2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010
2009 |  2008 |  2007 | 


№ 8-9 (61-62)


№ 7 (60)


№ 6 (59)


№ 4-5 (57-58)


№ 3 (56)


№ 2 (55)


№ 1 (54)

№ 7 ( 60 ) 2010

Kotoutuminen on työtä

Sen jälkeen kun YLE-radion Venäjänkielisen toimituksen Levan Tvaltvadže haastatteli minua radiossa, pyydettiin minua kirjoittamaan artikkeli Suomeen sopeutumisesta ja kotoutumisesta. Toistan jälleen saman: koska itse en koskaan ole muuttanut maasta toiseen, niin en tunne olevani kovinkaan varmoilla näistä teemoista keskusteltaessa. Suomessa ja muissa maissa olen ollut ainoastaan turistina tai vieraana. Toisaalta monet arkipäiväiset asiat ovat usein yleismaailmallisia. Minä tiedän oikein hyvin sen, mitä tarkoittaa kaupungista toiseen muuttaminen ja työpaikan vaihtaminen; olen myös konsultoinut tarpeeksi paljon sekä yksityisiä ihmisiä että organisaatioita, jotka ovat törmänneet tähän problematiikkaan. Sen vuoksi uskon, että minulla on moraalinen oikeus ilmaista mielipiteeni. Nimenomaan näitä asioita yritän pitää lähtökohtana tässä esitettäville pohdinnoille.


Mihail Štšelkonogov filosofi, liikemies, opettaja, konsultti, Zakon Ljubvi (Rakkauden laki) ja monien muiden kirjojen tekijä, Pietari

Aloitetaan lähestyä asiaa hieman epätavallisesti: voisiko maahanmuuttoa ja uuteen maahan sopeutumisprosessia verrata esimerkiksi uuteen työpaikkaan siirtymiseen? Minulla on monivuotinen kokemus henkilökohtaisen kasvun ja henkisen kehityksen metodien opettamisesta, ja kokemukseni viittaa siihen, että tuollainen vertaus puolustaa paikkaansa. Miksi? Yritetään selvittää sitä yhdessä.

Uuden paikan haasteita

1. Työpaikan, kuten myös asuinmaan vaihtamiseen liittyvät syyt voivat olla erilaisia, mutta useimmiten niihin liittyy seuraavia näkökohtia:

a) Paremman elämän etsiminen: joko te ette jostain syystä ole tyytyväinen vanhoihin olosuhteisiin tai teille on tarjottu huomattavasti parempi vaihtoehto.

b) Vapaaehtoisuus: poikkeuksia ovat työstä irtisanominen tai maasta pakeneminen siten, että ihminen itse ei halua sitä. Kuitenkin myös näissä ääritapauksissa ihmisellä on oikeus valita tuleva kohtalonsa suhteellisen vapaasti, ja sen vuoksi seuraavat teesit ovat ainakin osittain sovellettavissa myös niihin.

2. Molemmissa tapauksissa - työpaikan vaihtaminen ja maasta muuttaminen - ihminen joutuu uusiin ulkoisiin olosuhteisiin, joissa aikaisemmat kokemukset voivat olla sekä hyödyksi että haitaksi. Menestyäkseen hänen tulee sopeuttaa aikaisemmin saamansa kasvatus ja koulutus sekä muut henkilökohtaiset ominaisuudet muuttuneisiin olosuhteisiin ja hyödyntää niitä maksimaalisen tehokkaasti uudessa tilanteessa. Ottakaa huomioon, että teillä oleva aiempi kokemus ja uudet vaatimukset voivat olla täysin vastakkaisia.

3. Uusi ympäristö tuo mukanaan uudet ihmiset. Parhaassa tapauksessa yksittäiset ihmiset voivat tuntea teidät, teidän kykyjänne, mahdollisuuksianne ja historiaanne. Te olette kuin sika säkissä, kuinka teihin voisi luottaa? Mistä vieraat ihmiset voisivat tietää, miten teihin pitäisi suhtautua? Teidän tulee rakentaa oma henkilökohtainen auktoriteettinne uudelleen riippumatta siitä, millaisella statuksella olette uuteen paikkaan tulleet.

3. Uusi ympäristö tuo mukanaan uudet ihmiset. Parhaassa tapauksessa yksittäiset ihmiset voivat tuntea teidät, teidän kykyjänne, mahdollisuuksianne ja historiaanne. Te olette kuin sika säkissä, kuinka teihin voisi luottaa? Mistä vieraat ihmiset voisivat tietää, miten teihin pitäisi suhtautua? Teidän tulee rakentaa oma henkilökohtainen auktoriteettinne uudelleen riippumatta siitä, millaisella statuksella olette uuteen paikkaan tulleet.

5. Uusi paikka tarkoittaa myös uusia päämääriä ja tehtäviä ja uusia toimintatapoja; toisin sanoen sekä elämäntapa että käyttäytymistavat ovat uudenlaisia.

6. Uusi elämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Tärkeintä on huomata ne, laatia pitkän aikavälin suunnitelma ja alkaa pyrkiä kohti asetettuja päämääriä. Mitä uutta te olette tuoneet mukananne maahan, miten te olette rikastuttaneet sitä? Juuri tämän vuoksi nuoret edessä olevine mahdollisuuksineen otetaan aina avosylin vastaan, mutta iän myötä ihmisen menestymismahdollisuudet pienenevät vääjäämättä.

7. Uusi tilanne tarjoaa mahdollisuuden nousta yksi askel ylöspäin henkilökohtaisen kasvun portailla. Ihmisellä, joka pyrkii kehittymään ja liikkumaan eteenpäin, on aina ja kaikkialla vastassaan vaikeuksia. Ja me ymmärrämme, että mikä tahansa vastoinkäyminen on vain ratkaisuaan odottava tehtävä, toisin sanoen sitä, että asiaan ollaan valmiita panostamaan. Elämä on työtä ja vaikeuksia, joita täytyy voittaa, ja tietyllä työpanoksella voidaan selvitä lähes mistä tahansa ongelmasta; tietenkin sillä edellytyksellä, että te oikeasti haluatte tulla uuden maan kunnioitetuksi kansalaiseksi ja tuoda sille todellista hyötyä. Sen sijaan jos lähtökohtanne ovat itsekkäitä - omien ponnistusten minimoiminen, rauhallinen elämä niin kauan kuin sitä riittää ja samalla kaikenlaisten sosiaalisten etujen ja mahdollisuuksien hyödyntäminen ilmaiseksi - niin silloin mahdollisuutenne ovat hyvin epämääräiset. Tuolloin motiivia kehittymiseen ja kotoutumiseen ei käytännössä ole lainkaan, joten vaatimukset valtion tarjoamia palveluja sekä kantaväestöä kohtaan ovat perusteettomia. Yrittäkää siinä tapauksessa edes ol-la panettelematta perusteettomasti maata, joka on tarjonnut teille turvapaikan (kyllä vaan, sellaistakin tapahtuu); säilyttäkää oma ihmisarvonne ja itsekunnioituksenne.

Nyt te varmaan sanotte, että tuo kaikki on liian kuivaa ja asiakeskeistä; missä on myötätunto kaikkea koettua kohtaan? Olen samaa mieltä. Mutta! Milloin myötätunto on auttanut ratkaisemaan ongelmia? Se lohduttaa kyllä, mutta ongelmat ovat ennallaan, mikä tarkoittaa, että elämänlaatu ei ole parantunut. Seuraavaksi meidän pitää päästä eroon tuhoisista itsesäälin ja epätoivon tunteista, ymmärtää, että vaikeuksista huolimatta elämässä ei ole tapahtunut mitään katastrofaalista, ja siirtyä rakentamaan omaa elämää uusissa olosuhteissa myönteisessä hengessä. Ja mitä asiantuntevat neuvot ovat, elleivät mitä suurinta myötätuntoa?

Miksi olen muuttanut? Mitä minä osaan?

Yritetään nyt nousta arkipäiväisyyden yläpuolelle ja katsoa omaa elämää ikään kuin sivusta päin, sillä tavalla moni asia näyttää paljon proosallisemmalta ja yksinkertaisemmalta. Mikä ihmisen tehtävä elämässä on? Kutsumuksen täyttäminen, sen, mitä varten hän on syntynyt: eli työ, työ ja vielä kerran työ. Jokaisella nämä työt ovat omanlaisiaan: heillä on tietynlainen koulutus, oma perhe, oma työpaikka, harrastukset jne. - kaikki on hyvin yksilöllistä, mutta samalla siinä on paljon yhteistä.

Tehdään ajatuskoe: kuvitelkaa, että uuteen maahan muuttaessanne te olette vaihtaneet ainoastaan työpaikkaa. On mahdollista, että silloin edellä mainittuja kohtia vastaavat suositukset ovat teille hyödyksi. Lisään vain sen, että tässä jatkossa esitetään teesejä, jotka pätevät lähes kaikkiin, sen sijaan jokaisessa yksittäistapauksessa annettavat suositukset vaativat konkreettista käsittelyä ja yksilöllisiä neuvoja. No, aloitetaan!

• Yrittäkää analysoida vielä kerran sitä, mitä pakotti teidät muuttamaan asuinpaikkaa, millaisia olivat päätöksenne takana olevat aidot motiivit, ja millä tavalla ajattelitte ongelmienne ratkeavan muuton kautta. Onko joku asia muuttunut tässä «paketissa» sen jälkeen, kun saavuitte uuteen maahan, ja jos niin mikä, ja konkreettisesti minkä vuoksi? Kuka ja mikä vaikuttaa päätöksiinne ja toimintaanne nyt, täällä paikan päällä? Jos muistiinpanot auttavat ajatusten kirjaamisessa, niin käyttäkää kynää ja paperia tai tietokoneen tarjoamia mahdollisuuksia.

• Vastatkaa kysymyksiin: mitä minä tiedän? mitä minä osaan? Ja millä tavalla sitä voi hyödyntää uusissa olosuhteissa, jotta asetettuja päämääriä voitaisiin saavuttaa. Mitä pystyn hyödyntämään ja mistä täytyy luopua tai opetella sen tilalle uutta? Mitä minun osaamisestani ja ammattitaidostani tarvitaan uudessa maassa juuri nyt? Esimerkki: olette ammatiltanne insinööri, mutta saadaksenne luvan toimia insinöörinä, teidän täytyy opetella uusi kieli ja opiskella jonkun aikaa yliopistossa; sen sijaan esimerkiksi englannin kielen taitoa tai ajokorttia voi hyödyntää vaikka heti huomenna.

Juuret pysyvät aina

Kukaan ei koskaan tule repimään teitä omilta juuriltanne, ei edes silloin kun itse haluaisitte sitä - se on jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Jos puulta viedään juuret, niin siltä viedään elämä; puun voi ainoastaan irrottaa varovasti juurineen ja istuttaa uuteen maaperään, jossa se vahvistuu imemällä itseensä uutta ravintoa uudesta maasta. Te ette pysty kieltämään omaa henkilöhistoriaanne, sielua ja ymmärrystä ei voi poistaa ja implantoida uusia tilalle. Juuri sen vuoksi täydellisestä sopeutumisesta ei voida puhua sellaisen henkilön kohdalla, joka on muuttanut uuteen maahan yli 7-vuotiaana; se on jo lähtökohtaisesti väärä ajattelutapa. Jopa maahanmuuttajaperheissä syntyneet lapset ehtivät omaksua tarpeeksi «vanhaa» oman perheen kulttuuria ja heille tyypillistä ajattelua erottuakseen omista kantaväestöön kuuluvista ikätovereistaan. Sopeutumisen voidaan ainakin teoriassa olettaa tapahtuvan kolmannen sukupolven kohdalla, mutta silloinhan on jo yhteiskunta kokonaisuudessaan muuttunut, ja on oikeampaa puhua eräänlaisen kolmannen kulttuurin syntymisestä. Mutta tämänkaltaiset yhteiskunnan historialliseen evoluutioon liittyvät kysymykset kuuluvat tämän artikkelin raamien ulkopuolelle.

Yksilön ainutkertaisuus kiinnostaa

Integroituminen on aina sitä, että jo aiemmin muotoutunut persoonallisuus sopeutuu, siis sopeutuu (ei mukaudu, vaan sopeutuu tietoisesti) muuttuneisiin olosuhteisiin. Missään maailman maassa, etenkään Suomessa, ei tarvita huonosti ja hutiloiden sopeutunutta ”uussuomalaista”, kun on jo tarpeeksi omia, täällä syntyneitä. Sen sijaan kaikkia kiinnostaa voimakas, itsevarma, kokenut, osaava, hyvin Suomen olosuhteisiin sopeutunut venäläinen, ukrainalainen, kasakki, tšetšeeni - siis kuka tahansa, joka pystyy tuomaan perinteiseen, vakiintuneeseen elämänmuotoon ja ajattelutapaan uuden luovan piristysruiskeen ja rikastamaan siten maan kulttuuria.

Nimenomaan teidän yksilöllinen ainutkertaisuutenne ja omaperäisyytenne ovat niitä asioita, jotka voivat kiinnostaa ympärillä olevia ihmisiä, ja juuri niiden vuoksi teitä tarvitaan. Kahden tai useamman kulttuurin synteesi samassa ihmisessä, useiden maiden ja kansojen kokemusten luova omaksuminen, useampien kielten osaaminen, se, että hallitsee erilaisia tapoja hoitaa elämään liittyviä asioita tai harjoittaa liiketoimintaa - tuo kaikki on teidän ainutkertaista rikkauttanne, jonka kysyntä ei koskaan vanhene! Se on teille arvokasta, teidän aikaansaannostanne, «käyttövarantoanne». Tässä voi huomata eräänlaisen pseudoparadoksin, joka käy selväksi pienen pohdiskelun jälkeen: jotta voisi olla hyvä Suomen kansalainen, on välttämätöntä olla myös hyvä venäläinen, toisin sanoen oman kansansa ansiokas edustaja. Siinä tapauksessa teidät - ammattilaisena ja yhteiskunnan ansiokkaana edustajana - otetaan avosylin vastaan missä tahansa maailman maassa.

• Tutustukaa uusiin ihmisiin, valloittakaa heidän luottamuksensa olemalla optimistinen, hyväntahtoinen, kohtelias ja ahkera. Suurvalta-ajatteluun kuuluva sovinismi, snobismi, ylimielisyys ja häikäilemättömyys saavat aikaan samanlaista hylkimistä kuin pessimistinen ruikutus, heikkotahtoisuus, hutilointi ja laiskuus. Ei kannata heti vaatia paljoa, sitä kukaan ei teille anna, koska edes itselle ei aina riitä - resurssien riittämättömyys ja kilpailu ovat yleismaailmallisia. Muistakaa, että te olette tulleet maahan, ja nimenomaan teidän tulee puolustaa oikeuttanne elää siellä, etenkin jos haluatte keskimääräistä laadukkaampaa elämää.

Uuteen paikkaan ja uuteen työyhteisöön tullessaan ihmiset toivovat, että heitä arvioitaisiin vanhojen ansioiden mukaan, että he saavat saman sosiaalisen statuksen, josta he lähtivät. Ei, ja vielä kerran ei, niin käy äärimmäisen harvoin varta vasten kutsuttujen henkilöiden kohdalla, jolloin ihminen tulee muodollisesti pätevänä tietylle paikalle; käytännössä hän kuitenkin joutuu hankkimaan takaisin entisen auktoriteettinsa. Olkaa valmiita vastarintaan, jonka voi voittaa ainoastaan ystävällismielisellä ahkeruudella; työnarkomania on tyypillistä venäläisille, ja se on tervetullutta missä maassa tahansa.

Omaksukaa pelisäännöt

Suositus, joka sopii maassa oleskelun alkuaikaan, on yleismaailmallinen: ottakaa vastaan ensimmäinen tarjottu työ - ihmiset voivat oppia tuntemaan teidät vain konkreettisen toiminnan kautta, samalla myös te opitte tuntemaan heitä. Ei ole kiellettyä etsiä parempia vaihtoehtoja, mutta kun teillä on edes jonkinlainen työ, olette jo hyväksytty yhteiskunnan jäsen ja teihin suhtaudutaan toisella tavalla. Puhumattakaan siitä, että olemalla yhteistyössä paikallisten asukkaiden kanssa omaksutte kansallisia tapoja, kulttuuria ja kieltä huomattavasti nopeammin. Sopeutuakseen uuden kudoksen tulee ensin omaksua elimistön pelisäännöt, ja vasta sitten, vähitellen ja johdonmukaisesti, alkaa tuottaa siihen ”uutta verta”.

• Syventykää maan, yhteiskunnan, työyhteisön, asuintalon jne. pelisääntöihin. Opiskelkaa kieltä: maassa asuminen ja oman sekä lasten tulevaisuuden suunnittelu ilman että osaa maan kieltä on vähintäänkin epäkunnioittavaa. Omaksukaa paikallisia tapoja. Tähänkin kohtaan sopivat seuraavat kysymykset: mitä osaan? mitä haluan säilyttää ja mistä luopua? mitä uutta aion oppia? Ei kaikki, ei läheskään kaikki ole uudessa maassa niin hyvin, että se pitäisi ottaa vastaan sokeasti ja lainkaan harkitsematta. Aivan samoin kun teidän «matkalaukussanne» on varmaan jotain sellaista, joka ei tulevaisuudessa kelpaa enää mihinkään ja josta olisi hyvä päästä kerta kaikkiaan eroon. Augeiaan tallit pitää siivota, mutta älkää olko huolissanne, kaikki arvokas jää kyllä teille.

Vastuuvektori osoittaa sinuun!

Onnistunut kotoutuminen vaatii ihmiseltä aktiivisuutta. Me joudumme aina kohtaamaan ulkoisen ja sisäisen maailman suhteeseen liittyvän ongelman. Kyllä, aina voidaan sanoa, että tämä maa ei ymmärrä minua eikä hyväksy sellaisena kuin olen, mutta muuttua minä en halua enkä pidä sitä tarpeellisena; näillä sanoilla te tuomitsette itsenne ikuisen vastakkainasettelun mukanaan tuomiin rasituksiin ja menetyksiin. Mutta voidaan sanoa myös näin: aivan, en ymmärrä enkä tiedä täällä mitään, mutta minä pystyn perehtymään asioihin ja oppimaan niitä. Heti kun ihminen ymmärtää, että kaikissa tilanteissa hukkuvan pelastuminen on hänen itsensä käsissä ja lakkaa odottamasta armopaloja luonnolta ja valtiolta, toisin sanoen siirtää vastuuvektorin osoittamaan kohti omaa sisäistä maailmaansa, niin saman tien ongelmat alkavat hävitä kuin itsestään. Tässä suhteessa Suomi on minusta suorastaan maanpäällinen paratiisi: täällä ihmiselle tarjotaan uskomattomia mahdollisuuksia.

Mitä sitten tulee esimerkiksi kieleen ja elämäntapaan, niin minun USA:han muuttaneille ihmisille antamani suositukset saivat alkuvaiheessa aikaan tiettyjä sosiaalisia vaikeuksia, jopa suhteellisen suuriakin, mutta jatkossa tulokset olivat ainutlaatuisia. Suosittelin välttämään seurustelua maanmiesten kanssa ensimmäisten kolmen vuoden ajan ja pyrkimään olemaan tekemisissä vain kantaväestön kanssa!

• Vanhassa asuinpaikassa teillä oli elämäänne varten suunnitelma, joka oli tehty silloisen konkreettisen tilanteen pohjalta, joka nyt on jo vanhentunut. Uudessa tilanteessa on koko strategiaa tarkasteltava uudelleen ottaen mahdollisimman paljon huomioon niitä asioita, jotka ovat muuttuneet (kts. seuraavat kohdat). Pohtikaa, mitkä niistä ovat sovellettavissa myös täällä ja mitä joudutaan korjaamaan. Joskus vaaditaan niin valtavia muutoksia, että ne tuntuvat ylivoimaisilta. Silloin pitää ymmärtää se, että ihmiselle annetaan aina sellainen taakka, jonka hän jaksaa kantaa; kukaan ei vaadi teiltä sellaista, mitä ette pysty tekemään. Kun teidän yrittämisenne on aitoa, kaikki erilaiset yhteiskunnan palvelut ovat valmiita auttamaan teitä.

”Ihmisen pää on kaikkein vaikeimmin valloitettava linnoitus”

Kaikkein vaikeinta on muuttaa piintyneitä stereotyyppejä. Asianmukainen toiminta uusissa olosuhteissa edellyttää sitä, että on muutettava vuosikymmenien aikana piintyneitä tapoja, jotka ovat, kuten sanotaan, toinen luonto. Tarvitaan siis hyvin syvällisiä henkilökohtaisia muutoksia. Meidän on muutettava omaa maailmankatsomustamme. Kuuluisa joogi Sri Aurobindo opetti, että ihmisen pää on kaikkein vaikeimmin valloitettava linnoitus, toisin sanoen edessä on aivan valtava työ.

On tärkeää yrittää noudattaa tarkasti uuden maan perinteisiä käyttäytymissääntöjä ja sopivaisuusnormeja. Aivan, kantaväestö, jolla on ansionaan se, että he ovat syntyneet täällä, voivat sallia itselleen pieniä kepposia, mutta ensimmäisten vuosien maahanmuuttaja ei voi.

• Muuttuneet olosuhteet ja suunnitelmat avaavat uusia näköaloja, jopa sellaisia, joita ette aiemmin osanneet edes ajatella. Banaali esimerkki: jos aiemmin ette voineet edes haaveilla omasta talosta, niin uudessa maassa se on lähes realistista. Riittää kun pääsee töihin ja ottaa kiinnelainan. On tärkeää huomata tällaisia mahdollisuuksia, sillä ne ovat tärkeitä motivoivia tekijöitä matkalla voittoon.

• Vaikeuksien keskellä on tärkeää muistaa: kaikki ongelmat voidaan ratkaista, jos niihin panostetaan asianmukaisella tavalla, sen sijaan alakuloisuus on kaikkein pahin kuolemansynti, joka vie ihmistä elämästä poispäin, olemattomuuteen. Minkä tahansa pyrkimyksen menestyminen riippuu ihmisen alkuperäisestä sisäisestä mielenvireestä, toisin sanoen «sinun uskosi on sinut pelastanut» -sanonta pitää yhä edelleen paikkansa. Usko itseen, omiin voimiin, omaan kohtaloon jne.

Itseään ei kannata yrittää petkuttaa. Kun te pohdiskelette tulevaa kohtaloanne maahanmuuttajana ja otatte lähtökohdaksi työpaikan vaihtamiseen liittyvän metaforan, on mahdollista, että koko elämänne näyttäytyy edessänne aivan uudessa valossa. Lopuksi haluan toivottaa teille menestystä!

Kunnioittavasti, Mihail Štšelkonogov
www.sunwayacademy.ru

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика