmuuttajien on hyvin tärkeää saada omalla äidinkielellään tarvitsemaansa tietoa suomalaisen elämän eri puolista, jotta he ymmärtäisivät, että valtio kyllä auttaa heitä kotoutumaan tänne, mutta myös heidän itsensä pitää panostaa siihen, että heidän elämänsä onnistuisi uudessa maassa. Pitää olla aktiivisempi opiskelu- ja työpaikan etsimisessä, hankkia tietoa eri lähteistä, ei ainoastaan työ- ja elinkeinokeskuksesta, vaan pitää myös kysellä tuttavilta ja naapureilta ja lukea työpaikkailmoituksia eri lehdistä tai internetistä. Ja sitä varten pitää opetella kieli! Niiden, jotka eivät osaa käyttää tietokonetta tarpeeksi hyvin, pitää pyrkiä pääsemään tietokonekursseille, muuten tietoa on vaikea löytää ja ymmärtää, esimerkiksi Tampereen kaupungin verkkosivuilta.

Tämän asian toinen puoli liittyy siihen, että maahanmuuttajat eivät useinkaan tiedä, keitä varten erilaisia tapahtumia järjestetään. Usein he ovat hämmästyneitä kuullessaan, että hekin olisivat voineet tulla kuuntelemaan johonkin tilaisuuteen, saamaan siitä itselleen jotain hyötyä, kyselemään ja saamaan vastauksia asiantuntevilta ihmisiltä, jos vain olisivat saaneet tapahtumasta etukäteen tietoa sen järjestäjiltä.

Jatkan vielä. Sellaiset ihmiset, jotka ovat oppineet suomen kielen, saaneet työpaikan ja löytäneet itselleen ystäviä, tarvitsevat kansalaisjärjestöjen palveluja muita maahanmuuttajia vähemmän. Yleensä sellaiset maahanmuuttajat osallistuvat tapahtumiin vain suurten juhlien aikaan saadakseen mielihyvää kanssakäymisestä omalla äidinkielellään. Sen vuoksi kansalaisjärjestöjen puoleen kääntyy useimmiten ihmisiä, joilla on erilaisia ongelmia ja jotka eivät tiedä minne mennä ja mistä etsiä apua.

Minusta tuntuu, että erilaisten kaupungin palvelujen ja kansalaisjärjestöjen välillä pitäisi olla kumppanuutta, hyväntahtoista suhtautumista ja mikä tärkeintä, taloudellista tukea. Olen työskennellyt kansalaisjärjestössä yli 10 vuotta ja voin sanoa, että vapaaehtoistyötä tekeville on hyvin tärkeää tuntea saavansa tukea ja tietää, että he tekevät tarpeellista työtä, eivätkä vain viihdytä itseään. Muuten käy niin, että järjestöt elävät vain omissa ympyröissään.

Haluan toivoa ja uskoa, että monet edellä kuvaamistani ongelmista häviävät yhdessä väistyvän vuoden kanssa. Ja uuteen vuoteen otamme mukaamme vain rakkaita, läheisiä ja luotettavia ystäviä ja hyviä, positiivisia tunteita!

Hyvää Uutta vuotta! Täyttykööt kaikki toiveenne! Rauhaa perheillenne ja rauhaa sydämiinne!

Margarita Niemi

Siirry ylös