• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 4 ( 20 ) 2013

Tärkeintä elämässä on uskoa itseensä!

Ismet Sabrin haastattelu

Facebookissa ilmestyi uuden Hiusstudio Ismon mainos. Mainoksessa kerrotaan, että kampaamo tarjoaa palveluita muutamilla eri kielillä, mukaan lukien venäjäksi. Kaikki, mikä koskee venäjän kieltä, kiinnostaa minua erittäin paljon. Ja eräänä päivänä päätin mennä Hiusstudio Ismoon, missä tutustuin yrityksen johtajan ja kampaajan kanssa. Minut otettiin sydämellisesti vastaan ja suostuin spontaanisesti hiustenleikkaukseen. Tässä haastattelussa haluaisin kertoa lukijoille ihmisestä, joka saapui Suomeen 14 vuotta sitten ja omistaa tällä hetkellä rakkaan yrityksen.

Kertoisitteko kuka olet?

Minun nimeni on Ismet Sabri.

Kertokaa, milloin ja mistä tulitte Suomeen.

Muutin Suomeen vuonna 1999 Ukrainasta. Olen kansallisuudeltani Irakin kurdi.

Perinteinen kysymys, joka esitetään kaikille, jotka ovat muuttaneet Suomeen: miten olette kotoutuneet?

Odotin yli kaksi vuotta oleskelulupaa ja puoli vuotta passia. Mutta heti tuon jälkeen aloin tehdä töitä.

Aloitteko työskennellä ilman suomen kielen taitoa?

Opin helposti kieliä keskustelemalla ihmisten kanssa enkä ole käynyt millään kursseilla. Aloin tehdä heti töitä ystäväni ravintola-alan yrityksessä.

Kun kerran opitte kieliä helposti, niin on kiinnostavaa tietää, montako kieltä osaatte?

Osaan kuutta kieltä: kurdia, joka on äidinkieleni, venäjää, arabia, turkkia, suomea ja englantia. Meillä päin sanotaan, että mitä enemmän kieliä tunnet, sen rikkaampi olet!

Mikä oli ensimmäinen työpaikkanne Suomessa?

Kuten kerroin, niin työskentelin ystäväni ravintolassa, vaikka halusinkin avata heti alusta lähtien oman kampaamon. Valitettavasti se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Minun oli kerättävä monia erilaisia papereita ja tarvittiin joitakin tutkintotodistuksia jne.

No loppujen lopuksi se kuitenkin onnistui? Kertokaa, miten.

Voin sanoa, että minua onnisti. Kun tuli mahdollista, niin kävin yrittäjäkurssit ja vuonna 2004 avasin ensimmäisen oman kampaamoni Messukylän alueella. Ensin ajattelin, että asiakkaikseni tulevat ulkomaalaiset ystäväni, koska tuohon aikaan suomalaiset suhtautuivat meihin vielä varauksellisesti. Noin kahden vuoden päästä kampaamo piti sulkea, koska sijainti ei ollut hyvä. Ja sitten tein taas töitä ravintolassa. Minulla on kaksi ammattia: kokki ja kampaaja. Mutta ravintolassa työskentelystä ei maksettu kovin paljon, ja minun piti kuitenkin elättää perhettäni.

Kertokaa perheestänne.

Vaimoni on venäläinen. Tapasin hänet Tampereella, ja olemme olleet yhdessä jo 12 vuotta. Meillä on myös kaksi lasta.

Millä kielellä kommunikoitte kotona?

Venäjäksi. Mutta lapseni ymmärtävät myös kurdia. Voi olla, et-teivät kovin hyvin, mutta minun aikani ei riitä siihen, että puhuisin lasteni kanssa enemmän äidinkielelläni. Olen koko ajan töissä. Tästä johtuen vaimoni viettää suurimman osan ajasta lastemme kanssa.

Oletteko säilyttäneet perheessänne kansallisia perinteitä?

Teemme perinneruokia. Juhlimme joitakin juhliamme. Joskus menemme ystäviemme luokse ja onnittelemme heitä juhlien johdosta.

Mikä on lempiruokaanne?

Viininlehtikääryleet – perinteinen kurdilainen ruoka, jossa on viiniköynnöksen lehtiä, tomatteja, munakoisoa, sipulia, pippuria, jauhelihaa ja riisiä.

Oletteko uskovainen?

Uskon Jumalaan ja uskon itseeni. Tärkeintä minulle on se, ettei ihmisiä saa pettää eikä kenellekään saa tehdä pahasti.

Kertokaa uudesta kampaamostanne.

Sen nimi on Ismo, kuten ystävät kutsuvat minua. Pidän sen sijainnista – se on käytännöllisesti katsottuna kaupungin keskustassa (Hallituskatu 17). Nyt, kun suhtautuminen ulkomaalaisia kohtaan on parantunut, niin minulle on tullut paljon suomalaisia asiakkaita. Minulla on jopa vakiasiakkaita, jotka käyvät vain minulla. Olen heistä kaikista hyvin iloinen! Joskus kampaamooni tulee ihmisiä ja he alkavat puhua englanniksi, mutta minä huomaan, että he ovat venäläisiä. Ja kun alan puhua heille venäjää, he ilahtuvat siitä, että heillä on mahdollisuus selittää äidinkielellään, mitä he haluavat. Minä itse rakastan ja ymmärrän venäläisiä, koska asuin ja tein töitä niin monta vuotta Ukrainassa. Heidän ystävällisyytensä ansiostaan opin nopeasti venäjän kielen. Erotan hyvin nopeasti venäläiset muista ihmisistä. Minulla on paljon venäläisiä ystäviä.

Oliko oman yrityksen avaaminen vaikeaa?

Oli. Suomessa vaaditaan hyvin paljon papereita ja asiakirjoja, joiden täyttämisessä vaimoni auttoi minua. Hän auttaa minua muutenkin työasioissa paljon.

Millaisia tarvikkeita käytätte työssänne: suomalaisia vai tuotteko ulkomailta?

Kaikki tarvikkeet ostamme Suomesta.

Eroaako palvelunne mielestänne suomalaisesta?

Eroaa, paljonkin. Esimerkiksi, suomalaiset eivät osaa leikata meidän hiuksiamme, koska ne eroavat rakenteeltaan suomalaisesta hiuslaadusta, ja he itsekin tunnustavat sen. Me teemme kaiken, että asiakas olisi tyytyväinen. Kuuntelemme kaikkia hänen toiveitaan, tarjoamme teetä ja kahvia ja keskustelemme hänen kanssaan. Meidän palveluihimme kuuluu myös korvakarvojen poistaminen ja kulmakarvojen tasoittaminen. Suomalaiset parturit eivät tee tällaista.

Mitä muita palveluita te vielä annatte?

Meillä on kampaajat naisille ja miehille. Palveluihimme kuuluu hiusten värjäykset ja pidennykset, manikyyri, pedikyyri, kulmakarvojen muotoilu ja klassinen hieronta. Meiltä saa kohta myös kosmetologin palveluita.

Voisitteko neuvoa jotenkin ulkomaalaisia, jotka eivät ole löytäneet töitä tai itseään?

Tärkeintä elämässä on uskoa itseensä. Jos puhutaan miehistä, niin heidän tulee ehdottomasti tehdä töitä. Kuten meillä päin sanotaan: jos mies haluaa, niin hän löytää töitä vaikka maan alta. Ei tarvitse vain istua kotona ja sanoa, ettei töitä ole. Aina on töitä. Olen itse valmis tekemään mitä tahansa työtä elättääkseni lapsiani. Voihan sitä tietenkin olla myös työttömänä sosiaaliturvalla, mutta onko se elämää? Jokainen haluaa saavuttaa jotain elämässään. Kiitos kun tulitte. Mukava nähdä uusia asiakkaita.

Ja me toivotamme omasta puolestamme Ismetille menestystä ja vaurautta työssään!

Teksti ja kuvat: Margarita Niemi

Käännös: Maria Lepistö

Siirry ylös