• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 7 ( 60 ) 2010

Keskusteluja terveydenhuollosta lääkärien kanssa

Kaikkihan me sairastamme... Enemmän tai vähemmän... On kevyitä vilustumisia tai vaikeampia sairauksia... Sairastamme lyhyen aikaa tai pidempään... Niin vaan on ihminen rakennettu, etenkin nykyihminen, jonka elämäntyylissä ja käyttäytymisessä on monenlaisia tähän aikaan liittyviä ongelmia. Sen lisäksi elämme sellaisessa ympäristössä, joka ei läheskään aina ole paras mahdollinen. Tämä kaikki kuluttaa elimistöämme ja vastustuskyky heikkenee; monet sairauksia aiheuttavat virukset vain voimistuvat vuosien myötä, ne kasvavat ja muuttavat muotoaan. Sanon itsestäni vain sen, että minun on pitänyt usein hakea lääkärien apua, ja melkein aina he ovat pystyneet auttamaan... Kunnioitan heidän vaativaa työtään ja rohkeuttaan. Myös jatkossa aion kääntyä elämän vaikeina aikoina vain ja ainoastaan ammattitaitoisten lääkärien puoleen.

Minä, kuten kaikki ulkomailta tulleet maahanmuuttajat, sain tutustua suomalaiseen tervey-denhuoltoon melkein heti muuton jälkeen. Te kaikki muistatte mainiosti nämä proseduurit: kokeet, yleinen terveystarkastus ja jos siinä ilmeni jotain sairauksia, niin lähetettiin viivytyksettä erikoislääkärin luo.

Ajan myötä tuttuja lääkäreitä alkoi tulla enemmän ja tutustuin venäjää puhuviin lääkäreihin, jotka olivat tulleet Venäjältä, kuten minäkin. Yritämme tässä pohtia yhdessä heidän kanssaan sekä lääketiedettä yleensä että suomalaisia terveyspalveluja ja Suomen terveydenhuollon konkreettisia erityispiirteitä ja ongelmia.

Mehiläisen yleislääkäri Oleg Jokelainen

Yleislääkäri Oleg Jokelainen

Tapasin Olegin yksityisellä Mehiläisen lääkäriasemalla, jonka kanssa yrityksemme on tehnyt sopimuksen. Suurin osa jyväskyläläisistä yrityksistä tekee yhteistyötä nimenomaan Mehiläisen kanssa.

LM: Oleg, olet opiskellut Pietarissa ja työskennellyt jo siellä ammattiasi vastaavassa työssä. Miksi jätit praktiikkasi Venäjällä ja muutit Jyväskylään aloittaaksesi kaiken alusta?

O: Ei se ihan noin ollut: en aloittanut alusta, sillä pääsin melkein heti lääkäriharjoittelijaksi sairaalaan, jossa olin töissä sisätautien ja keuhkosairauksien osastolla. Eli siis koulutustani vastaavaan työhön.

LM: Tarkoittaako tämä sitä, että Suomessa erikoislääkäreillä on enemmän kysyntää kuin Venäjällä?

O: Kyllä, Suomessa on pulaa lääkäreistä ja lääkintähenkilökunnasta. Sen vuoksi työn löytäminen ei ollut vaikeaa. Ja minä muutin omien vanhempieni luo, jotka olivat asuneet täällä jo muutaman vuoden. Niin oli helpompi sopeutua…

LM: Eli nuoria valmistuneita lääkäreitä on nykyään Venäjällä runsaasti? Mitä ongelmia siellä on? Työpaikat, palkat?

O: No joo, sekä että… On myös laitteisiin liittyviä ongelmia. Jos aiemmin venäläisillä klinikoilla oli valtava puute laitteista, niin nyt niitä on jo alettu ostaa ja asentaa. Mutta siellä ei ole ihmisiä, jotka osaisivat käyttää laitteita, puuttuu koulutettuja asiantuntijoita… Suomessa kaikki on päinvastoin: laiteasiantuntijoita on tarpeeksi, mutta yleislääkäreistä ja sairaanhoitajista on pulaa.

LM: Mitä muita eroja olet huomannut suomalaisissa terveydenhoitoalan laitoksissa?

O: Päästäkseni yleislääkäriksi, joka minä nyt olen, minun piti olla sairaalassa harjoittelijana viisi vuotta. Venäjällä harjoitteluaika on paljon lyhyempi, kaksi vuotta. Suomessa terveyskeskuksissa työskentelee pääasiassa yleislääkäreitä. Tarpeen mukaan he lähettävät potilaita sairaalassa työskentelevien erikoislääkäreiden vastaanotolle. Venäjällä erikoislääkäreitä työskentelee myös terveysasemilla, he tekevät diagnooseja ja he myös päättävät, miten ja millä potilasta hoidetaan.

LM: Mitä suomalaisen yleislääkärin tulee osata? Entä miten kauan olet ollut työssä yleislääkärinä?

O: Vuodesta 2001 lähtien… Yleislääkäri on monipuolinen ja monitaitoinen lääkäri. Hänen pitää antaa ensiapua erilaisissa tilanteissa. Hän ei vain tee diagnooseja yleisistä sairauksista, kuten flunssat ja hengitystietulehdukset, vaan hänen tulee myös osata hoitaa erilaisia vammoja: murtumia, haavoja ja paljon muuta.

LM: Ja hoitaa synnytyksiä?

O: Aivan. Jopa gynekologiaa…

LM: Vaikuttaa siltä, että yleislääkärin pitää tietää kaikesta jonkin verran? Eikö se vaikuta potilaan diagnosoinnin laatuun? Ollaanhan yleisesti sitä mieltä, että jos kokeilee vähän kaikkea eikä syvenny mihinkään yhteen asiaan, niin silloin ei voi tulla hyväksi erikoisasiantuntijaksi?

O: Nyt ajattelet taas virheellisesti, hieman venäläisittäin…

LM: Miksi venäläisittäin?

O: Koska monet maanmiehemme pelkäävät tuota samaa ja esittävät saman kysymyksen… Yleislääkärin tulee osata se, mikä hänelle kuuluu… Tiettyyn rajaan saakka! Jos hän näkee, että pystyy itse tekemään diagnoosin ja määräämään lääkityksen, hän tekee sen itse. Jos tarvitaan perusteellisempaa puuttumista, hän lähettää potilaan erikoislääkärin luo. Tässä pitää erottaa ammattitaito ja erikoisosaaminen! Mitä tulee ammattitaitoon, niin yleislääkäri on ehdottomasti ja aina ammattilainen! Kai viisi vuotta pakollista harjoittelua kertoo jostakin?

LM: Kyllä, tietenkin… Sanohan Oleg, käykö sinun vastaanotollasi usein venäjänkielisiä potilaita? Joko he kyllästyttävät?

O: Ei, eivät kyllästytä… Ja sitä paitsi suomalaisia on enemmän. Tämä on yksityinen lääkäriasema, ja asiakkaat ovat lähinnä työssäkäyviä ihmisiä. Maahanmuuttajissa työssäkäyvien prosentuaalinen osuus on kuitenkin aika pieni.

LM: Mitä potilaat yleensä valittavat, millaisten sairauksien vuoksi vastaanotolle yleensä tullaan?

O: Talviaikaan on tietenkin vilustumissairauksia ja monet tulevat työperäisten vammojen vuoksi: on venähdyksiä, ruhjeita, selkäkipuja jne. On myös erilaista pahoinvointia, kuten stressiä, väsymystä ja masennusta. Mutta se on yleensäkin ongelma Suomessa: etenkin masennusta ja unettomuutta on paljon…

LM: Onko sinulla ollut praktiikkasi aikana joku erityisesti mieleen jäänyt tapahtuma, ehkä jotain hassunkurista?

O: Hankala sanoa… Nyt ei tule mieleen mitään mielenkiintoista…

LM: Entäs joku anekdootti…

О: No… tässä on sairastamiseen liittyvä anekdootti. Lääkäri tutki potilasta, joka kysyi: ”Tohtori, haluan kuulla koko totuuden. Lupaan olla rohkea… Sanokaa suoraan: kuinka pian minun pitää mennä töihin?”

LM: Oleg, kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. Toivotan sinulle menestystä vaativassa työssäsi.

Keskussairaalan amanuenssi Kirill Melnikov

Amanuenssi Kirill Melnikov

Toiseen keskustelukumppaniini tutustuin suomen kielen yleisen kielitutkinnon valmennuskursseilla. Hämmästyksekseni sain tietää, että uusi tuttavani on ammatiltaan lääkäri.

LM: Kirill, suoraan sanottuna hämmästyin, kun sain kuulla, että asuttuasi Suomessa alle puoli vuotta menit heti niin vaikeaan kielikokeeseen. Kuinka sinä osaat suomea niin hyvin?

K: No, en nyt niin hyvin… Kouluaikana olin Petroskoissa suomen kielen kursseilla, ja niiltä ajoilta on jäänyt mieleen jotain perustietoja kielestä. Ja tutkinto on minulle välttämätön työn vuoksi, tarvitsen paperin, joka todistaa, että osaan suomea vähintään kolmannen tason verran… Sen jälkeen tulee vielä tentti diplomin vahvistamiseksi.

LM: Oletko varma, että pääset läpi?

K: Toivottavasti…

LM: Hyvin rohkea veto… Suoraan sanottuna ihailen tuollaista päämäärätietoisuutta ja varmuutta. Monilta nykyajan nuorilta puuttuvat nuo ominaisuudet. Kirill, anteeksi, jos olen hieman tahditon, mutta minusta olet kovin nuori lääkäriksi… Milloin olet valmistunut instituutista?

K: Ei se mitään, monet kyselevät… Valmistuin puoli vuotta sitten Petroskoin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta yleislääkäriksi, ja tulin saman tien Jyväskylään ja Keskussairaalaan työharjoitteluun.

LM: Uskomatonta! Lääkäriharjoittelijaksi ja saman tien suomalaiseen sairaalaan!

K: Ei siinä ole mitään ihmeellistä: pääsin tänne erään erikoislääkärin suosituksesta, joka on jo kauan ollut työssä Keskussairaalassa onkologian (kasvainoppi) lääkärinä.

LM: Toisin sanoen tuttavan kautta?

K: Nimenomaan… Etenkin kun tiedän, että tällä hetkellä lääkäreitä tarvitaan Suomessa.

LM: Miksi valitsit lääkärin ammatin tai miksi nimenomaan yleislääkärin?

K: Olen ollut kiinnostunut lääketieteestä lapsuudesta saakka, sitten koulussa mielenkiinto muuttui vakaaksi haluksi tulla lääkäriksi, sydäntautilääkäriksi. Lapsena luin Tšehovia ja sekin vaikutti ammatinvalintaan…

LM: Nyt työskentelet amanuenssi-harjoittelijana Keskussairaalassa. Entä sen jälkeen, millaisia urasuunnitelmia sinulla on?

K: Kuten jo sanoin, haluan pätevöityä ja valmistua yleislääkäriksi, mutta haaveilen, että minusta tulisi anestesian erikoislääkäri. Haluan töihin sairaalaan. Mutta ensin jokaisen lääkärin pitää olla jonkun aikaa töissä terveyskeskuksessa.

LM: Minusta tuntuu, että nimenomaan tuo ammatti on suosittu venäläisten maahanmuuttajalääkärien keskuudessa? Eikö niin?

K: Varmaankin sen vuoksi, että nimenomaan yleislääkäreitä tarvitaan eniten, ja siksi työpaikan löytäminen on helpompaa… Vaikka tunnen yhden Venäjältä kotoisin olevan lääkärin, joka toimii Keskussairaalassa anestesialääkärinä. Tunnen myös kasvaintautien erikoislääkärin… On siis huomattava määrä maahanmuuttajataustaisia lääkäreitä, jotka ovat oman erikoisalansa työssä. Jokainen on tehnyt oman valintansa, jokaisella on omat prioriteetit…

LM: Selvä. Puhutaan hieman suomalaisen terveydenhuollon erityispiirteistä. Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne: henkilölle tulee yhtäkkiä huono olo, kivulias kohtaus ja shokki, eikä hän ymmärrä minkä vuoksi. Hän on yksin kotona ja soittaa hätänumeroon 112, ja he tulevat paikalle. Siihen mennessä kohtaus on mennyt ohi. Tarkastuksessa ei löydy mitään. Ambulanssi lähtee pois. Muutaman minuutin kuluttua potilas saa jälleen kohtauksen, vielä vakavamman… Hän soittaa taas 112:een, mutta hänelle vastataan, etteivät he enää tule: menkää itse linja-autolla tai taksilla terveyskeskukseen lääkärintarkastukseen. Potilas oli todellakin hyvin kipeä ja tilanne huononi, hän ei pystynyt enää kävelemään eikä soittamaan… Tämä tapaus on todellisesta elämästä. Miten kommentoisit?

K: Niinpä… Tässä moni asia jää epäselväksi, mutta yritän esittää oman käsitykseni. Aloitetaan siitä, että ambulansseissa työskentelee ensiapuhenkilökuntaa, eikä erikoislääkäreitä, ja heidän tehtävänään on pitää potilasta hengissä sairaalaan asti, jossa hän saa varsinaista hoitoa. He eivät voi antaa potilaalle tarkkaa diagnoosia… Heidän tehtävänään on saapua paikalle nopeasti, auttaa nopeasti ja lähettää potilas nopeasti sairaalaan. Kyseisessä tapauksessa he eivät omasta mielestään löytäneet mitään potilaan hengelle vaarallista ja päättivät, että tilanteen huonontuessa potilas pääsee perille itsekin…

LM: Kyllä, mutta potilaalle tuli niin huono olo, että hän ei itse pystynyt enää mihinkään!

K: Sitähän minä sanoin: moni asia jää epäselväksi… Entä selvisikö potilas?

LM: Kaikki päättyi hyvin. Mutta olisi voinut käydä täysin päinvastoin! Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että pelastushenkilökunnan päätös jättää potilas yksin kohtalon armoille oli pohjimmiltaan väärä. Heidän olisi pitänyt viedä hänet ammattilaisen luo riippumatta siitä, oliko kohtaus mennyt ohi vai ei…

K: Ehkä olet oikeassa, mutta arvioit tilannetta kuitenkin potilaan kannalta.

LM: Kerro lääkärin praktiikastasi tai opiskeluajoilta joku tapaus, joka on parhaiten jäänyt mieleen?

K: No, tässä on kaikkein tuorein tapaus suomalaiselta praktiikalta. Meille tuli uusi potilas. Hän puhui suomea mutta murtaen. Minä en ollut hänen kanssaan tekemisissä (toiset lääkärit hoitivat häntä), tarkkailin niin sanotusti syrjäsilmällä. Siksi minulla ei ollut hajuakaan hänen kansallisuudestaan. Samana päivänä menin hänen huoneeseensa ottamaan tarvittavia kokeita. Tervehdin ja aloin valmistella instrumentteja. Muutaman minuutin kuluttua kuulin puhtaalla venäjän kielellä esitetyn kysymyksen:
- Veliseni, et kai sinä ole Venäjältä?
- Kyllä olen, mutta mistä te arvasitte?
- Silmistä, veliseni, silmistä…

LM: Niinpä… Näköjään silmät paljastavat meidän maanmiehemme! Tai ehkä kaikki on vielä yksinkertaisempaa: ehkä hän vain luki nimesi lääkärin nimikyltistä. Ja lopuksi minulla on vielä yksi kysymys: mitä pidät Suomesta ja Jyväskylästä?

K: Pidän tästä kaupungista. Se on nykyaikainen ja puhdas.. Yleensäkin Suomi on puhdas ja säntillinen maa ja ihmiset ovat ystävällisiä… Sosiaalisesti hyvinvoiva maa... Mutta täällä on hyvin kallista. Se on ainut miinus, jonka olen huomannut, mutta kun verrataan toiseen maahan, esimerkiksi Venäjään, niin kyllä: jotkut asiat tuntuvat minusta suhteettoman kalliilta.

LM: Ymmärrän. Kiitos sinulle Kirill mielenkiintoisesta keskustelusta. Toivotan onnea ja menestystä.

K: Kiitos.

Lopuksi haluaisin todeta, että sairauksien ennaltaehkäisyyn, farmasiaan ja hoitolaitteisiin liittyvissä asioissa olimme kaikki yhtä mieltä: Suomessa ne ovat korkeimmalla mahdollisella tasolla!

Haluaisin esittää terveydenhuoltoalan henkilökunnalle sellaisen toivomuksen, että he kehittäisivät jatkuvasti omaa ammattitaitoaan ja että he todellakin olisivat meidän hyviä ystäviämme ja auttajiamme vaikeilla hetkillä… Teille, hyvät lukijat, toivon sitä, että ette sairastaisi!

Pikaisiin tapaamisiin!

Lääkärien kanssa keskusteli Lev Mikaelov.
JKL 2010

Siirry ylös