Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 8 ( 30 ) 2007
Jutellessani eri ihmisten kanssa olen huomanut, että joillakin maahanmuuttajilla on – minun mielestäni – virheellinen asenne. He ovat sitä mieltä, että Suomessa asuessaan heillä ei ole mitään kiirettä minnekään. Edessäpäin on tarpeeksi aikaa, he ehtivät kyllä tekemään kaiken joskus, mutta sillä välin.... Mutta sillä välin, vuodesta toiseen, he opiskelevat erilaisilla kursseilla ja tottuvat vähitellen siihen asiaintilaan.
He ovat jopa löytäneet vakuuttavan sellaiseen: Suomessa monet aikuiset opiskelevat koko elämänsä.
Tuollainen asenne ei kuitenkaan johda ihmistä mihinkään. Opiskelun tarkoitus ei ole ”ikuisessa” opiskelussa, vaan siinä, että hänellä tietyn tietomäärän hankittuaan olisi mahdollisuus soveltaa tietoja käytäntöön. Ihminen tarvitsee sitä, että voi toteuttaa itseään. Muuten hän voi alkaa epäillä omia voimiaan, tulla välinpitämättömäksi ja ärsyyntyneeksi, lopulta jopa masentua.
Tietysti jokainen valitsee itse oman tiensä elämässä. Voi joko uida veltosti virran mukana tai yrittää raivata omaa – vaikkakaan ei helppoa – tietään.
Toivoisin, että kaikki Mosaiikin lukijat oppisivat arvostamaan aikaansa, eivätkä hukkaisi sitä turhaan sellaiseen koulutukseen, josta tuskin on hyötyä tulevaisuudessa. Ja mikä tärkeintä, meistä vain tuntuu siltä, että aikaa on varastossa paljon. Aika kiitää ohi huomaamattomasti, mutta niin vääjäämättömästi, että siitä jää helposti jälkeen.
Kunnioittavasti,
Mosaiikki-lehden päätoimittaja
Tatjana Doultseva ja toimituksen innokas porukka