• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 45 ) 2009

Torikuningas

Muistomerkin julkistamista seurasi laaja kansalaiskeskustelu siitä, miltä julkisella paikalla olevan monumentaalisen muistomerkin pitäisi näyttää ja ketä sen pitäisi kuvata. Tekijä oli itse sitä mieltä, ettei muistomerkin pidä olla juhlallinen ja edustava. Hän ajatteli, että mitä arvokkaammalta ja virallisemmalta patsas näyttää, sitä vähemmän siinä on tekijän omaa taiteellista ideaa.    

Yhdestä punaisen marmorin palasesta veistetty neljämetrinen Torikuningas seisoo mustalla 12 metriä korkealla jalustalla. Suurikokoinen hahmo, joka puristaa käsiään kylkiä vasten ja jonka kasvot ovat suuntautuneet ylöspäin, muistuttaa ylpeää, riidanhaluista tappelupukaria. Torikuningas on Suomen korkeimpia patsaita. Hahmon koko olemuksessa ruumiillistuu riippumaton, vapaa ihminen, joka määrää elämästään itsenäisesti. Se on Jyväskylän kaupungin Don Quijote, vapaan ja uskaliaan hengen symboli, joka taistelee tuulimyllyjä vastaan. Se on kunnianosoitus kaikille, jotka – syntyperästä ja elinolosuhteista huolimatta – onnistuvat valloittamaan maailman!
Aluksi Veikko Hirvimäki vastusti ajatusta siitä, että muistomerkkiin kaiverrettaisiin 60 sponsoriyrityksen nimet. Kuitenkin tehtiin onnistunut päätös sijoittaa nimitykset vertikaalisesti ja se osoittautui suhteellisen toimivaksi. Osaltaan se muistuttaa meitä sponsorirahoituksen aikakaudesta (mesenaattitoiminta); tällä tavalla rikkaat firmat voivat tukea taidetta.

Kuvanveistäjän omaperäinen taiteellinen idea poikkeaa huomattavasti siitä, mihin yleensä on totuttu. Muistomerkki on syvästi individualistinen ja kaunopuheinen, samaan tapaan kuin myös merkittävän suomalaisen kirjailijan Mika Waltarin muistomerkki, joka pystytettiin vuonna 1985 Helsinkiin ja joka sai osakseen laajojen kansalaispiirien huomiota.

Entä kuka olikaan Torikuninkaan esikuva? Millainen ihminen hän oli? Hän oli syntyperäinen jyväskyläläinen, legendaarinen Otto Toivainen (1892–1962). Hänen kohtalonsa oli epätavallinen ja ihmeellinen. Valmistuttuaan Jyväskylän lyseosta Otosta tuli ensimmäisen maailman sodan alussa merimies ja hän työskenteli valtamerialuksella. Hänen laivansa kärsi haaksirikon lähellä Fidzin saarta. Puolikuolleena Otto ajautui saarelle, jossa paikallista heimoa hallitsi kannibaalikuningas (ihmissyöjä). Päätettyään, että Otto on jumalien lähettämä lahja, kuningas naittoi Oton tyttärelleen tehden hänestä kuninkaan ja myöhemmin hänet ylennettiin jumalolennoksi. Muutaman vuoden kuluttua saarelle tuli nälänhätä. Heimon lakien mukaan ensimmäisenä piti syödä kuningas. Silloin Otto päätti ottaa riskin ja toteuttaa jo kauan mielessä kyteneen haaveen palata kotimaahan. Hän pakeni ”kuningaskunnasta” saaren ohi kulkeneelle purjelaivalle. Myöhemmin hän asettui asumaan New Yorkiin, jossa työskenteli maalarina vanhoille päivilleen saakka.
Jyväskylän vanhat asukkaat kertovat mielenkiintoista tarinaa kuuluisasta arkkitehdistä Alvar Aallosta, joka oli Lyseossa samalla luokalla kuin O. Toivainen. Kun häntä ympäröivät ihmiset ylistivät Aaltoa paikallisen lyseon ylpeydeksi, niin Aalto vastasi leppoisasti, että eihän hän ole mitään verrattuna Ottoon, sillä Ottohan oli kuitenkin kuningas ja melkeinpä jumala.

Veera Reimann

Siirry ylös