• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 5-6 ( 27-28 ) 2007

Työharjoittelupaikkani

Tervehdys, rakkaat ystävät!

Aluksi haluaisin kertoa hieman itsestäni: tulin perheeni kanssa asumaan Suomeen vakituisesti seitsemän vuotta sitten. Pidän kovasti elämästä täällä, Suomi on kaunis ja ystävällinen maa, ja täällä asuu myötätuntoisia, tasapainoisia ihmisiä, jotka ymmärtävät ja kuuntelevat sinua aina (minun kohdalleni on osunut nimenomaan sellaisia). Erityisesti pidän talvisesta Suomesta, nimitän Suomea tuohon aikaan ”kynttilöiden maaksi”. Melkein joka ikkunaa ja pihalla palaa kynttilöitä ja jotenkin se tuo mieleen sadun. Kesäaikaan tunnelma on erilainen: kalastusta, marjoja, järviä... on monia ihania asioita, joista voisi puhua lakkaamatta.

Jatkan kuitenkin kertomusta itsestäni. Olen käynyt muutamia kielikursseja ja ollut kolme kertaa työharjoittelussa. Työpaikoilla minua on aina pyritty ymmärtämään ja auttamaan. Olen saanut apua kaikessa (sopetuminen, kieli), sillä minun on vielä vaikeaa puhua sujuvasti suomea.

Ensimmäinen työharjoittelupaikka oli lasten päiväkodissa. Tämä päiväkoti sijaitsee Jyskässä erittäin kauniilla paikalla, lähellä järveä. Päiväkodissa on kaksi ryhmää, Kiviset ja Soraset. Sorasten ryhmässä on pieniä 3-5 –vuotiaita lapsia ja Kivisten ryhmässä on esikoululaisia.

Aluksi lapset suhtautuivat minuun varovasti, mutta muutaman päivän kuluttua aloimme jo seurustella tasavertaisina. He ymmärsivät, että minusta on mukava olla heidän kanssaan ja kontakti oli luotu. Kun tein virheitä puheessa, niin lapset kiirehtivät mielellään korjaamaan minua. Se oli niin koskettavaa ja hellyyttävää, että nämä korjaukset jäivät samantien mieleen ja pyrin olemaan toistamatta niitä. Työyhteisö oli aivan ihana, me olimme suunnilleen samanikäisiä ja ymmärsimme toisiamme hyvin. Teimme kaikkea yhdessä ja toimimme lasten kanssa samanvertaisina, piirsimme, pelasimme liikuntapelejä ja lautapelejä, lauloimme, luimme satuja, ulkoilimme... Olen yhä kanssakäymisissä tämän päiväkodin työntekijöiden kanssa joka päivä, koska nyt nuorin tyttäreni on siellä hoidossa.
Olen kiitollinen siitä, että ne, joiden kanssa minulla on ollut onni työskennellä työharjoittelun aikana, ovat pystyneet auttamaan minua kotoutumisessa. Myös minä olen puolestani ollut kohtelias ja tehnyt kaiken ja enemmänkin siitä, mikä on kuulunut velvollisuuksiini.

Jos tämä artikkeli on sinusta mielenkiintoinen ja haluaisit kokeilla työtä päiväkodissa lasten kanssa, niin soita ja sovi tapaamisesta päiväkodin johtajan kanssa, hänen nimensä on Anne Puhalka, puh. 014 261772.

Vasiljevna

Tervehdys, hyvä ystävä!

Haluan kertoa sinulle yhdestä työharjoittelupaikastani, Vaajakoskella sijaitsevasta elintarvikeliike Valintatalosta.

Kuulin Valintalosta eräältä sukulaiseltani. Hän oli ollut jo muutaman kerran siellä työharjoittelussa ja kertoi minulle aina innoissaan sen henkilökunnasta. Kiinnostuin hänen kertomuksistaan niin paljon, että halusin itse mennä sinne töihin. Etenkin kun minun piti muutenkin etsiä itselleni työpaikkaa. 

Niin lähdin sydän pomppien kysymään, voisivatko he tarjota minulle työtä. Heti kun aloin keskustelemaan johtajana toimivan Kikin kanssa, unohdin kokonaan hermoilemisen. Kerroin itsestäni mitä osasin, selitin miksi olin tullut. Se ei ollut lainkaan vaikeaa, ja lopputuloksena minä sain työharjoittelupaikan.

Ensimmäinen aamu töissä alkoi rauhallisesti. Huomasin, että työntekijät olivat erittäin hyväntahtoisia ja hauskoja. Me vitsailimme usein, välillä jopa lauloimme. Tauon aikana minut kutsuttiin kahville yhdessä muiden kanssa. Jos joku juttu ei heti onnistunut, tytöt selittivät ja näyttivät kaiken kärsivällisesti, ja muutaman päivän kuluttua tiesin jo mitä pitää tehdä ja miten. Yleensäkin, kaikki työharjoittelun aikaiset päivät olivat mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia. Minun tehtäviini kuului leipominen, tavaroiden hyllytys, alennusten merkitseminen niihin tuotteisiin, joiden viimeinen myyntipäivä läheni; välillä, kun minua pyydettiin, pesin vihanneshyllyjä.

Ensimmäisellä viikolla kaikkein kauheinta oli, kun asiakaat kysyivät minulta, mistä joku tietty tavara löytyy. Yritin painaa mieleeni, missä mikin sijaitsee, mutta jos en pystynyt löytämään jotain niin selitin, että olen ollut täällä työharjoittelussa vasta muutaman päivän ja minulle vastattiin aina hymyillen: ”Ei se mitään”. Aika työharjoittelussa kului nopeasti ja huomaamattomasti. Rehellisesti sanottuna en olisi lainkaan halunnut lähteä sieltä pois. Minusta tuntui myös, että me kaikki ystävystyimme keskenämme. Se oli ihan yksinkertaista. Olihan työporukka pieni, vain yhdeksän henkilöä. Johtaja Kiki, jota nimitin  ”iloiseksi naiseksi”, tervehti minua joka aamu hymyillen ja sanoi ”dobroje utro” (hyvää huomenta). Hän opetteli mielellään sanoja venäjäksi ja sanoi minulle usein ”spasibo” (kiitos) työstäni.

Jos tämä kertomus tuntuu sinusta mielenkiintoiselta ja etsit työharjoittelupaikkaa, neuvon sinua soittamaan Valintatalon johtajalle ja sopimaan tapaamisesta.

Toivotan sinulle menestystä!
Vasiljevna

Yhteystiedot: Kirsi Suuronen, puh. 014 261 772,
Vaajakosken Valintatalo, Urheilutie 41, 40800 Vaajakoski

Siirry ylös