Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 3-4 ( 125-126 ) 2017
Julkaisijana Anne Ahlefelt @ 24.11.2015
Istuimme perheeni kanssa yhteisen päivällisen äärellä. Mieheni oli valmistanut meille maukkaan lihapadan ja avannut pullon punaviiniä ruoan seuraksi. Mieheni kaataessa viiniä meille aikuisille, kuusivuotias lapsemme kysyi ”Saanko minäkin viiniä?”.
Siinä se sitten oli nenän edessä, oivallinen mahdollisuus keskustella päihteistä lapsen kanssa. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta kun aihe oli tullut esille. Lapsi on joskus aiemmin kysynyt, mitä lasissa on kun olemme juoneet olutta tai viiniä. Silloin hänelle on riittänyt lyhyt selitys siitä, että se on alkoholia, jota aikuiset voivat joskus halutessaan juoda. Tällä kertaa lapsen avaus aiheeseen oli jo sellainen, että se vaati jo enemmän. Pelkkä ”Et saa” ei tilanteessa riittänyt, koska lapsi oli ilmaissut kiinnostuksensa (ainakin jollain tasolla) juomaa ja aihetta kohti.
Tuumasta toimeen. Aloitimme keskustelun toteamalla, että hän ei saa viiniä koska se on alkoholijuoma ja eivätkä lapset saa nauttia sitä. Tämän asian pitää olla selvä heti alusta ja se on hyvä toistaa jokaisen keskustelun yhteydessä. Mutta pelkkä kielto ei riitä. Kielto tarvitsee lihaa luiden ympärille, selityksiä sille, miksi ei saa. Kysyin tietääkö hän miksi lapset eivät saa juoda alkoholia ja hän vastasi että koska se on vaarallista lapsille. Aivan oikein, jo kuusivuotias tietää näinkin tärkeän tosiasian alkoholinkäytöstä. Kysyin, tietääkö hän miksi se on vaarallista erityisesti lapsille ja nuorille, jolloin hän totesi että hän ei ole ihan varma. Lähdimme mieheni kanssa avaamaan tätä asiaa hänelle. Pariin minuuttiin saimme mahtumaan aika paljon yhteistä pohdintaa monesta eri näkökulmasta. Lapsi toi itse myös esille näkökulman, että alkoholi voi olla myös haitallista aikuiselle, jos sitä juo liikaa, kuten viisi viinilasillista päivittäin. En tiedä mistä hän oli tämän määrän saanut tietoonsa, mutta en voi muuta sanoa kuin ”VAU!”. Kuusivuotias lapsi tietää jopa tällaisia asioita.
Keskustelun päätteeksi lapsi totesi, että hän oli oikeastaan tiennyt keskustelussa esille tulleet asiat, mutta hän halusi vaan testata meitä. Lapsi halusi testata meitä vanhempia – juuri näinhän se menee. Vaikka lapsella on tietoa ja ymmärrystä eri asioista niin hän tulee testaamaan niitä uudestaan ja uudestaan. Toimivatko ne, pitävätkö ne, mitä tapahtuu jos haastan niitä ja olen eri mieltä, ja mitä tapahtuu jos teen jotain mitä on kiellettyä? Tämä on lapsen ja nuoren tärkein tehtävä – testata ja haastaa meitä aikuisia ja asettamiamme rajoja. Näin he oppivat ja osaavat muodostaa mielipiteitään. Meidän aikuisten tehtävä tässä on olla läsnä ja tukea heitä tässä prosessissa. Meidän tehtävämme on asettaa selkeät rajat lapsillemme ja auttaa heitä ymmärtämään niitä. Uudestaan ja uudestaan.
Päihteistä keskusteleminen on ajankohtaista jo alle kouluikäisen lapsen kanssa. Ei voi odottaa alakoulun loppupuolelle tai vielä pidemmälle, yläkoulun puolelle. Ei päihteistä puhuminen ole ajankohtaista vasta silloin kun lapsi itse tai hänen kaverinsa tekevät ensimmäisiä päihdekokeilujaan, vaan aiheesta on puhuttava juuri silloin kun sen näkee tai kokee jollain tavalla omassa elinympäristössään. Tapahtui se sitten kotona, kadulla tai vaikka netissä. Lapsilla on oikeus saada keskustella aikuisten kanssa heille tärkeistä asioista. Oikeus saada kysyä ja pohtia asioita yhdessä. Tämä koskee myös päihteitä.
Teksti: Anne Ahlefelt
projektipäällikkö, ånni-hanke
anne.ahlefelt@ehyt.fi
Lähde: http://ånni.fi/vinkkipankki/saanko-minakin-viinia/
Venäjännös: Lidia Popova